Blogi Archives - Sivu 2 3:stä - SAARISTOSSA SUHISEE

2.1.202223.2.2023

Saukkoja saaristossa

Tänään perheen yhteinen ruokailu keskeytyi, kun rupesimme kiikaroimaan kahta sulan jään aukolla seisoskellutta nuorta merikotkaa. Ei siinä mitään. Olemme tottuneet näihin patsastelijoihin, mutta kun jääsulassa näkyi kummallista liikehdintää. Ensin ajattelimme asialla olevan hylkeen, mutta tarkempi seuranta paljasti kolme saukkoa temmeltämässä vuoroin meressä vuoroin jäällä. Vauhtia piisasi ja hauskaa näytti olevan. Varmaan merikotkillekin siinä oli sirkushupia. Kummatkaan elukat eivät toisistaan piitanneet ja hajurakoa oli korkeintaan pari metriä. Saukoista ilahtuneena halusin kirjoittaa teille tällä kertaa hieman näistä rantojen veijareista.

SAUKKO – NIMENSÄ VEROINEN LUTRA LUTRA

Saukon (ruotsiksi utter) latinan kielinen nimi lutra lutra kuvastaa hyvin saukon leikkisää luonnetta. Saukkoja pidetään sosiaalisina ja älykkäinä eläiminä, jotka voivat huvitella vaikkapa mäenlaskun merkeissä rantatörmällä. Saukko luokitellaan niin sanottuihin alkusuomalaisiin lajeihin, sillä se on todennäköisesti kotiutunut Suomeen heti, kun vesistöt avautuivat viimeisen vetäytyvän jäätikön jäljiltä. Saukolla on myös vahva jalansija suomalaisessa perinteessä josta kertovat esimerkiksi monet saukkoalkuiset paikannimet kuten Saukkoski ja Saukkosaari sekä nykyään yleinen Saukko -sukunimi, joka on ilmeisesti tullut aikanaan saukonpyytäjien saaman lisänimityksen kautta.

Suomessa elelevä saukko on näätäeläimiin kuuluva euraasiansaukko. Saukkoja tavataan koko maailmassa vain kolmessa maanosassa: Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Kaiken kaikkiaan maailmassa on 13 saukkolajia. Pienin saukkolajeista on merisaukko, jota tavataan vain Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä, kun taas suurin saukkolajeista on erittäin uhanalainen Etelä-Amerikassa tavattava jättiläissaukko, jonka pituus voi olla hännästä nenän päähän jopa 230 senttimetriä. Merisaukon vastaava mitta on noin 120 senttimetriä.

Suomalaisen saukon pituus nenästä hännän päähän vaihtelee noin reilusta metristä 150 senttimetriin. Täysikasvuinen saukko painaa sukupuolesta riippuen viidestä yhteentoista kiloon urosten ollessa naaraita selvästi isompia. Välillä saukko sekoitetaan villiintyneeseen tarhaeläimeen minkkiin, joka kyllä on samanmuotoinen, mutta selvästi saukkoa pienempi. Minkki painaa vain noin puolesta kilosta kahteen kiloon. Suomessa saukkoa tavataan koko maassa joskin vahvin saukkokanta esiintyy Järvi-Suomessa.

Suomen saaristoissa saukko ei ole aivan itsestään selvyys, sillä saukko on ennen kaikkea makeaan veteen sopeutunut laji. Saukko kuitenkin kykenee elämään myös meren äärellä, jos se saa päivittäin turkkinsa puhtaanapitoon suolatonta vettä. Muuten turkin vettähylkivä ja siten saukolle elintärkeä ominaisuus kärsii. Itämeren vähäsuolaisuudesta johtuen suola ei kuitenkaan ole ollut iso ongelma saukoille. Suomessa saukko viihtyykin yhtä lailla merenlahtien ja ulappien kuin sisämaan purojen ja järvien partailla.

Saukko on fyysisesti sopeutunut elämään kahdessa ympäristössä: vedessä ja maalla. Sen ruumiinrakenne on virtaviivainen ja hieman hyljettä muistuttava, minkä lisäksi saukolla on vedenpitävä ja lämpöä hyvin eristävä turkki. Vesielämään sopeutuminen näkyy varpaiden välissä olevina räpylöinä ja siinä, että saukko kykenee sukeltaessaan sulkemaan hengitystiet ja korvansa. Vedessä liikkumista auttavat myös tyvestä leveä häntä ja kuonon tuntokarvat, joista on apua saaliin löytämisessä esimerkiksi etenkin talviaikaan pimeistä pohjavesistä, sillä saukon näkö on heikko. Sen sijaan saukon haju- ja kuuloaisti ovat tarkat. Saukko voi olla sukelluksissa jopa viisi minuuttia saalistaessaan veden ja jään alla.

SAUKON RAVINTO

Saukko syö ravinnokseen lähinnä kalaa, kuten ahvenia, haukia sekä särki- ja lohikaloja. Aikuinen saukko syö päivässä kilosta puoleentoista kiloon ravintoa, joten sillä pitää kiirettä saalistuksessa. Ruokavalioon kuuluu kalojen lisäksi satunnaisesti myös pikkunisäkkäitä, lintuja, rapuja, sammakoita ja simpukoita. Toisinaan saukko herkuttelee myös vesimyyrillä ja piisameilla, matelijoilla ja jopa vesihyönteisillä. Ennen kaikkea saukko on kuitenkin erikoistunut pyytämään pohjamudissa eläviä kalalajeja.

Saukko talvella kala suussa — Saukko on taitava kalastaja, jota eivät talvipakkasetkaan hidasta.

Saukko pystyy pidättämään hengitystään jopa 5 minuuttia sukeltaessaan — Saukot ovat hyviä sukeltajia. Saukko pystyy pidättelemään henkeään jopa 5 minuuttia ollessaan kalastamassa veden alla.

SAUKON ELINPIIRI JA PERHE

Saukon elinpiiri on valtava eläimen verrattain pieneen kokoon nähden. Uros voi pitää reviirinään jopa 40 kilometrin pituudelta rantaa ja kulkea tavanomaisilla saalistusmatkoillaan 10 kilometriä yössä. Ylipäätään saukolle luonteva elintapa on jatkuva kiertely. Useimmiten saukot kulkevat erakkoina omaa vesi-ja rantareviiriään edestakaisin. Saukkolle on ominaista, että se pysyttelee aina mieluiten vedessä tai sen välittömässä läheisyydessä. Toisaalta saukko voi kulkea pitkiäkin matkoja maalla nälän ajamana.

Saukko pesii yleensä muille eläimille kuten mäyrille tai ketuille kuuluneissa koloissa. Saukko-emo saa poikasia kerrallaan 1–5 ja poikaset syntyvät 63–65 päivän kantoajan jälkeen. Naaras hoitaa poikasensa yksin, ja poikaset seuraavat emoaan liki koko ensimmäisen vuoden ajan, jonka aikana emo opettaa poikasiaan kalastamaan. Sen jälkeen poikaset jatkavat elämäänsä yksineläjinä.

Saukot elävät yleensä vain noin kolme tai neljä vuotiaiksi, mutta Euroopassa on tavattu jopa 17-vuotiaita saukkoja.

Saukko pötköllään — Saukkoja pidetään luonteeltaan älykkäinä, sosiaalisina ja hassuttelevina

SAUKKO PULASSA

Saukon elämä Suomessa ei ole ollut helppoa. Saukon kauniin ja tiheäkarvaisen turkin takia saukko oli aikaisemmin haluttu riistaeläin. Turkki oli arvokasta kauppatavaraa etenkin 1900-luvun alussa ja puolivälin jälkeen. Turhan tehokkaan metsästyksen myötä saukkokanta pieneni voimakkaasti pariinkin kertaan aivan sukupuuton partaalle. Laji onneksi rauhoitettiin ensin vuosiksi 1938-1950 ja uudelleen vuonna 1974. Sittemmin lajikanta on elpynyt, eikä metsästämistä ole enää sallittu. Vuodesta 2015 alkaen saukko on luokiteltu elinvoimaiseksi ja Suomessa arvioidaan elävän reilut 2 500 saukkoa. Yksistään metsästyksen loppuminen ei selitä saukkokannan elpymistä, vaan elpymistä on auttanut vahvasti myös vesistöjen puhdistuminen.

Tällä hetkellä saukon pahimpana uhkana pidetään lajin ekologiaan liittyviä ongelmia. Usein esimerkiksi vesistön säännöstely tai rannan perkaaminen karkottavat saukon. Ravintoketjun ylimpänä petona saukko on myös erityisen altis ympäristömyrkkyjen haitallisille vaikutuksille.

Surullista on myös se, että liikenneonnettomuuksien jälkeen kalanpyydyksiin hukkuminen on saukon yleisin tapaturmainen kuolinsyy. Kalasaaliit houkuttelevat saukkoja pyydyksiin. Tyypillisimmin saukko hukkuu rysään tai katiskaan, mutta yhtä lailla saukkoja on hukkunut verkkoihinkin. Olen itse nähnyt Houtsalan Norskatassa rannalle kuin varoittavaksi esimerkiksi nostetun katiskan, johon oli jäänyt saukko vangiksi. Ei mikään kaunis näky.

Kalastetaanhan me kaikki saariston ystävät aina vastuullisesti, eikä koskaan hylätä vanhoja kalapyydyksiä veteen. Mukavaahan näiden saukkojen temmeltämistä on katsoa, eikä lajimäärä ole niin suuri, että kenenkään tarvitsisi huolestua oman kalareviirinsä puolesta. Eletään siis jatkossa rinta rinnan, toisillemme tilaa antaen ja toisiamme arvostaen.

Toivottavasti postauksestani oli sinulle iloa. Kirjoitan tähän blogiin juttuja Turunmaan saaristossa liikkuville etenkin täältä Houtskarin saariston näkökulmasta. Pysythän siis kuulolla!

Löydät minut nettisivujen lisäksi Facebookista: Saaristossa suhisee ja Instagramista: Saaristossa suhisee. Käythän kurkkaamassa!

31.1.20214.3.2021

Saariston hylkeet

Tällä kertaa haluan kertoa teille hieman saariston hylkeistä, noista suloisista möllyköistä, joita voi nähdä luodoilla pötköttelemässä tai vaikkapa pulpahtamassa pintaan veneen kulkua seuraamaan. Lisäksi annan pari omiin kokemuksiini pohjautuvaa vinkkiä siitä, missä hylkeitä voi nähdä.

Suomen merialueilla tavataan vakituisesti harmaahylkeitä eli halleja (ruots.
gråsäl) sekä itämerennorppia (ruots. östersjövikare). Kerron teille aluksi hieman tuntomerkkejä, joiden avulla hallin ja norpan erottaa toisistaan.

ITÄMERENNORPPA

Itämerennorpat muistuttavat hyvin paljon saimaannorppia, mutta toisin kuin sisävesillä viihtyvät serkkunsa, itämerennorpat asustavat avomerellä ja ulkosaaristossa joko yksikseen tai parinsa kanssa. Itämerennorppa on pienehkö ja tanakka. Pituutta sillä voi olla piskuisesta 100 sentistä aina 160 senttiin ja paino vaihtelee 50 – 90 kilon tietämillä. Itämerennorpan kuono on lyhyt ja norpan väritys vaihtelee aina vaalean harmaasta aivan mustaan. Lisäksi itämerennorpan turkissa on kiehkuraisia kuvioita, jotka muodostuvat yksilöllisesti vähän samaan tapaan kuin ihmisen sormenjäljet.

Tällä hetkellä koko Itämerellä arvioidaan elävän noin 20 000 yksilöä, mutta esimerkiksi Saaristomerellä itämerennorppia on enää jäljellä vain noin 200-300 yksilöä. Suomenlahdellakin norppia on enää vain noin 100. Alueellisesti itämerennorpan voidaankin sanoa olevan uhanalainen. Eniten suomalaisia itämerennorppia tavataan Perämerellä, jossa niitä saa myös metsästää. Kokonaisuudessaan laji on luokiteltu silmällä pidettäväksi. Kuitenkin esimerkiksi WWF käy taistoa siitä, että alueelliset norppakannat Suomen eteläisillä merialueilla julistettaisiin virallisesti uhanalaisiksi.

Itämerennorpat synnyttävät poikasensa merijään päälle rakennettuun lumiluolaan. Ilmaston lämpenemisen estäminen onkin tärkeää kaikille norppakannoille, sillä missään päin maailmaa ei ole havaittu norppien elävän sellaisilla vesialueilla, joilla ei ole talvisin kunnollista jääpeitettä. Lauhtuneet talvet uhkaavat siten vakavasti saaristonkin norppakantoja.

*Tämä on itämerennorppa Pullervo. Käy lukemassa erittäin mielenkiintoinen YLE:n itämerenhyljeartikkeli klikkaamalla kuvaa. Kuva: Mari Lehmonen / Lehtikuva*

HARMAAHYLJE

Suomen merialueilla arvioidaan elävän noin 10 000 harmaahyljettä eli hallia. Hallin erottaa itämerennorpasta helpoiten koonsa puolesta. Isoimmat hallit kasvavat yli kaksi metrisiksi ja voivat painaa jopa 300 kiloa. Itämerennorppaan verrattuna hallin kuono on pitkä, minkä lisäksi sen väritys on aina harmaankirjava. Siinä missä norppa viihtyy yksikseen tai parinsa kanssa, harmaahylje viihtyy ympäri vuoden isohkoissa laumoissa ollen siten laumaeläin. Harmaahylkeen poikanen, kuutti, on syntyessään täysin valkoinen.

Halli ei nirsoile kalalajien kanssa, vaan sille kelpaa mitä saatavilla on. Aikuinen halli tarvitsee ravinnokseen huikeat 7 kiloa kalaa päivässä. Hallin sukellussyvyys on keskimäärin noin 25 metriä ja keskiverron sukelluksen kesto on hieman alle 10 minuuttia. On kuitenkin todistettu harmaahylkeen sukeltaneen jopa 100 metrin syvyyteen.

*Nuori halli. Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan YLE:n kiinnostavan artikkelin harmaahylkeistä. Kuva: Risto Salovaara/Yle*

VINKIT HYLJEBONGAUKSEEN

Oman kokemukseni mukaan hylkeiden parhaita bongauspaikkoja Saariston rengastien varrella on etenkin Korppoo – Houtskari lauttamatkan varrella näkyvät pienet luodot ja esimerkiksi Kivimon lossin (Roslax – Kivimo) ympäristö sekä ylipäätään koko Houtskarin ympäristö. Välillä hylje pulahtaa pintaan veneen vierellä tai peräaalloissa. Tuntuu kuin hylkeet olisivat uteliaita. Välillä hylkeen voi nähdä uivan selällään verkkaiseen tahtiin samalla kun se pitelee evillään kiinni kalasta, jota on syömässä. Omituisinta on kuitenkin hylkeiden rohkeus, sillä olen useamman kerran nähnyt hylkeen syömässä kalaa Suomen lyhintä lossimatkaa, 169m, ajavan Kivimon lossin vieressä.

Kerran yksi naapuri kertoi, että oli istuskellut kaikessa rauhassa huussissa ja kuullut ulkoa outoa aivastelua. Isäntä oli sitten avannut huussinoven jalalla ja yllättynyt, kun hylje tuijotti häntä mökkirannan vedessä. Kumpi lie yllättyneempi.

HYLKEENMETSÄSTYS

Hylkeillä on historiallinen merkitys saariston asukkaille. Esimerkiksi Ahvenanmaan ensimmäiset asukkaat olivat nimenomaan hylkeenpyytäjiä. Hylkeenmetsästys periytyy jo esihistoriallisilta ajoilta, mutta nykyään hylkeiden metsästyksen syy on lähinnä se, että hyljekannat kasvavat paikoitellen niin suuriksi, että ne haittaavat ammattikalastajien ja kalankasvattajien elinkeinon hankkimista. Hylkeet syövät paljon kaloja ja viihtyvät siksi samoilla apajilla kalastajien kanssa. Saalistaessaan kaloja hylkeet rikkovat kalastajien pyydyksiä, syövät saaliita ja pienentävät kalakantoja. Pelkkä hylkeiden läsnäolokin pelottaa kalaparvet muualle. Varsinaisesti ongelmia eivät tuota pienet itämerennorpat vaan suuret harmaahylkeet.

Esimerkiksi vuonna 2020 harmaahylkeistä maksettiin Maa- ja metsätalousministeriön taholta 500 euron ns. tapporahaa (250 euroa tappamisesta, 100 euroa kuljettamisesta ja 150 euroa hautaamisesta). Tapporaha perustuu siihen, että hylkeenpyynti on ensinnäkin hyvin vaikeaa ja vaativaa, toisekseen se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Hyljetuotteiden myynti on Suomessa nimittäin täysin kiellettyä. Harmaahylkeen pyyntiin ei kuitenkaan tarvita lupaa, vaan se on niin sanotun kiintiömetsästyksen piirissä, jolloin riittää pelkkä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Vuonna 2021 koko Suomen (sisältäen Ahvenanmaan) kannanhoidollinen metsästyskiintiö on 1050 yksilöä. On kuitenkin tavanomaista, että vuosittaisesta kiintiöstä täyttyy vain noin viidesosa.

Hallia metsästettiin 1900 -luvun alussa niin taljan, lihan kuin rasvankin eli traanin takia. Harmaahylkeiden kanta kuitenkin romahti pahasti 1970 -luvulla ympäristömyrkkyjen ja liiallisen metsästämisen vuoksi. Tällä hetkellä hallikanta on elinvoimainen, mutta vielä vuosituhannen vaihtuessa kanta oli silmälläpidettävä.

Kalastajat ja hylkeet ovat aina eläneet rinnakkain, joten toivottavasti tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa. Tasapainon löytäminen ei vain aina ole helppoa.

HYLKEIDEN SUOJELEMINEN

Hylkeiden suojelemiseksi on perustettu erillisiä hylkeiden suojelualueita Metsähallituksen toimesta. Esimerkiksi Paraisten Korppoossa Grimsörar ja Nauvossa Mastbådan sekä Kustavissa Södra Sandbäckin hylkeidensuojelualue ovat tällaisia alueita, jotka kuuluvat myös osana Natura 2000- verkostoon. Suojelualueiden sisällä on hyljeluotoja, eikä luodoille saa nousta maihin kuin rajoitetusti. Haluatko lukea ja tietää enemmän hylkeiden suojelualueista? Tutustu Metsähallituksen hylkeitä käsitteleviin sivuihin tästä linkistä.

LOPUKSI

Tällaisia hyljejuttuja halusin jakaa teidän kanssanne tällä kertaa. Olisi hauskaa, jos joku keksisi järjestää esimerkiksi hyljesafareita kaikille hylkeistä kiinnostuneille saariston ystäville. Houtskarissa en ainakaan itse ole tällaiseen palveluun koskaan törmännyt. Yhtä lailla tilausveneajot ja vaikkapa sightseeing -veneilyt voisivat olla Saariston rengastietä kiertävien suosiossa. Toivottavasti joku rohkea uskaltautuu joskus kokeilemaan tällaista bisnestä, joka tietenkin vaatii hyvän markkinoinnin. Kiitos koronan, rengastie on kuumempi kohde kuin koskaan ennen. Vink vink. 🙂

Onko sinulla ollut hauskoja kohtaamisia hylkeiden kanssa? Olisi hauska kuulla niistä! Minulle voit laittaa viestiä niin blogin kommenttikenttään, Facebookiin, Instagramiin kuin sähköpostiinkin (osoitteen löydät ylävalikosta Ota yhteyttä – kohdasta). Kuulisin myös mielelläni juttutoiveita. Otathan siis reippaasti yhteyttä. Seuraava postaus on jo mietinnässä.

Oletko muuten jo käynyt katsomassa saaristokuulumisiani kuvien muodossa Instagramissa Saaristossa suhisee tai Facebookissa Saaristossa suhisee? Teet minut iloiseksi liittymällä tykkääjien joukkoon.

26.12.202031.1.2021

Vuodenvaihteen kuulumisia saaristosta!

Vuoden pimein aika on viimein ohitettu ja on aika rauhoittua jouluun ja uuteen vuoteen. Saaristossa oli vielä päivää ennen joulua nurmikot vihreinä ja lämpökin pysynyt +7 asteen tuntumassa, kunnes joulupäivänä myös saaristo sai pienen lumipeitteen talvista tunnelmaa luomaan. Meri ei ole vielä jäätymään päinkään, vaan on vielä noin +5 astetta.

Hönsnäsin rantoja — Kaunis talvipäivä Hönsnäsissä Houtskarissa

Houtskari sai aiemmin paljon positiivista huomiota kauniiksi laitetuilla bussipysäkeillään Saariston rengastien varrella. Kirjoitin aiheesta myös blogiini ja voit halutessasi käydä lukemassa artikkelin tästä. Tänä jouluna houtskarilaiset ovat intoutuneet koristelemaan pihoja ja kyliä esimerkiksi hauskoilla tontuilla ja erilaisilla valaistuksilla. Myös Houtskarin kuuluisat bussipysäkit ovat saaneet jouluiset ja valaistut ilmeensä. Onko olemassa mitään viehättävämpää?! Mahtavaa yhteishenkeä saaristolaisilta.

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta. Opiskelut ovat hidastaneet kirjoitustahtia, mutta uusi vuosi tuo tullessaan uudet kujeet. Jospa ehtisin kirjoittelemaan kuulumisia hieman entistä useammin. Voikaa hyvin, pysykää terveinä ja nauttikaa elämän pienistä ja suurista iloista. Kuullaan taas ensi vuoden puolella. Lopuksi vielä muutamia jouluisia ja talvisia kuvia saaristosta vuoden vaihteesta. Ja hei, jos keksit jonkin aiheen josta toivoisit minun kirjoittavan, otathan yhteyttä! ✨

🌟 Hyvää joulua saaristosta ja mitä parhainta uutta vuotta 2021! 🌟

Uuden vuoden tinan valantaa — Uuden vuoden tinojen valantaa Lömsössä

Valotaidetta — Björkön louhoksen rannan valokoriste

Jenny ja Benny havutontut — Lömsön havutontut Jenny ja Benny

Ilotulitus saaristossa — Uuden vuoden ilotulitusta Lömsössä

Tule ja näe saariston kauniit bussipysäkit!

Taidetta Houtskarissa: Haahka -veistos

27.8.202031.1.2021

Houtskarin kirkko ja saaristomuseo

Tänään ajattelin kertoa teille kauniista ja upealla paikalla meren rannalla sijaitsevasta Houtskarin kirkosta sekä kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta laajasta 10 rakennusta kattavasta Houtskarin saaristomuseosta. Houtskarin kirkko ja saaristomuseo ovat nimittäin oiva kesävierailukohde, jossa lapsetkin viihtyvät.

HOUTSKARIN KIRKKO

Houtskarin kirkko on omistettu Neitsyt Marialle ja se rakennettiin vuosien 1703–1704 aikana. Lisäksi kirkonpihan tuntumassa on tapuli, jonka alaosa on rakennettu vuonna 1753 ja yläosa vuonna 1871. Itse kirkon rakentamisesta vastasi pohjalainen Erik Nilsson.

Muodoltaan Houtskarin kirkko on tasavartinen ristikirkko. Kirkko on rakennettu puusta ja se on maalattu kauniilla punamullalla. Kirkon kattona on aumattu paanukatto. Istumapaikkoja kirkossa on peräti 450. Pihalla kirkkoa ympäröi kaunis hautausmaa muistomerkkeineen ja aivan kirkon lähellä sijaitsee vanha vuonna 1860 rakennettu pappila.

Houtskarin kirkko vastaa tyyliltään varhaisimpia lounais-suomalaisia puisia ristikirkkoja. Sen sijainti paraatipaikalla meren rannalla on tyypillinen, sillä Turunmaan saaristossa kirkonkylät ovat perinteisesti sijoittuneet suuremmille saarille merkittävien vesireittien varrelle.

Museovirasto on määritellyt Houtskarin kirkkoympäristön, johon kirkon ohella kuuluu muun muassa pappila ja vanha pitäjäntupa, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

HOUTSKARIN KIRKKO NYT

Houtskarin kirkko on edelleen aktiivisessa käytössä ja jumalanpalveluksia järjestetään melkeinpä joka sunnuntai. Lisäksi kirkossa järjestetään muun seurakuntatoiminnan ohella esimerkiksi konsertteja, häitä ja hautajaisia. Yksi vuoden kohokohdista on ihastuttava Lucian päivän hartaus (13.12.) sädehtivine valontuojineen, jolloin kirkko täyttyy kaiken ikäisistä kävijöistä. Lucian päivän viettäminen kuuluu perinteisesti etenkin ruotsinkieliseen kulttuuriin. Houtskarissa valitaan joka vuosi oma Lucia -neitonsa, joka Lucia -kulkueen kanssa tuo valoa talven pimeyteen.

TAITEILIJA VICTOR WESTERHOLM

Houtskarin kirkossa on vuodelta 1887 peräisin oleva alttaritaulu, jonka on maalannut tunnettu taidemaalari Victor Westerholm (1860-1919), jonka sukujuuret ovat Nauvossa. Houtskarin kirkon alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa ja kerrotaan, että taulun enkelillä on Westerholmin vaimon, Hilma Alanderin, kasvot.

Aloitellessaan uraansa Westerholm opiskeli arvostetuissa kouluissa niin Turussa, Düsseldorfissa kuin Pariisissakin. Parhaiten taiteilija-professori tuli tunnetuksi muun muassa siitä, että hän toimi usean vuosikymmenen ajan Suomen Taiteilijayhdistyksen piirustuskoulun johtajana Turussa. Lisäksi hän toimi Turun taidemuseon ensimmäisenä johtajana 1891-1919 sekä perusti Önningebyn kuuluisan taiteilijasiirtokunnan Ahvenanmaalle. Westerholm sai uransa aikana useita palkintoja ja huomionosoituksia. Saaristolaisesta näkökulmasta erityisen kiinnostavaa on, että Nauvossa Westerholmin kunniaksi on nimetty viihtyisä kulttuuri- ja luontopolku eli Westerholminpolku. Polku sopii hyvin kaiken ikäisille ja pituutta polulla on 2,8km. Mikäli Westerholmin kaunis tuotanto kiinnostaa enemmän, Westerholmin teoksia on nähtävillä mm. Ateneumissa, Amos Rex- taidemuseossa, Serlachiuksen taidemuseossa ja Turun, Hämeenlinnan ja Lahden taidemuseoissa.

Houtskarin kirkossa on vuodelta 1887 peräisin oleva alttaritaulu, jonka on maalannut tunnettu Victor Westerholm, jonka juuret ovat Nauvossa. Alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa ja kerrotaan, että taulun enkelillä on Westerholmin tulevan vaimon kasvot. — Houtskarin kirkon alttaritaulun on maalannut Victor Westerholm vuonna 1887.
Alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa

HOUTSKARIN SAARISTOMUSEO

Houtskarin kirkon pihapiirissä ja välittömässä läheisyydessä toimii myös Houtskarin saaristomuseo eli Houtskärs Skärgårdsmuseum. Museo on laaja ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Museo koostuu kymmenestä rakennuksesta kuten mm. vuonna 1885 rakennetussa pitäjäntuvassa sijaitsevasta kotiseutumuseosta, Norrbackan torpasta, moottorimuseosta, venemuseosta, venevajasta, veneveistämöstä, kivinäyttelystä, aitoista ja tuulimyllystä. Pääsymaksu, joka sisältää kaikki edellä mainitut museot ja näyttelyt, on edullinen ja pienimmät lapset (alle 12v) pääsevät sisään ilmaiseksi. Museossa on myös myynnissä erilaisia paikallisia tuotteita. Shoppailua ja sisäänpääsymaksun maksamista helpottaa se, että pankkikortti käy maksuvälineenä. Museon aukioloaikana paikalla on opas kertomassa museosta ja paikallisesta historiasta. Aukioloajat kannattaa kuitenkin aina tarkistaa erikseen netistä esimerkiksi Visit Houtskär – sivuilta täältä tai Facebookista Houtskärs Skärgårdsmuseum -sivulta.

Tämänlaisia käyntivinkkejä halusin tarjoilla teille tällä kertaa. Houtskarin kirkko ja saaristomuseo samoin kuin Nauvon Westerholminpolku, ovat oivia vierailukohteita, joissa lapsetkin viihtyvät. Kirkosta olen aikanaan kirjoittanut myös Houtskärin info -mappiin. Nautitaan suvesta ja suositaan kotimaanmatkailua. Kuullaan taas pian!

Tervetuloa kulttuuriretkelle Houtskariin!

Taidetta Houtskarissa: Haahka -veistos

Kuusi vinkkiä onnistuneeseen autoreissuun Saariston rengastiellä

Saariston rengastie 2020 – Rakastu Houtskariin!

Mikä ihmeen Fläsk och Päron -iltama?

30.7.20207.8.2020

Kuinka tunnistaa rantakäärmeen ja kyykäärmeen toisistaan?

Saariston käärmeet

Tänään pureudun moninaisia tunteita herättävään aiheeseen, nimittäin saariston käärmeisiin. Minulta kysytään usein, onko saaristossa paljon käärmeitä tai oletko nähnyt tänä vuonna jo monta käärmettä. Usein kysellään myös sitä, kuinka tunnistaa rantakäärmeen ja kyykäärmeen toisistaan. Käärmeistä on siinä mielessä helppo jutella, että jokaisella on niistä oma mielipiteensä. Toisille ne ovat inhokkeja tai kauhistuksia, toisille mielenkiintoisia luontokappaleita. Oli niin tai näin, käärmeiden ajojahti ei mielestäni kuitenkaan ole ookoo ja siksi yritän tässä kirjoituksessa vähän avata käärmeiden eloa, fyysisiä eroja ja sitä, miksi niistä on ihmiselle yleensä enemmän hyötyä kuin haittaa.

Monen matkailijan mielessä vilahtaa ajatus käärmeitä kuhisevista kallioista tai heinikoista silloin, kun pohtii saaristoon tai Ahvenanmaalle lähtöä. Yksi ystäväni ei esimerkiksi halunnut lähteä saaristoon pyöräretkelle, koska pelkää niin paljon käärmeitä. On toki totta, että saaristossa on käärmeitä ja ehkä niitä on hieman enemmän kuin mantereella, mutta niiden kanssa rinnakkaiselo onnistuu yleensä hyvin. Lisäksi käärmeitä voi muutenkin tavata hyvin laajalti pitkin Suomea. Pääkaupunkiseudun lähellä, jossa toinen kotimme on, sijaitsee ulkoilualue, joka kuhisee käärmeitä, joten jos yhtään rohkaisee, en ole vielä ikinä täällä saaristossa törmännyt esimerkiksi kahteen käärmeeseen yhtä aikaa. Ylipäätään käärmeitä näkyy saaristossakin vain hyvin harvakseltaan.

Mutta nyt sitten asiassa eteenpäin. Täällä saaristossa tavataan siis kahta käärmelajia. Leppoisaa rantakäärmettä sekä myrkyllistä kyykäärmettä. Kerron seuraavaksi hieman molempien tuntomerkkejä ja elintapoja. Olen myös taulukoinut rinnakkain rantakäärmeen ja kyykäärmeen tuntomerkkejä, jotta käärmeet olisi helpompi erottaa toisistaan.

RANTAKÄÄRME

Maallikon silmissä rauhoitetut rantakäärmeet (ruotsiksi snok) ovat kyykäärmeitä vähän solakampia ja pidempiä. Yleensä rantakäärmeillä on selvästi erottuvat keltaiset, oranssit tai punaiset niin sanotut korvalaikut, joiden avulla rantakäärmeen tunnistaa nopeasti ja helposti kyykäärmeestä. Vartalo on yleensä melko yksivärisen tumma (välillä myös selkäkuviota havaittavissa), kuten tosin myös joillakin kyykäärmeillä. Etenkin poikasena rantakäärmeen voi sekottaa kyykäärmeeseen, koska värikkäät korvapilkut eivät välttämättä ole vielä helposti erotettavissa. Aikuisen rantakäärmeen pituus on yleensä noin 70-80 cm.

Rantakäärmeet ovat eteviä uimareita. Meillä oleili mökkirannan tuntumassa muutama kesä sitten pari rantakäärmettä, jotka kulkivat (uivat) säännöllisesti metsästämään ravintoa aina samaa reittiä mennen ja tullen. Heidät nimitettiin väritystensä mukaan Kullaksi ja Punaksi. Käärmeen uimista on muuten kiehtovaa tarkkailla. Kauempaa katsottuna veden pinnalta erottuu vain pikkuinen pää, muuten uinti on hyvin soinnikasta ja soljuvaa.

Rantakäärmeillä on melko huono näköaisti, minkä sain itsekin kokea eräänä syyskuisena päivänä iltauinnilla. Jostain se rantakäärme yhtäkkiä tuli ja törmäsimme uidessa toisiimme niin, että käärmeen pää kopsahti rintakehääni. Koko kulmakunta varmasti kuuli huutoni 🙈, enkä tiedä kumpi meistä säikähti enemmän: minä vai rantakäärme. Jatkoimme matkaamme pikaisesti täysin eri suuntiin. Kohtaaminen oli ikimuistoinen ja refleksinomaisesta väistöyrityksestä johtuen kaikki lihaksetkin olivat tosi kipeät seuraavan viikon muistuttaen yllättävästä kohtaamisesta. 😄

Rantakäärme saaristossa — Rantakäärme uimassa

KYYKÄÄRME

Myrkyllisiä kyykäärmeitä en haluaisi yhtä läheisesti tavata. Kyyn (ruotsiksi huggorm) erottaa parhaiten sahalaitaisesta selkäkuviosta, mutta kyitä on myös täysin mustia ja tummia. Kyy on maallikon silmään rantakäärmettä paksumpi ja lyhyempi, mutta poikasvaiheessa eroa voi olla hyvin vaikea havaita. Täysikasvuisena kyy on noin 50-60 cm pitkä.

Ainakin yksi hyvä tuntomerkki auttaa erottamaan kyyn rantakäärmeestä. Kyykäärmeen pää on nimittäin selkeästi kulmikkaampi rantakäärmeen pieneen ja pyöreään päänmuotoon nähden. Eri asia sitten ehtiikö käärmeen bongaus tilanteessa nähdä käärmettä niin tarkasti.

Kyykäärmerulla saaristossa — Kyykäärme nautiskelee alkukesän auringon lämmöstä

Kyyt nauttivat etelärannoista ja lämpimistä paikoista. Kaikki kahdeksan vuoden aikana näkemäni kyyt (laskettavissa yhden käden sormilla) ovat olleet heinikossa teiden reunoilla lymyilemässä, pitkässä nurmikossa aurinkoa ottamassa tai tietä vauhdikkasti ylittämässä. Yksi mahdollinen syy, etten ole kyitä juuri nähnyt selittynee osin sillä, että oma tonttimme on pohjoisrannassa, mikä ei kyyn näkökulmasta ole yhtä mielekäs kuin meille.

Tiesitkö, että kyyllä ei ole korvissa tärykalvoa, joten sen kuulo on olematon. Myös sen näköaisti on heikko, mutta sen sijaan kyyn vahvuuksiin kuuluu tärinän tunnistaminen leukaluun avulla sekä kaksihaaraisen kielen avulla haistelu. Siirtämällä hajuhiukkasia suuhunsa kyy pystyy havaitsemaan saaliit, kilpailijat ja parittelukumppanit.

Toisin kuin yleensä ajatellaan kyy ei ole rauhoitettu eläinlaji. Kyykanta kuitenkin kutistuu uhkaavasti liikenteen, ihmisten vainon ja rakentamisen takia. Kyistä on kuitenkin hyötyä alueellisesti ja haluammehan myös vaalia luonnon monimuotoisuutta. Kyyn ilmaantuessa pysyvästi pihapiiriin kyy kannattaa (jos vain mahdollista) tappamisen sijaan pyrkiä mieluummin siirtämään pois piha-alueelta vähintään 5 km päähän löytöpaikastaan. Olen kuullut, että roskapoimija olisi näppärä apuväline kyyn siirrossa. Myös perinteinen lapio/harava+kannellinen ämpäri-yhdistelmä on toimiva. Lisäksi on olemassa erilaisia sähköisiä täristimiä, joiden sanotaan pitävän käärmeet loitolla. Näistä vekottimista minulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta.

Tällä nuorella kyykäärmeellä on pituutta noin 40-50cm. Kuvassa käärme näyttää pidemmältä.

Olen kokenut kyiden välttelyn luonnossa ja pihalla helpoimmaksi samalla konstilla kuin punkkienkin välttelyn. Kyiden hereilläoloaikana (kevät, kesä, syksy) emme kulje pitkissä heinikoissa ja pusikoissa, vaan kuljemme teitä ja kunnon metsäpolkuja pitkin. Lyhyeksi leikattu nurmikkokin pitää kyyt aika hyvin loitolla (mutta ei punkkeja).

Huomioithan, että saaristo on kauriiden ja peurojen luomia hyviä metsäpolkuja täynnä, mutta näitä polkuja ympäröivä kasvillisuus voi olla oikea punkkilinko! Jos heinikoissa tai puskissa täytyy liikkua, tulee aina pukeutua asianmukaisesti. Esimerkiksi pitkävartiset kumisaappaat voivat suojata käärmeenpuremalta ja pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet punkeilta.

KUINKA TUNNISTAA RANTAKÄÄRMEEN JA KYYKÄÄRMEEN TOISISTAAN?

Listasin alle tuntomerkkejä, joilla erotat rantakäärmeen ja kyykäärmeen toisistaan. Pelkkä käärmeen vartalon väritys ei valitettavasti kerro kummasta on kyse.

MITÄ HYÖTYÄ KÄÄRMEISTÄ ON?

Aina ei tule ajatelleeksi, että käärmeistä on ihmisille myös hyötyä. Hiiret ja muut pikku jyrsijät ovat välillä pieniä tihulaisia nakertaessaan vääriin paikkoihin koloja tai reikiä levittäen samalla ulosteidensa kautta erilaisia pöpöjä. Lisäksi jyrsijät levittävät punkkeja hyvin tehokkaasti, mikä on todella harmillista. Kyykäärmeistä ja rantakäärmeistä onkin hyötyä siinä, että ne molemmat syövät pieniä jyrsijöitä, jotka muuten levittäisivät punkkeja. Oikeastaan käärmeet ovat siis meidän sankareita! 🤗

Rantakäärmeitä on kutsuttu ennen vanhaan myös tarhakäärmeiksi. Nimi juontaa juurensa siitä, että tarhakäärmeitä on monin paikoin pidetty elättikäärmeinä. Tarhakäärmeet ovat toimineet maatiloilla hyötyeläimiä, koska ne ovat hävittäneet navetan lähistöltä haitallisia pikkujyrsijöitä. Tarhakäärmeille on jopa jätetty lypsyn jälkeen kuppiin maitoa, jotta ne viihtyisivät paremmin tilalla. Käärmeisiin on liitetty myös esimerkiksi taikauskoa. Käärmeiden suosiman talon on uskottu olevan onnekas. Jatkan vielä kansanperinteestä ja käärmeistä vähän alempana, mutta sitä ennen muutama vinkki.

MITÄ PITÄÄ TEHDÄ, JOS KYYKÄÄRME PUREE? 🆘

Jos kyykäärme puree, toimi näin:

Jos kyy puree sinua tai epäilet kyyn purreen sinua (puremajälki ei välttämättä näytä käärmeen puremalta), soita 112. Saat parhaat neuvot juuri sinun tapaukseesi. Muutoin hakeudu aina pikaisesti lääkäriin. Parempi katsoa kuin katua!
Pysy rauhallisena. Pyydä rohkeasti muilta apua ja tukea.
Kyytablettien tehosta ollaan montaa mieltä, mutta kyytablettien hydrokortisonia sisältämästä lääkkeestä ei ole todettu olevan haittaakaan, joten kyytabletin ottaminen voi olla hyödyksi etenkin, jos olet allerginen esimerkiksi hyönteisten pistoille.
Tunnista oireet. Käärmeenpurema aiheuttaa turvotusta, oksentelua, ripulia sekä mahdollisen tajunnan menetyksen. Purema tarvitsee aina lääkärissä käynnin ja kunnon lääkityksen.
Huolehdithan muutenkin, että jäykkäkouristusrokoituksesi on aina ajan tasalla. Yleensä rokotuksen vaikutuksen kesto on 20 vuotta.
Huolehdi, että kännykässäsi on tarkat sijaintikoordinaatit näyttävä 112- sovellus ja että käytät sovellusta tiukan paikan tullen
Älä liiku luonnossa ilman kännykkää tai kanssakulkijaa hätätilanteiden varalta. Kerro vähintään jollekin toiselle, minne aiot mennä ja milloin palata.
Jos kyy puree lemmikkiäsi, ole aina vähintää yhteydessä eläinlääkäriin. Saat eläinlääkäriltä tarvittavat jatko-ohjeet.

Täällä saaristossa tupataan sanomaan, että jos lähellä on kekomuurahaisia, ei alueella ole silloin (kyy)käärmeitä. Tämä on sikäli totta, että käärmeet ja kekomuurahaiset eivät viihdy samanlaisessa ympäristössä. Ihan sata prosenttisesti en tähän kuitenkaan uskaltaisi luottaa. Silmät siis auki kaiken varalta, myös muurahaisten keskellä.

KÄÄRMEET KANSANPERINTEESSÄ

Moni kammoaa tai pelkää käärmeitä suhteettoman paljon. Sanotaan, että käärmekammo johtaa juurensa jo metsästäjä-keräilijä-aikakaudelta, jolloin ihmisen hengissä pysyminen saattoi olla hyvin pienestä kiinni. Osittain käärmepelko on saattanut säilyä primitiivisessä alitajunnassamme aina meidän ajallemme asti.

Käärmeistä on olemassa vaikka minkälaisia vanhan kansan uskomuksia aina raamatun ajoilta saakka. Raamatussa käärmeen rooli on syntiinlankeemuskertomuksessa liitetty suoraan paholaiseen, mutta monenlaisia muitakin uskomuksia löytyy ihan jo suomalaisestakin kansanperinteestä. Mikäli tarunhohde ja kansanperinteen uskomukset käärmeistä kiinnostavat, suosittelen lukemaan Turun yliopiston tutkijan ja filosofian lisensiaatin Merja Leppälahden kirjoittaman artikkelin ”Käärmeillä erityisasema kansanperinteessä”, joka kertoo käärmeiden roolista suomalaisessa kansanperinteessä. Todella kiinnostava artikkeli ainakin omasta mielestäni. 👍 Voit lukea artikkelin täältä.

Oletko itse kohdannut usein käärmeitä kerrallaan tai joutunut kyyn pureman takia kinkkiseen tilanteeseen? Tai onko sinulla vanhan kansan niksejä kyykäärmeiden välttelyyn? Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden omia kokemuksia saariston käärmeistä vaikkapa Facebookin Saaristossa suhisee -sivulla tai tämän postauksen ohessa.

Aurinkoista kesän jatkoa! Pidetään silmät auki ja ihastellaan luonnon ihmeitä. ⚓️🦋♥️🐍🧜🏼‍♂️

Mikä ihmeen Fläsk och Päron -iltama?

Taidetta Houtskarissa: Haahka -veistos

2.7.20208.8.2020

Saariston rengastie 2020 -Rakastu Houtskariin!

Tänään ajattelin kirjoittaa teille vähän Saariston rengastien 2020 -tilanteesta sekä tarjota kivoja omaan kokemukseeni perustuvia matkailuvinkkejä Houtskarista. Tule ja rakastu Houtskariin!

Saariston rengastie avattiin tänä kesänä ”jo” 1.6.2020, vaikka korona onkin melkoisesti sekoittanut yhteiskuntaamme ja normaaleja aikatauluja. Saariston yrittäjät ovat varmasti olleet helisemässä rajoitusten ja koronan ennustamattomuuden kanssa samalla kun on pitänyt miettiä esimerkiksi kesätyöntekijöiden rekrytoimista. Mutta nyt, suurin osa paikoista on saatu auki ja turisteja virtaa aivan jatkuvana virtana saaristoon. Valitettavasti kuitenkin joitakin perinteisiä kesätapahtumia kuten esimerkiksi Houtskari -päivät (ohjelmassa mm. musiikkia, soutua, perinnepurjehdusta ja muuta markkinahumua) sekä Crazy Raft Race -tapahtuma (kilpaillaan siitä kenellä on hauskin ja nopein itse rakennettu moottoriton lautta) jouduttiin tänä vuonna perumaan.

MITÄ TARKOITTAA SAARISTON RENGASTIEN AVAAMINEN?

Saariston rengastien avaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että Houtskarin Mossalan ja Iniön välillä liikennöivä yhteysalus Antonia aloittaa päivittäisen liikenteensä ja rengastien varrella olevat paikalliset ravintolat ja majoituspaikat pitävät ovensa pääsääntöisesti auki. Vaikka koronasta on ollut etupäässä huolta ja murhetta, on siitä jotain hyvääkin seurannut. Saariston rengastie on nimittäin tänä kesänä pidentänyt aukioloaikaansa kolmelle syyskuun viikonlopulle eli pe-su 4.-6.9., 11.-13.9. ja 18.-20.9. Lisäksi reitti on normaalisti auki päivittäin sunnuntaihin 30.8.2020 asti. Tämä on ihan huippua matkailijoiden osalta, sillä elokuun lopussa ja syyskuussa täällä on yleensä ihanat ilmat ja usein jopa intiaanikesä. Meri on lämmennyt lämpimimmilleen ja pimenevät illat tuovat erityistä tunnelmaa sirittävine heinäsirkkoineen. Tuurilla voi nähdä vaikkapa kiiltomatoja tai tulikärpäsiä. ⚓️☀️

Saariston rengastie kartta. Rakastu Houtskariin! — Saariston rengastien reitti kartalla. Houtskari reitin vasemmassa alareunassa.

Vielä on vaikea ennakoida ulkomaisten turistien Suomeen tulon mahdollisuutta ja turistimääriä, mutta etelä- ja keskieuroopassa kesälomat ajoittuvat yleensä elo-syyskuulle, jolloin normaaliolosuhteissa Saariston rengastielläkin on nähtävissä paljon ulkomaalaisia matkaajia. Tänä vuonna kotimaisten matkaajien määrä näyttäisi olevan huipussaan ja esimerkiksi vapaita vuokramökkejä ei juuri ole tarjolla. Rengastien yöpymiset kannattaakin suunnitella ja varata tänä kesänä etukäteen. 🏡 Rengastie näyttäytyy parhaimmillaan, kun sitä kiertää rauhaisaa tahtia paikkoihin tutustuen ja matkalla yöpyen. Suositus yöpymisille rengastiestä nauttimiseksi on 2-5 yötä. Yhdellä yöpymisellä reitti menee helposti läpiajamiseksi, koska reitin lauttaylityksetkin (8-9kpl) vievät oman aikansa ja nyt vielä erityisesti, koska liikenteessä on ennätyksellisen paljon matkaajia.

Ulkomaisten turistien näkökulmasta Saariston rengastien aukioloajan pidentäminen on erityisen tervetullutta ja kyllä sitä kotimaiset matkailijatkin ovat toivoneet jo kauan. Lisäksi Saariston rengastien varsilla sijaitsevien yritysten toiminnot ovat paitsi turistien niin myös kesä- ja osavuosiasukkaidenkin käytössä ja siksi pidennetyt aukioloajat ovat myös tältä kantilta toivottuja ja tarpeellisia.

Näkymiä saaristolautan ikkunasta. Rakastu Houtskariin! — Näkymiä saaristolautan ikkunasta

RAKASTU HOUTSKARIIN! ♥️ MATKAILUVINKKEJÄ HOUTSKARISSA

Haluan tässä kirjoituksessa vielä nostaa esiin kivoja matkailuvinkkejä Houtskarista, koska vietämme täällä itse eniten aikaa ja käytämme paikallisia palveluita. Onko teillä jotain lempparijuttuja, jotka kuuluu Houtskarin tai Saariston rengastien pakollisiin kesätekemisiin? Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne ja vinkkejänne. Yritän myöhemmin kirjoitella myös esimerkiksi Korppoon, Nauvon ja Iniön kivoja kesätärppejä. Saariston rengastien varrella riittää nähtävää ja koettavaa vaikka millä mitalla vaikkapa joka kesälle, jos vain malttaa keskittyä reitin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tule ja rakastu Houtskariin! Sitten itse tärppeihin.

Viihtyisää yöpymistä Houtskarissa tarjoaa tänä kesänä (yksityisten vuokramökkien lisäksi):

Hyppeis Värdshus -hotelli ihanassa saaristolaismiljössä vanhassa kansakoulussa sekä
Mossalan Lomakylä (Mossala Island Resort), jossa voi yöpyä mökeissä tai asuntoautolla näppärästi karavaanari -alueella. Retkeilijöillekin on oma teltta-alueensa.

Ravintolapalveluja ja ihania herkkuja tarjoavat puolestaan:

Grillcafé Skagen, jossa nautitaan saariston parhaat hampurilaiset (minimega on taivaallinen!) ja esimerkiksi ihania saaristolaislautasia. Skagen sijaitsee Näsbyn vierasvenesataman yhteydessä.
Hyppeis Värdshus, jossa voi nauttia tunnelmallista fine diningia vaihtuvan á la carte -menun ja kuuluisien huippukokkien toteuttamana. Ravintolaan pääsee sekä veneellä että autolla.
Houtskärs Gästgifveristä (löytyy Facebookista) Näsbyn ydinkeskustassa saa hyvää lounasta ja maistuvat pizzat vaikka mukaan otettuna. Myös pitopalvelu on käytettävissä.
Slingrande Anka restaurant & pub (löytyy Facebookista) tarjoaa kattavan kesämenun ja laajan juomatarjonnan. Ravintola sijaitsee Björkön puolella Mossalaan kulkevan lautan tuntumassa.
Mossalan lomakeskuksen menu palvelee monenlaisessa nälässä ja kesäviikonloppuisin usein live-musiikin tahdittamana. Lisäksi keväällä ja syksyllä järjestettävä Fläsk och Päron – tapahtuma (eli possua ja pottua) on myös hauska ja herkullinen kokemus.

Sitten kun majoitus on kunnossa, eikä nälkä kurni suonissa, jää sopivasti aikaa tutustua myös paikallisiin nähtävyyksiin, joita edustavat esimerkiksi:

Houtskarin puuristikirkko ja kulttuuripolku merenrannalla Näsbyssä
Taiteilija Reima Nurmikon kolmemetrinen haahka-veistos kelluu meressä Näsbyssä
Isakssonin maatilapuoti Medelbyssä (Isaksson’s Gårdsbutik -löytyy Facebookista)
Borgbergetin näköalatorni Hyppeisissä ja/tai Mossalan näköalatorni saariston lomakeskuksessa
Ihanat saaristokylät ja kauniit bussipysäkit (esim. Hönsnäs, Kivimo ja Björkö)

Tämmöisiä ajatuksia ja matkailuvinkkejä oli tällä kertaa mielessä. Aurinkoista kesää! Nähdään Houtskarissa!🍒🦋🛥⛱

Mikä ihmeen Fläsk och Päron -iltama?

Taidetta Houtskarissa: Haahka -veistos

29.6.20207.8.2020

Taidetta Houtskarissa: Haahka -veistos

Kyllä nyt on pukannut kesähelteitä viimeiset viikot ja olo on ollut kuin Ranskan Rivieralla. 😅 Ajattelin tänään pienen saderipsutuksen kunniaksi kertoa teille vähän Houtskarin taideaarteista. Tässä taidekirjoituksessa esittelen teille Houtskarin taideaarteista tuoreimman eli taiteilija Reima Nurmikon (s. 1951) lasikuidusta valmistetun haahka -veistoksen, joka kelluu meressä Näsbyn vierasvenesataman tuntumassa Houtskarissa. Haahka, jonka työnimenä on Richard, saatiin Houtskariin toukokuussa 2020 Pro Houtskär ry:n järjestämän joukkorahoituskampanjan avittamana taidevälittämö Taikon kautta.

Haahka-veistos Houtskari Reima Nurmikko nähtävyys saaristossa suhisee houtskär, taidetta houtskarissa — Reima Nurmikon komea haahka-veistos kelluu Houtskarin Näsbyssä

Taikosta muuten sen verran, että oletteko koskaan tutustuneet Taikon taidekokoelmiin netissä? Suosittelen lämpimästi! Olen itsekin ostanut kaksi upeaa öljyvärimaalausta Taikon kautta. Todella kätevää ja helppoa selata teoksia netissä. Teokset ovat olleet juuri sellaisia kuin kuvauksissa on näytetty ja kerrottu. Lisäksi yhteistyö ja asiakaspalvelu toimituksen yms. kanssa on ollut mutkatonta ja hyvin ystävällistä.

Mutta takaisin itse haahka-veistokseen. Voi olla, että Richardin nimi vielä muuttuu, sillä parhaillaan on menossa äänestys komean haahka-koiraan uudelleen nimeämiseksi. Haahka (ruotsiksi guding) on Houtskarin kansallislintu, joten veistos sopii siksi hyvin paikkakunnan henkeen ja teemaan.

Houtskarin haahka-veistos on kooltaan kolme metriä pitkä ja noin puolitoista metriä korkea, mutta koska veistos on verrattain kevyt, voi lintu keikata jos sen päälle kiipeää. Kiipeilyä linnun päällä ei siksi suositella.

TAITEILIJA REIMA NURMIKKO

Reima Nurmikko on tunnettu ja monipuolinen kaarinalainen taiteilija, jonka ehkä tunnetuimpia teoksia ovat juuri nämä lasikuidusta valmistetut linnut. Lintuja voi bongata esimerkiksi Ahvenanmaalla, Kaarinassa, Merimaskussa ja Turun Aurajoessakin Richardilla on peräti kolme serkkua. Teoksillaan Nurmikko haluaa ottaa kantaa mm. Itämeren suojelun puolesta ja linnut itsessään symboloivat taiteilijalle vapautta.

Olimme koko perhe vilkuttamassa 6.5.2020 taiteilija Nurmikolle Houtskarin Träskissä, kun Nurmikko huristeli Houtskariin Richard – haahka perävaunussaan. Taiteilija pysähtyi ystävällisesti matkallaan ja vaihtoi muutaman sanan kanssamme. Lisäksemme haahkan matkaa ja vesille laskua oli dokumentoimassa myös Åbo Underrättelserin toimittaja. Houtskarin haahka on nyt paikallinen julkkis ja ylpeyden aihe. 💕

Taiteilija Reima Nurmikko, haahka-veistosten isä, taidetta Houtskarissa — Taiteilija Reima Nurmikko Houtskarissa haahka-veistosta tuomassa toukokuussa 2020

MISSÄ HAAHKA -VEISTOKSEN VOI NÄHDÄ?

Haahkan voit nähdä parhaiten vesiltä käsin, mutta sen voi myös bongata maista Näsbyn vierasvenesatamassa sekä Saaristomuseon (Houtskär Skärgårdsmuseum) pihalta. Saaristomuseo on muuten vierailun arvoinen kohde ihan jo itsessäänkin. 👍⚓️ Toivottavasti saamme vielä joskus Reima Nurmikon taidenäyttelynkin vierailemaan täällä Houtskarissa. Sillä välin Nurmikon teoksiin voi tutustua esimerkiksi kuvataiteilijamatrikkelin tai aiemmin tässä tekstissä linkattujen taiteilijan omien nettisivujen tai Taikon nettisivujen kautta.

Tässä oli ensimmäinen osa Taidetta Houtskarissa -minisarjasta. Seuraavassa Taidetta Houtskarissa -osassa esittelen teille jotain jännittävää. Siihen saakka, aurinkoisia kesäpäiviä! 😘

Kuusi vinkkiä onnistuneeseen autoreissuun Saariston rengastiellä

Haahkoja Houtskarissa — Uros-ja naarashaahkoja kuvattuna Houtskarin Näsbyn uimarannalta

18.2.20207.8.2020

Myrskybongausta saaristossa

Kesäsesongin ulkopuolella saaristossa voi harrastaa vaikkapa myrskybongausta. Lämpimien talvien johdosta tuntuu, että myrskyt ovat entisestään lisääntyneet. Toisaalta mikäs sen tunnelmallisempaa kuin tuijotella takkatulen ääressä myrskyävälle merelle. Tai jos oikein haluaa autenttisen kokemuksen, voi mennä ulos kokeilemaan miltä tuuleen nojaaminen tuntuu. Saaristossa on mahdollista kokea huikeita syys-, talvi- ja kevätmyrskyjä. Talvella sula meri ja pimeys tekevät myrskyn kokemisesta erityisen jännittävän. Lisäksi kesällä etenkin kesä-heinäkuussa on parhaimmat mahdollisuudet kokea ukkosmyrskyjä. Ukkosen jyrinä kuullostaa merellä upealta, kun ääni kiirii vettä pitkin ja kimpoilee kallioista. Horisontissa salamien räiske on vaikuttavaa. Onnekkaimmat myrskybongarit voivat bongata merellä liikkuvan trombin.

Sari ja Jens Friisin Silja Symphonyltä ottama ja Facebookissa 6.9.2019 jakama kuva Itämerellä kulkevasta trombista

Useimmat myrskybongauksesta kiinnostuneet ihmiset ovat ”taviksia”, jotka bongaavat myrskyjä kotipihallaan tai mökillä kuten minä. Moni mökkiläinen saapuukin sesongin ulkopuolella saaristoon vain kokeakseen kunnon myrskyn. Jos sinulla ei ole omaa mökkiä käytettävissäsi, mutta olet kiinnostunut saapumaan saaristoon harrastamaan myrskybongausta kesäsesongin aikana tai sen ulkopuolella, majoitusta Houtskarissa voi tiedustella esimerkiksi idyllisestä perhehotellista Hyppeis Värdshusetista tai mökkimajoitusta tarjoavasta Mossala Island Resortista.

Keltaiset Finferries -yhteysalukset kulkevat hyvin myös myrskysäällä. Toki force majeure voi välillä osua kohdalle, koska turvallisuus on aina tärkeintä. Myrskysäällä lauttojen keinutukseen ja autokannelle osuvaan suolaiseen kylpyyn kannattaa kuitenkin varautua. Mahdolliset poikkeukset aikatauluissa voi tarkistaa Finferriesin sivuilta.

Viime vuonna Houtskarissa kaivettiin sähkökaapeleita maan alle Carunan toimesta oikein urakalla, jotta sähkönjakelu olisi sujuvampaa. Itse olen huomannut, että maakaapeloinnista on ollut hyötyä ja sähkökatkojen määrä on selvästi pienentynyt. Työtä on toki vielä paljon tehtävänä. Ylipäätään saaristossa, jossa liikkuminen, tavaratoimitukset ja sähkönjakelu ovat mannerta haavoittuvaisempia kannattaa muistaa huolehtia siitä, että poikkeustilanteissa käytettävissä olisi suositusten mukainen vähintään 72 tunnin kotivara. Muun muassa Marttaliitto on listannut kotivarana tarvittavia ruokia ja apuvälineitä. Ideana on, ettei kotivara ole mikään erillinen ruoka-, vesi- ja lääkevarasto, vaan kotivara muodostuu niistä taloustarvikkeista, joita muutenkin arjessa käytetään.

”Puuskissa korkein mitattu tuulen nopeus merellä oli huimat 41,6 m/s”

Siitä huolimatta, että myrsky katkoo puiden oksia, puita kaatuu rannasta lopulta hyvin harvoin. Meilläkin monet yli 80 vuotiaat männyt kasvavat aivan vinossa. Puut ovat jo taimista lähtien sopeutuneet mereltä päin riepotteleviin tuuliin ja kallioiseen maaperään ja siksi upottaneet juurensa tiukasti maahan.

AAPELI -MYRSKY

Hienoin itse kokemani myrsky oli Aapeli -myrsky 2.1.2019. Tuolloin tuuli puhalsi Ahvenanmaan Kökarin Bogskärissä eli verrattain lähellä meitä 10 minuutin keskiarvona 32,5 m/s. Hirmumyrskyn rajana on 33 m/s! Puuskissa korkein mitattu nopeus merellä oli huimat 41,6 m/s. Ulos ei tehnyt mieli mennä, koska räntäsadetuuli puhalsi vaakasuorassa ja katkoi mennessään isoja karahkoja puista. Lisäksi meteli ulkona oli ihan käsittämätön, eikä sitä voi edes kunnolla selittää. Meteli tuntui siltä kuin talvella olisi ajanut avoautolla räntäsateessa 100 km/h. Kunnon merimyrsky kannattaa itse kokea. Aapeli oli tosin myrskyksi hieman poikkeuksellinen. Se rikkoi tuulellaan jopa Suomen ennätyksen. Ilmatieteenlaitoksen virallisen tiedotteen Aapelin saavutuksista voit lukea tästä.

Hienoja myrskyjä on toki vaikka kuinka paljon, mutta oleellista on se, osuvatko tuulet omaan rantaan. Jos tuuli puhaltaa toiselta puolelta saarta, myrskyä ei välillä edes huomaa omassa rannassa. Aapeli -myrskyn johdosta olimme kuitenkin 13 tuntia sähköttä. Eipä siinä mitään, aikuinen pärjää hyvin. Trangian ja grillin avulla sai lämmintä ruokaa ja talo pysyi takan avulla lämpimänä. Kännyköitä ja tabletteja sai tarvittaessa ladattua autossa. 2v ja 3v lasten kanssa vuoden pimeimpään aikaan puuhan keksiminen sisätiloissa oli kuitenkin loppuajasta (yhteensä 2 vuorokautta sisätiloissa) jo vähän haastavaa ja juoksevaa vettä oli ikävä etenkin vaipanvaihtojen yhteydessä. Vettä toki oli saatavilla, vähintään Saaristomeren kyllyydeltä.

MUISTA TURVALLISUUS

Nauttiessasi saariston myrskyistä muistathan aina olla varovainen. Ensiapuvälineet kannattaa pitää lähettyvillä. Märät kalliot ja sammalet ovat hyvin liukkaita, eivätkä kumpparit suojaa salamaniskuilta, mutta lisäävät kyllä liukastumisriskiä. Lentävät oksatkin ovat riski. Laitureilla ja veneissä keikkuessa pelastusliivit ovat ehdottoman tärkeät turvavälineet. Turvallisin paikka ukkosella on tutkitusti auton sisällä (koskematta metalliosiin ja radiolaitteisiin). Kännykkään kannattaa myös ladata 112 -sovellus, joka näyttää sijainnin koordinaatit helposti ja jos suinkin on mahdollista, niin vältä myrskyssä yksin ulkona liikkumista. Kerro ainakin aikeistasi ja suunnitelmistasi jollekulle ennen lähtöäsi.

Aktiiviharrastuksena myrskybongausta harrastavia ihmisiä löytyy Suomesta arvioiden mukaan viitisen kymmentä. He liikkuvat ympäri Suomea ja osin myös ulkomailla jahdaten ja taltioiden hienojen myrskyjä samalla usein keräten tietoja Ilmatieteenlaitokselle. Myrskybongareilla on omia paikallisia nettisivuja sekä esimerkiksi Facebook-ryhmä, johon voit liittyä täältä. Lisäksi vaikkapa Ursan sivuilta löytyy myrskybongareille hyödyllisiä linkkejä kuten tutkakartta ja reaaliaikainen salamakartta.

Tätä blogikirjoitusta tehdessäni (16.2.2020, Houtskär) saaristossa on +5 c lämmintä, meriveden korkeus on +60 cm ja Pohjois-Atlantilta saapunut Dennis -sademyrsky ripottelee pienenäsuurena myrskynä saaristoa puhaltaen 21 m/s. Merkitsevä aallonkorkeus Ahvenanmerellä on yli 4 m. Takassa roihuaa tuli, sauna lämpiää ja ikkunasta näkyy valkopäisiä aallonharjoja. Ei valittamista.

Kuusi vinkkiä onnistuneeseen autoreissuun Saariston rengastiellä

12.7.20197.8.2020

Tule ja näe saariston kauniit bussipysäkit

Houtskarissa voit nähdä yllättävän monta hienoksi ja kauniiksi laitettua bussipysäkkiä. Kesällä 2018 Houtskarissa nimittäin levisi kylien välinen innostus ankeiden ja haalistuneiden bussipysäkkien kaunistamiseksi. Innostus muuttui lopulta suorastaan kilpailuksi. Osaan bussikoppeja on maalattu esimerkiksi kyseisen kylän nimikkoeläin ja osaa on kaunisteltu tekijöiden oman inspiraation mukaan.

Kauniita bussipysäkkejä on tällä hetkellä nähtävillä ainakin seuraavissa Houtskarin kylissä: Kittuis, Medelby 2kpl, Hönsnäs, Näsby 3kpl, Roslax, Kivimo, Björkö ja Mossala. Bussipysäkkien bongaaminen on mukavaa vaikkapa pyöräillen. Eväät mukaan, kypärä päähän ja menoksi.

Houtskarin kauniit bussikopit Kivimo — Kivimon idyllinen bussipysäkki Houtskarissa Saariston rengastiellä

OVATKO SAARISTON KAUNIIT BUSSIPYSÄKIT YHÄ KÄYTÖSSÄ?

Mihin näitä bussipysäkkejä sitten tarvitaan? Ensinnäkin Saariston rengastietä kulkee säännöllisesti saaristobussi, jonka avulla liikkuminen saaristossa onnistuu suht kätevästi. Esimerkiksi Turun linja-auto asemalta pääsee näppärästi Houtskarin keskustaan Näsbyyn asti ja tietyillä vuoroilla aina Mossalan lomakylään asti.

Toisekseen koululaiset ja opiskelijat tarvitsevat bussiyhteyttä koulujen lukuvuoden aikana liki päivittäin. Houtskarissa on vain ruotsinkielinen alakoulu (luokat 1-6), jossa on yhdistettyjä luokkia. Lähin yläkoulu, jossa houtskarilaiset nuoret käyvät sijaitsee puolestaan Korppoossa ja on nimeltään Ulkosaariston koulu (luokat 1-9). Samaa koulua käyvät myös Houtskarin kaikki suomenkieliset oppilaat jo ihan ensimmäisestä luokasta alkaen. Pelkkä maantielauttamatka Houtskarin ja Korppoon välillä kestää 30 minuuttia ja esimerkiksi bussimatka Houtskarin keskustasta lauttarantaan noin 20-30 minuuttia.
Lähimmät lukiot ja ammatilliset koulut sijaitsevat Paraisilla. Yliopistoista lähin sijaitsee Turussa. Bussi on siten tärkeä kulkumuoto näille lapsille ja nuorille, jotka kelistä ja ajasta riippumatta kulkevat saaristolautoilla, bussilla, koulutaksilla ja veneillä kouluun.

Saaristobussi on näppärä tapa liikkua saaristossa ilman omaa autoa
Kuva: TLO / Ville Markuksela

Voit tutustua Turun Linja-autoilijain Osakeyhtiön (TLO) saaristobussin aikatauluihin ja reitteihin tästä linkistä. Muistathan, että saaristobussissa käy vain käteismaksu.

Tähän loppuun vinkkaan vielä omat bussipysäkkisuosikkini. Ne löytyvät Kivimolta ja Björköstä (kuvissa). Kivimon bussikoppi esittää viehättävästi maalattua Kivimon kylää ja Björkön saaristohenkisellä bussikoppilla soi rauhoittava saaristolaismusiikki. Suosittelen istahtamaan toviksi ja nauttimaan tunnelmasta.

Olen myös kuullut, että bussipysäkkien tuunausinnostus on nyt levinnyt Houtskarista Korppooseen ja että Iniössäkin asia on herättänyt kiinnostusta. Haluaisinkin haastaa kaikki Saariston rengastien varrella olevat saaret ja kylät bussipysäkkien tuunaustalkoisiin. Koska kauneus on aina katsojan silmissä, kaunein voittakoon. 😘

Ja sitten kun bussipysäkit kukoistavat, voitaisiin seuraavaksi kaunistuskohteeksi ottaa harmaat ja tylsät puistomuuntajakopit? Carunan luvalla tietenkin.

Tule ja näe saariston kauniit bussipysäkit Houtskarissa! 🌸

Kuusi vinkkiä onnistuneeseen autoreissuun Saariston rengastiellä

Saariston rengastie 2019- ja eikun reissuun!

11.7.20197.8.2020

Mikä ihmeen Fläsk och Päron-iltama?

Kesäisin saaristossa ja Houtskarin tapahtumakalentereissa näkyy mainoksia Fläsk och Päron- iltamista, mutta mistä oikein onkaan kyse? Minäpä kerron.

Fläsk och Päron on saariston erikoisherkkua, possua ja perunaa. Ja siis ihan tajuttoman hyvää! Fläsk och Päron- iltamissa tarjoillaan paikallisia uusia perunoita keitettynä, makoisaa possunkylkeä sekä erilaisia salaatteja kylkiäisiksi.

Perunaa, tuota saariston kultaa, kutsutaan ruotsiksi paitsi nimellä potatis myös nimellä päron. Päron- nimitystä käytetään meillä etenkin Suomen länsirannikolla ja Ahvenanmaalla.

Ruotsin kieleen päron (päärynä) on ilmeisesti päätynyt siksi, että perunoita kutsuttiin aikanaan maapäärynöiksi (jordpäron). Ensimmäiset maapäärynät viljeltiin 1600- luvulla Ruotsissa Uppsalan linnassa. Perunan nimihistoriassa on kuitenkin monenlaisia käänteitä ja käännöksiä, joissa peruna- ja bataatti- termitkin ovat sekoittuneet.

Tiesitkö muuten, että suurin osa Suomen varhaisperunoista kasvatetaan Varsinais-Suomen saaristossa? Houtskarissa perunat istutetaan peltoon jo maaliskuussa tai ihan viimeistään huhtikuun alussa säistä riippuen. Nostokypsiä perunat ovat toukokuussa ja monissa valmistujaisjuhlien pöydissä tarjoillaankin saaristossa kasvatettua varhaisperunaa.

Varhaisperunan viljely on hieman työläämpää kuin tavallisen ruokaperunan. Julkisuudessa on lähiaikoina käyty verrattain vilkasta keskustelua siitä, kannattako varhaisperunoiden viljely Suomessa kohta lainkaan, koska työvoimakustannuksiltaan edullisemmat tuontipotut (esim. Ruotsista) jyräävät markkinoille. Kulutuskäyttäytymisellä tähän ongelmaan voi kuitenkin yrittää vaikuttaa. Itse en edes vilkaise ulkomaisia pottuja. Mikään ei vedä vertoja suomalaiselle, puhtaalle ja maistuvalle ruoalle! Suositaanhan siis porukalla kotimaisia tuotteita ja sitä kautta työllisyyttä ja Suomen taloutta, eikös? 🧡

Fläsk puolestaan on possun kylkeä, joka paistetaan pannulla tiriseväksi pekonin tapaan. Suolaista ja rasvaista, nam! Tämä possu ei ehkä sovellu tiukimmille terveysintoilijoille, mutta kerran kaksi vuodessa se vaan on aivan ihanaa makoisien perunoiden ja hyvän seuran kaverina.

Varhaisperunoita saaristosta, uudet perunat, Turun saaristo, Houtskär, parhaat varhaisperunat — Saaristo on tunnettu kesän ensimmäisistä uusista perunoista, jotka perinteisesti ehtivät valmistujaisjuhlien pöytiin.

MISSÄ JA MILLOIN FLÄSK OCH PÄRON- ILTAMIA PIDETÄÄN?

Fläsk och Päron- iltamia juhlitaan Houtskarin Mossalan saaressa sijaitsevassa Mossala Island Resort:issa eli Saariston lomakeskuksessa, jonne pääsee niin veneellä kuin autollakin. Voit tutustua paikan tapahtumakalenteriin tästä linkistä.

Vuoden ensimmäiset Fläsk och Päron- iltamat pidetään aivan kesäkauden alussa kesän alkamisen ja uuden perunasadon juhlistamiseksi. Toiset iltamat pidetään vastaavasti kesäkauden päätteeksi elokuussa samana lauantai-iltana kuin Muinaistulien yötäkin juhlitaan. Loppukesän pimenevät illat, lämmin meri, live-musiikki ja mukavat ihmiset tekevät illasta kokemisen arvoisen. Yleensä juhlat huipentuvat tansseihin ja jos sää sallii, voidaan rannoilla polttaa myös isoja ulkotulia tai kokko Muinaistulien hengessä.

Muinaistulien yö Turun saaristossa Saariston rengastiellä — Fläsk och Päronia juhlitaan yleensä Muinaistulien yönä elokuun viimeisenä viikonloppuna

PERUNA MEILLÄ JA MAAILMALLA

Perunaa on viljelty ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikan Andeilla jo tuhansia vuosia sitten ja Eurooppaan peruna kulkeutui 1500- luvulla espanjalaisten valloittajien mukana. Suomeen peruna tiettävästi saapui 1700- luvulla. Ensimmäisiä mainintoja perunoiden käytöstä on Inkoon Fagervikin kartanosta 1720- luvulla ja perunanviljelyn erityisenä edistäjänä voidaan pitää Axel Laurellia, joka oli 1770- luvulla Asikkalan seurakunnan kappalainen, joka innostuneena saarnoissaan kehui perunoita kirkkoon kokoontuneelle väelle.

Tällä hetkellä peruna on Euroopassa yksi eniten käytetyimmistä ravintokasveista ja tilastojen mukaan keskiverto-suomalainen syökin noin 50 kiloa perunaa vuodessa. Perunan kulutus kuitenkin tippuu koko ajan erilaisien dieettien ja ruokamuotien seurauksena (esim. vuonna 1956 syötiin vielä 188 kiloa perunaa henkeä kohti). Kulutuksen väheneminen on sääli, sillä perunan hiili- ja vesijalanjäljet ovat paljon pienemmät kuin esimerkiksi pastalla tai riisillä ja samanaikaisesti ravinto-arvot perunalla ovat ylivoimaisesti paremmat.

🎶 Nähdään Possua ja Perunaa- juhlissa! 🎶

Kuusi vinkkiä onnistuneeseen autoreissuun Saariston rengastiellä

Saariston rengastie 2019- ja eikun reissuun!