Talviloma saaristossa

Ahh, talviloma saaristossa! Aina niin tervetullut irtiotto arjesta ilman pakollisia juhlapyhähässäköitä. Suunnitteletko viettäväsi talvilomaa saaristossa? Lue tästä artikkelista parhaat vinkit talviloman viettoon Turunmaan saaristossa.

Kun moni perhe suuntaa kohti pohjoista Suomea talvilomalla, meidän perheemme suuntaa etelään. Tai paremminkin länteen. Etelän talvilomallakin voi keksiä monenlaista puuhaa ja mikä parasta, ei edes maksa maltaita. Toki Turun saaristossa talvilomailua suunniteltaessa pohdituttaa, onko lunta riittävästi kaikkiin toivottuihin talviharrastuksiin ja onko meri jäässä. Haastavaa suunnittelussa on etenkin se, että vuodet eivät todellakaan ole sisaria keskenään. Esimerkiksi viime vuonna 2022 Saaristomereen muodostui niin paksut jäät, että ne nostivat Houtskarissa laiturimme ylös kiviarkusta ja nyt sitten tänä vuonna 2023 jäätä on ollut meidän suntissamme hädin tuskin kahden sentin vertaa. Toisaalta tänä talvena tapahtui ensimmäistä kertaa niin, että hurja myrskytuuli heitti laiturimme menemään kiskoen laiturin irti kiviarkustaan. Sama tapahtui naapurille. Kolmas naapuri selvisi vain muutamalla kaatuneella puulla. Semmoinen pieni myrsky tällä kertaa. Saaristossa myrskyt ovat elämyksellisiä ja kirjoitinkin aiemmin postauksen Saariston myrskybongauksesta. Sen voit lukea täältä.

Talviloma saaristossa
Houtskarin Träskin hiihtoladulla (Huom. Kävely ladun päällä ehdottomasti kielletty, myös koirilta.)

Mitä saaristossa voi talvilomalla tehdä?

Mitä sitten saaristossa voi tehdä talvilomalla? No vaikka ja mitä. Säistä riippuen saaristossa on talvilomalaisille monenlaista puuhaa. Ihan perusjuttuja on tietysti saunominen ja lumienkeleiden tekeminen saunomisen yhteydessä. Rohkeimmat dippaavat meressä. Perusjuttuihin kuuluu myös nuotiomakkaroiden paisto sekä kuksakahvit ja -kaakaot jossain niemen nokassa kävelylenkin yhteydessä.

Saaristo on täynnä kauniita pyöreitä kallioita, joten pienellä vaivannäöllä löytyy usein kivoja ja turvallisia pulkkamäkiä. Hyvänä talvena meren jäälle pääsee luistelemaan tai pilkille, mutta silloin pitää olla varovainen ja tietää turvalliset paikat. Virtapaikat ovat petollisia. Muistathan siis aina käyttää järkeä liikkuessasi merenjäällä ja aina kertoa jollekin, minne olet menossa sekä ottaa mukaasi naskalit, kännykän vesitiiviissä suojassa sekä esimerkiksi kävelysauvat. Kaikessa saaristossa liikkumiseen on hyvä pitää kännykälle ladattava 112-sovellus myös päivitettynä. Onneksi (?) luistella voi muuallakin kuin meren jäällä. Houtskarin Träskin koulun pihalle nimittäin jäädytetään säiden salliessa talvisin luistelujää. Luistelukenttä on valaistu, joten luisteleminen onnistuu myös vähän illemmalla.

Talvinen frisbeegolf on vähintään yhtä hauskaa kuin kesäinen frisbeegolfaus. Saaristossa on harvoin liikaa lunta, joten kiekon löytää kyllä helposti lumen seasta. Talvella ei myöskään ole murheena punkit tai käärmeet. Lämmin suositus meidän perheeltä talviseen frisbeegolfaukseen! Kuuma mehu tai kaakao termarissa kruunaa tämän koko perheen mukavan harrastuksen. Houtskarissa 18-reikäinen frisbeegolfrata löytyy Mossalan lomakylästä eli Mossala Island Resortista. Myös Nauvosta löytyy 6-reikäinen rata aivan vierasvenesataman tuntumasta.

Talviloma saaristossa

Illan pimetessä saaristossa on mahdollista tuijotella pimeällä taivaalle ilman valosaastehaittoja. Tyrmäävä linnunrata ja miljoonat tähdet näyttävät upeilta. Kärsivällinen bongaa usein myös tähdenlentoja, ohi kiitäviä satelliitteja ja kyllähän uusia tähtikuvioitakin on mukava opetella tunnistamaan. Itsekin entisenä ursalaisena nautin tähtibongauksen helppoudesta saaristossa.

Liikkuminen ja retkeily luonnossa omia reittejä on aina mukavaa. Helpotusta liikkumiseen tuovat myös kuntoradat, jotka toimivat talvisin hiihtolatuina. Houtskarissa ja Korppoossa on molemmissa mukavat pururatalenkit, joissa on myös valaistus. Molemmat lenkit lähtevät aivan koulujen tuntumasta. Houtskarissa koulun pihapiiristä löytyy pururadan ja mahdollisen luistelujään lisäksi myös keinut ja kiipeilytelineet. Korppoon pururadan yhteydessä on muutamia kuntovälineitä sekä oiva pulkkamäki. Nauvossa puolestaan on 2,2 kilometriä pitkä valaistu kuntorata/hiihtolatu. Reippailua tarjoaa myös Houtskarin Jerviksen kuntoportaat, joilla vieraillessa kannattaa ehdottomasti vierailla myös Borgbergetin näköalatornissa.

Eläimistä kiinnostuneille tarjoutuu hyvät mahdollisuudet tutkailla eläinten lumeen jättämiä jälkiä. Samalla reissulla voi bongata niin kauriin, supin, oravan, hiiren, hirven kuin peurankin jäljet. Onnekkain näkee myös lumikon, mäyrän tai saukon jälkiä. Saaristossa asuvista saukoista muuten kirjoitinkin aiemmin. Käythän lukemassa täältä.

Saariston verrattain leudot talvet mahdollistavat myös monien lintujen talvehtimisen. Bongaa tikkoja, tiaisia, merikotkia, joutsenia ja vesilintuja. Mahdollisuudet ovat mittavat. Meille uusi tuttavuus eiliseltä on kuusitiainen, joka kauniisti jutteli metsälenkillä. Lajina kuusitiainen on laajalle levinnyt, mutta me emme ole näitä tiaisia ennen kohdanneet.

Parasta talvilomassa saaristossa on kokonaisuutena tietenkin kiireettömyys, merelle ja tuleen tuijottelu sekä luonnosta nauttiminen.

Toivottavasti osasin antaa edes joitakin ideoita talviloman viettämiseksi saaristossa. Mitä ovat sinun vinkkisi? Tai unohdinko jotain oleellista? Laitathan viestiä täällä, Instagramissa Saaristossa suhisee tai Facebookissa Saaristossa suhisee-sivulla. Arvostan suuresti myös apuasi blogini jakamisessa saaristotiedon levittämiseksi.

Aurinkoista kevättalvea! ☀

Talviloma saaristossa

Saukkoja saaristossa

Tänään perheen yhteinen ruokailu keskeytyi, kun rupesimme kiikaroimaan kahta sulan jään aukolla seisoskellutta nuorta merikotkaa. Ei siinä mitään. Olemme tottuneet näihin patsastelijoihin, mutta kun jääsulassa näkyi kummallista liikehdintää. Ensin ajattelimme asialla olevan hylkeen, mutta tarkempi seuranta paljasti kolme saukkoa temmeltämässä vuoroin meressä vuoroin jäällä. Vauhtia piisasi ja hauskaa näytti olevan. Varmaan merikotkillekin siinä oli sirkushupia. Kummatkaan elukat eivät toisistaan piitanneet ja hajurakoa oli korkeintaan pari metriä. Saukoista ilahtuneena halusin kirjoittaa teille tällä kertaa hieman näistä rantojen veijareista.

Saukko

SAUKKO – NIMENSÄ VEROINEN LUTRA LUTRA

Saukon (ruotsiksi utter) latinan kielinen nimi lutra lutra kuvastaa hyvin saukon leikkisää luonnetta. Saukkoja pidetään sosiaalisina ja älykkäinä eläiminä, jotka voivat huvitella vaikkapa mäenlaskun merkeissä rantatörmällä. Saukko luokitellaan niin sanottuihin alkusuomalaisiin lajeihin, sillä se on todennäköisesti kotiutunut Suomeen heti, kun vesistöt avautuivat viimeisen vetäytyvän jäätikön jäljiltä. Saukolla on myös vahva jalansija suomalaisessa perinteessä josta kertovat esimerkiksi monet saukkoalkuiset paikannimet kuten Saukkoski ja Saukkosaari sekä nykyään yleinen Saukko -sukunimi, joka on ilmeisesti tullut aikanaan saukonpyytäjien saaman lisänimityksen kautta.

Suomessa elelevä saukko on näätäeläimiin kuuluva euraasiansaukko. Saukkoja tavataan koko maailmassa vain kolmessa maanosassa: Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Kaiken kaikkiaan maailmassa on 13 saukkolajia. Pienin saukkolajeista on merisaukko, jota tavataan vain Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä, kun taas suurin saukkolajeista on erittäin uhanalainen Etelä-Amerikassa tavattava jättiläissaukko, jonka pituus voi olla hännästä nenän päähän jopa 230 senttimetriä. Merisaukon vastaava mitta on noin 120 senttimetriä.

Suomalaisen saukon pituus nenästä hännän päähän vaihtelee noin reilusta metristä 150 senttimetriin. Täysikasvuinen saukko painaa sukupuolesta riippuen viidestä yhteentoista kiloon urosten ollessa naaraita selvästi isompia. Välillä saukko sekoitetaan villiintyneeseen tarhaeläimeen minkkiin, joka kyllä on samanmuotoinen, mutta selvästi saukkoa pienempi. Minkki painaa vain noin puolesta kilosta kahteen kiloon. Suomessa saukkoa tavataan koko maassa joskin vahvin saukkokanta esiintyy Järvi-Suomessa. 

Suomen saaristoissa saukko ei ole aivan itsestään selvyys, sillä saukko on ennen kaikkea makeaan veteen sopeutunut laji. Saukko kuitenkin kykenee elämään myös meren äärellä, jos se saa päivittäin turkkinsa puhtaanapitoon suolatonta vettä. Muuten turkin vettähylkivä ja siten saukolle elintärkeä ominaisuus kärsii. Itämeren vähäsuolaisuudesta johtuen suola ei kuitenkaan ole ollut iso ongelma saukoille. Suomessa saukko viihtyykin yhtä lailla merenlahtien ja ulappien kuin sisämaan purojen ja järvien partailla. 

Saukko on fyysisesti sopeutunut elämään kahdessa ympäristössä: vedessä ja maalla. Sen ruumiinrakenne on virtaviivainen ja hieman hyljettä muistuttava, minkä lisäksi saukolla on vedenpitävä ja lämpöä hyvin eristävä turkki. Vesielämään sopeutuminen näkyy varpaiden välissä olevina räpylöinä ja siinä, että saukko kykenee sukeltaessaan sulkemaan hengitystiet ja korvansa. Vedessä liikkumista auttavat myös tyvestä leveä häntä ja kuonon tuntokarvat, joista on apua saaliin löytämisessä esimerkiksi etenkin talviaikaan pimeistä pohjavesistä, sillä saukon näkö on heikko. Sen sijaan saukon haju- ja kuuloaisti ovat tarkat. Saukko voi olla sukelluksissa jopa viisi minuuttia saalistaessaan veden ja jään alla.

SAUKON RAVINTO

Saukko syö ravinnokseen lähinnä kalaa, kuten ahvenia, haukia sekä särki- ja lohikaloja. Aikuinen saukko syö päivässä kilosta puoleentoista kiloon ravintoa, joten sillä pitää kiirettä saalistuksessa. Ruokavalioon kuuluu kalojen lisäksi satunnaisesti myös pikkunisäkkäitä, lintuja, rapuja, sammakoita ja simpukoita. Toisinaan saukko herkuttelee myös vesimyyrillä ja piisameilla, matelijoilla ja jopa vesihyönteisillä. Ennen kaikkea saukko on kuitenkin erikoistunut pyytämään pohjamudissa eläviä kalalajeja.

Saukko talvella kala suussa
Saukko on taitava kalastaja, jota eivät talvipakkasetkaan hidasta.
Saukko pystyy pidättämään hengitystään jopa 5 minuuttia sukeltaessaan
Saukot ovat hyviä sukeltajia. Saukko pystyy pidättelemään henkeään jopa 5 minuuttia ollessaan kalastamassa veden alla.

SAUKON ELINPIIRI JA PERHE

Saukon elinpiiri on valtava eläimen verrattain pieneen kokoon nähden. Uros voi pitää reviirinään jopa 40 kilometrin pituudelta rantaa ja kulkea tavanomaisilla saalistusmatkoillaan 10 kilometriä yössä. Ylipäätään saukolle luonteva elintapa on jatkuva kiertely. Useimmiten saukot kulkevat erakkoina omaa vesi-ja rantareviiriään edestakaisin. Saukkolle on ominaista, että se pysyttelee aina mieluiten vedessä tai sen välittömässä läheisyydessä. Toisaalta saukko voi kulkea pitkiäkin matkoja maalla nälän ajamana.

Saukko pesii yleensä muille eläimille kuten mäyrille tai ketuille kuuluneissa koloissa. Saukko-emo saa poikasia kerrallaan 1–5 ja poikaset syntyvät 63–65 päivän kantoajan jälkeen. Naaras hoitaa poikasensa yksin, ja poikaset seuraavat emoaan liki koko ensimmäisen vuoden ajan, jonka aikana emo opettaa poikasiaan kalastamaan. Sen jälkeen poikaset jatkavat elämäänsä yksineläjinä.

Saukot elävät yleensä vain noin kolme tai neljä vuotiaiksi, mutta Euroopassa on tavattu jopa 17-vuotiaita saukkoja.

Saukko pötköllään
Saukkoja pidetään luonteeltaan älykkäinä, sosiaalisina ja hassuttelevina

SAUKKO PULASSA

Saukon elämä Suomessa ei ole ollut helppoa. Saukon kauniin ja tiheäkarvaisen turkin takia saukko oli aikaisemmin haluttu riistaeläin. Turkki oli arvokasta kauppatavaraa etenkin 1900-luvun alussa ja puolivälin jälkeen. Turhan tehokkaan metsästyksen myötä saukkokanta pieneni voimakkaasti pariinkin kertaan aivan sukupuuton partaalle. Laji onneksi rauhoitettiin ensin vuosiksi 1938-1950 ja uudelleen vuonna 1974. Sittemmin lajikanta on elpynyt, eikä metsästämistä ole enää sallittu. Vuodesta 2015 alkaen saukko on luokiteltu elinvoimaiseksi ja Suomessa arvioidaan elävän reilut 2 500 saukkoa. Yksistään metsästyksen loppuminen ei selitä saukkokannan elpymistä, vaan elpymistä on auttanut vahvasti myös vesistöjen puhdistuminen. 

Tällä hetkellä saukon pahimpana uhkana pidetään lajin ekologiaan liittyviä ongelmia. Usein esimerkiksi vesistön säännöstely tai rannan perkaaminen karkottavat saukon. Ravintoketjun ylimpänä petona saukko on myös erityisen altis ympäristömyrkkyjen haitallisille vaikutuksille.

Surullista on myös se, että liikenneonnettomuuksien jälkeen kalanpyydyksiin hukkuminen on saukon yleisin tapaturmainen kuolinsyy. Kalasaaliit houkuttelevat saukkoja pyydyksiin. Tyypillisimmin saukko hukkuu rysään tai katiskaan, mutta yhtä lailla saukkoja on hukkunut verkkoihinkin. Olen itse nähnyt Houtsalan Norskatassa rannalle kuin varoittavaksi esimerkiksi nostetun katiskan, johon oli jäänyt saukko vangiksi. Ei mikään kaunis näky.

Kalastetaanhan me kaikki saariston ystävät aina vastuullisesti, eikä koskaan hylätä vanhoja kalapyydyksiä veteen. Mukavaahan näiden saukkojen temmeltämistä on katsoa, eikä lajimäärä ole niin suuri, että kenenkään tarvitsisi huolestua oman kalareviirinsä puolesta. Eletään siis jatkossa rinta rinnan, toisillemme tilaa antaen ja toisiamme arvostaen.

Toivottavasti postauksestani oli sinulle iloa. Kirjoitan tähän blogiin juttuja Turunmaan saaristossa liikkuville etenkin täältä Houtskarin saariston näkökulmasta. Pysythän siis kuulolla!

Löydät minut nettisivujen lisäksi Facebookista: Saaristossa suhisee ja Instagramista: Saaristossa suhisee. Käythän kurkkaamassa!

Saukko syömässä