• 

Tällä kertaa haluan kertoa teille hieman saariston hylkeistä, noista suloisista möllyköistä, joita voi nähdä luodoilla pötköttelemässä tai vaikkapa pulpahtamassa pintaan veneen kulkua seuraamaan. Lisäksi annan pari omiin kokemuksiini pohjautuvaa vinkkiä siitä, missä hylkeitä voi nähdä.

Suomen merialueilla tavataan vakituisesti harmaahylkeitä eli halleja (ruots.
gråsäl) sekä itämerennorppia (ruots. östersjövikare). Kerron teille aluksi hieman tuntomerkkejä, joiden avulla hallin ja norpan erottaa toisistaan.

ITÄMERENNORPPA

Itämerennorpat muistuttavat hyvin paljon saimaannorppia, mutta toisin kuin sisävesillä viihtyvät serkkunsa, itämerennorpat asustavat avomerellä ja ulkosaaristossa joko yksikseen tai parinsa kanssa. Itämerennorppa on pienehkö ja tanakka. Pituutta sillä voi olla piskuisesta 100 sentistä aina 160 senttiin ja paino vaihtelee 50 – 90 kilon tietämillä. Itämerennorpan kuono on lyhyt ja norpan väritys vaihtelee aina vaalean harmaasta aivan mustaan. Lisäksi itämerennorpan turkissa on kiehkuraisia kuvioita, jotka muodostuvat yksilöllisesti vähän samaan tapaan kuin ihmisen sormenjäljet.

Tällä hetkellä koko Itämerellä arvioidaan elävän noin 20 000 yksilöä, mutta esimerkiksi Saaristomerellä itämerennorppia on enää jäljellä vain noin 200-300 yksilöä. Suomenlahdellakin norppia on enää vain noin 100. Alueellisesti itämerennorpan voidaankin sanoa olevan uhanalainen. Eniten suomalaisia itämerennorppia tavataan Perämerellä, jossa niitä saa myös metsästää. Kokonaisuudessaan laji on luokiteltu silmällä pidettäväksi. Kuitenkin esimerkiksi WWF käy taistoa siitä, että alueelliset norppakannat Suomen eteläisillä merialueilla julistettaisiin virallisesti uhanalaisiksi.

Itämerennorpat synnyttävät poikasensa merijään päälle rakennettuun lumiluolaan. Ilmaston lämpenemisen estäminen onkin tärkeää kaikille norppakannoille, sillä missään päin maailmaa ei ole havaittu norppien elävän sellaisilla vesialueilla, joilla ei ole talvisin kunnollista jääpeitettä. Lauhtuneet talvet uhkaavat siten vakavasti saaristonkin norppakantoja.

HARMAAHYLJE

Suomen merialueilla arvioidaan elävän noin 10 000 harmaahyljettä eli hallia. Hallin erottaa itämerennorpasta helpoiten koonsa puolesta. Isoimmat hallit kasvavat yli kaksi metrisiksi ja voivat painaa jopa 300 kiloa. Itämerennorppaan verrattuna hallin kuono on pitkä, minkä lisäksi sen väritys on aina harmaankirjava. Siinä missä norppa viihtyy yksikseen tai parinsa kanssa, harmaahylje viihtyy ympäri vuoden isohkoissa laumoissa ollen siten laumaeläin. Harmaahylkeen poikanen, kuutti, on syntyessään täysin valkoinen.

Halli ei nirsoile kalalajien kanssa, vaan sille kelpaa mitä saatavilla on. Aikuinen halli tarvitsee ravinnokseen huikeat 7 kiloa kalaa päivässä. Hallin sukellussyvyys on keskimäärin noin 25 metriä ja keskiverron sukelluksen kesto on hieman alle 10 minuuttia. On kuitenkin todistettu harmaahylkeen sukeltaneen jopa 100 metrin syvyyteen.

VINKIT HYLJEBONGAUKSEEN

Oman kokemukseni mukaan hylkeiden parhaita bongauspaikkoja Saariston rengastien varrella on etenkin Korppoo – Houtskari lauttamatkan varrella näkyvät pienet luodot ja esimerkiksi Kivimon lossin (Roslax – Kivimo) ympäristö sekä ylipäätään koko Houtskarin ympäristö. Välillä hylje pulahtaa pintaan veneen vierellä tai peräaalloissa. Tuntuu kuin hylkeet olisivat uteliaita. Välillä hylkeen voi nähdä uivan selällään verkkaiseen tahtiin samalla kun se pitelee evillään kiinni kalasta, jota on syömässä. Omituisinta on kuitenkin hylkeiden rohkeus, sillä olen useamman kerran nähnyt hylkeen syömässä kalaa Suomen lyhintä lossimatkaa, 169m, ajavan Kivimon lossin vieressä.

Kerran yksi naapuri kertoi, että oli istuskellut kaikessa rauhassa huussissa ja kuullut ulkoa outoa aivastelua. Isäntä oli sitten avannut huussinoven jalalla ja yllättynyt, kun hylje tuijotti häntä mökkirannan vedessä. Kumpi lie yllättyneempi.

HYLKEENMETSÄSTYS

Hylkeillä on historiallinen merkitys saariston asukkaille. Esimerkiksi Ahvenanmaan ensimmäiset asukkaat olivat nimenomaan hylkeenpyytäjiä. Hylkeenmetsästys periytyy jo esihistoriallisilta ajoilta, mutta nykyään hylkeiden metsästyksen syy on lähinnä se, että hyljekannat kasvavat paikoitellen niin suuriksi, että ne haittaavat ammattikalastajien ja kalankasvattajien elinkeinon hankkimista. Hylkeet syövät paljon kaloja ja viihtyvät siksi samoilla apajilla kalastajien kanssa. Saalistaessaan kaloja hylkeet rikkovat kalastajien pyydyksiä, syövät saaliita ja pienentävät kalakantoja. Pelkkä hylkeiden läsnäolokin pelottaa kalaparvet muualle. Varsinaisesti ongelmia eivät tuota pienet itämerennorpat vaan suuret harmaahylkeet.

Esimerkiksi vuonna 2020 harmaahylkeistä maksettiin Maa- ja metsätalousministeriön taholta 500 euron ns. tapporahaa (250 euroa tappamisesta, 100 euroa kuljettamisesta ja 150 euroa hautaamisesta). Tapporaha perustuu siihen, että hylkeenpyynti on ensinnäkin hyvin vaikeaa ja vaativaa, toisekseen se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Hyljetuotteiden myynti on Suomessa nimittäin täysin kiellettyä. Harmaahylkeen pyyntiin ei kuitenkaan tarvita lupaa, vaan se on niin sanotun kiintiömetsästyksen piirissä, jolloin riittää pelkkä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Vuonna 2021 koko Suomen (sisältäen Ahvenanmaan) kannanhoidollinen metsästyskiintiö on 1050 yksilöä. On kuitenkin tavanomaista, että vuosittaisesta kiintiöstä täyttyy vain noin viidesosa.

Hallia metsästettiin 1900 -luvun alussa niin taljan, lihan kuin rasvankin eli traanin takia. Harmaahylkeiden kanta kuitenkin romahti pahasti 1970 -luvulla ympäristömyrkkyjen ja liiallisen metsästämisen vuoksi. Tällä hetkellä hallikanta on elinvoimainen, mutta vielä vuosituhannen vaihtuessa kanta oli silmälläpidettävä.

Kalastajat ja hylkeet ovat aina eläneet rinnakkain, joten toivottavasti tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa. Tasapainon löytäminen ei vain aina ole helppoa.

 

HYLKEIDEN SUOJELEMINEN

Hylkeiden suojelemiseksi on perustettu erillisiä hylkeiden suojelualueita Metsähallituksen toimesta. Esimerkiksi Paraisten Korppoossa Grimsörar ja Nauvossa Mastbådan sekä Kustavissa Södra Sandbäckin hylkeidensuojelualue ovat tällaisia alueita, jotka kuuluvat myös osana Natura 2000- verkostoon. Suojelualueiden sisällä on hyljeluotoja, eikä luodoille saa nousta maihin kuin rajoitetusti. Haluatko lukea ja tietää enemmän hylkeiden suojelualueista? Tutustu Metsähallituksen hylkeitä käsitteleviin sivuihin tästä linkistä.

LOPUKSI

Tällaisia hyljejuttuja halusin jakaa teidän kanssanne tällä kertaa. Olisi hauskaa, jos joku keksisi järjestää esimerkiksi hyljesafareita kaikille hylkeistä kiinnostuneille saariston ystäville. Houtskarissa en ainakaan itse ole tällaiseen palveluun koskaan törmännyt. Yhtä lailla tilausveneajot ja vaikkapa sightseeing -veneilyt voisivat olla Saariston rengastietä kiertävien suosiossa. Toivottavasti joku rohkea uskaltautuu joskus kokeilemaan tällaista bisnestä, joka tietenkin vaatii hyvän markkinoinnin. Kiitos koronan, rengastie on kuumempi kohde kuin koskaan ennen. Vink vink.  🙂

Onko sinulla ollut hauskoja kohtaamisia hylkeiden kanssa? Olisi hauska kuulla niistä! Minulle voit laittaa viestiä niin blogin kommenttikenttään, Facebookiin, Instagramiin kuin sähköpostiinkin (osoitteen löydät ylävalikosta Ota yhteyttä – kohdasta). Kuulisin myös mielelläni juttutoiveita. Otathan siis reippaasti yhteyttä. Seuraava postaus on jo mietinnässä.

Oletko muuten jo käynyt katsomassa saaristokuulumisiani kuvien muodossa Instagramissa Saaristossa suhisee tai Facebookissa Saaristossa suhisee? Teet minut iloiseksi liittymällä tykkääjien joukkoon.