Saariston rengastietä kiertäessä iskee helposti runsauden pula siitä, mihin kaikkialle kannattaa poiketa vierailulle. Haluan jakaa kanssanne muutaman saariston täsmäkohteen eli tärpin, joita itse suosittelen. Esittelen rengastien tärpit hieman alempana.
Saariston Rengastie tarjoaa matkailijoille mahdollisuuden kokea saariston idylli ja luonnonkauneus. Rengastie on kesällä 2024 auki toukokuun 10. päivästä aina syyskuun 8. päivään saakka. Reitti kulkee läpi Turunmaan saariston ja tarjoaa unohtumattomia elämyksiä niin maisemien, kulttuurin kuin gastronomiankin parissa. Monet kohteet ovat auki vielä syyskuun 8. päivän jälkeenkin, mutta kokonaista rengasta ei voi kulkea, sillä Houtskarin ja Iniön välinen alus lopettaa liikennöintinsä tuolloin. Mikään ei kuitenkaan estä ajamasta pienempiä etappeja koko rengastien sijaan. Rengastien kiertää noin 50 000 ihmistä vuosittain, joten pieni ennakkosuunnittelu reissuun lähtiessä ei ole pahitteeksi.
Tärpit kesälle 2024
Turunmaan saariston rengastien varrella on lukuisia nähtävyyksiä, jotka kannattaa kokea. Koko matkan ajan voi ihailla saariston kauneutta ja tutustua paikalliseen kulttuuriin, mutta haluan vinkata teille vielä oman hyväksi havaitsemani tärpit onnistuneeseen Saariston rengastien reissuun.
Kun saariston rengastietä lähtee kiertämään myötäpäivään, Kuusiston piispanlinnan rauniot sijaitsevat Kaarinassa noin 11 kilometrin päässä rengastiestä. Poikkeaminen kuitenkin kannattaa. Vaikuttavat rauniot ja kaunis luonto ovat historiansa takia todellakin vierailun arvoisia. Piispanlinna eli kukoistuskauttaan 1400-luvulla ja oli aikoinaan Suomen katolisen piispan tukikohta. Ylellisyyttä huokuvassa linnassa oli käytössä moderneja maailmalta tuotuja ratkaisuja.
Kaarinasta matka jatkuu Paraisille, jossa sijaitsee uskomaton Salvador Dalin näyttely ja huonekalukauppa Art Bank. Art Bank on mielenkiintoinen kohde, joka tarjoaa surrealistisen taiteilijan teoksia ja elämyksiä. Varaa ohjattu kierros aina ennakkoon. Toinen vaikuttava paikka Paraisilla on Nordkalkin avokalkkilouhos, jonne näköalapaikalta on huikeat maisemat. Viereen pääsee autolla.
Nauvon satamaon puolestaan Saaristomeren suurin ja suosituin satama, jossa voit nauttia monipuolisista palveluista ja saariston eloisasta tunnelmasta. Nauvosta pääsee myös Seilin saarelle. Saari on tunnettu historiastaan spitaalisten ja mielisairaiden karkotuspaikkana ja tarjoaa nykyään ainutlaatuisen yhdistelmän historiaa ja luontoa.
Korppoossa haluaisin kovasti suositella nykytaiteeseen keskittyvää paljasjalkapolkua, mutta nyt polku on harmillisesti lepotauolla. Paljasjalkapolun sijaan kannattaa vierailla Saaristokeskus Korpoströmissä, joka on monipuolinen tukikohta, jossa on myös laadukkaita vaihtuvia näyttelyitä -historiaa ja taidetta.
Houtskarissa, Saariston rengastien läntisimmässä pisteessä, keskitytään nauttimaan rauhasta ja luonnosta. Houtskari tarjoaa myös makuelämyksiä, joita ei kannata sivuuttaa. Esimerkiksi Hyppeis Värdshusetissa on kesäisin vierailevat huippukokit, jotka ovat tulleet tunnetuiksi suomalaisista huippuravintoloista. Myös Näsbyn saaristolaismuseo on kokemisen arvoinen. Lisää Houtskariin liittyviä vinkkejä löydät blogistani.
Iniössä Norrbyn luontopolku tarjoaa mahdollisuuden nauttia Iniön saaren kauniista luonnosta ja rauhasta.
Kustavissa Kustavin Savipaja ja häikäisevä Cirque de Soleilissakin esiintyneiden ammattilaisten Art Teatro-sirkustalo sirkusfestivaaleineen tarjoavat ainutlaatuisia kokemuksia.
Turussakin on paljon nähtävää. Itse ottaisin kohteiksiTurun linnan, Ruissalon puiston ja Turun arkeologisen museon Aboa Vetus Ars Novan. Kaikki nämä ovat näkemisen ja kokemisen arvoisia kohteita ja kyllähän Aurajoessa kelluvassa jokilaivassakin on kiva välillä vierailla.
Kirkoista pitäville hienoja tutustumiskohteita ovat keskiaikaiset kirkot, joita löytyy jokaiselta saarelta. Kirkon viileydessä on myös hyvä viilentyä ja rauhoittua helteen keskellä. Saariston Rengastiellä on myös useita näköalatorneja, joista avautuvat henkeäsalpaavat maisemat yli Saaristomeren. Esimerkiksi Houtskarin saarella Jerviksen kylässä sijaitseva Borgbergetin -torni tarjoaa upeat näkymät merelle ja on ihanteellinen paikka evästauolle.
Toivottavasti vinkeistäni on apua mukavan reissun suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Kuulisin mielelläni, jos sinulla on jokin aihe, josta toivot minun kirjoittavan. Laitathan viestiä vaikka Instagramissa. Olisin myös iloinen, jos ottaisit tilini seurantaan. Kotisivuni löydät osoitteesta www.saaristossasuhisee.com, Instagram- tilin osoitteesta Saaristossasuhisee/Sussisussiija Facebookin Saaristossa suhisee. Otathan myös yhteyttä, jos haluat tehdä markkinointiyhteistyötä kanssani. Olen käytettävissänne.
Saariston rengastie Turunmaan saaristossa on yksi Suomen kauneimmista ja ainutlaatuisimmista matkailureiteistä. Koska vierailijoiden ei ole aina helppo tietää, missä kannattaa vierailla ja minkälaisia majoitus- ja ruokailuvaihtoehtoja Houtskarissa on saatavilla, haluan jakaa kanssanne käytännön vinkit onnistuneen Houtskarin vierailun varmistamiseksi. Saariston rengastie on auki toukokuun 10. päivästä aina syyskuun 8. päivään saakka, joten matkaan ehtii vielä hyvin.
Gastronomiaa, majoitusta ja nähtävää Houtskarissa
Houtskari (ruotsiksi Houtskär) on yksi rengastien ihastuttavista saarikohteista. Rengastien läntisin saarirykelmä tunnetaan ennen kaikkea rauhallisesta tunnelmastaan, kauniista luonnostaan ja rikkaasta kulttuuriperinnöstään. Houtskarin kauniit pienet saaristolaiskylät ihastuttavat tunnelmallaan. Houtskari koostuu noin 700 saaresta ja ympärivuotisia asukkaita Houtskarissa on noin 500.
Koska vierailijoiden ei ole aina helppo tietää, missä kannattaa vierailla ja minkälaisia majoitus- ja ruokailuvaihtoehtoja Houtskarissa on saatavilla, haluan jakaa kanssanne käytännön vinkit onnistuneen Houtskarin vierailun mahdollistamiseksi. Lähdetään siis liikkeelle Kittuisista, jonne keltainen yhteysalus tuo matkailijan, joka on lähtenyt Korppoon Galtbystä kohti Houtskaria.
Kun lautta saapuu rantaan Houtskarin Kittuisissa voi heti nähdä Kittuis Camping leirintäalueen lauttarannan vasemmalla puolella. Kittuis Camping tarjoaa kämppärille ainutlaatuisen majoituskokemuksen. Leirintäalue sijaitsee kauniilla niemellä, josta avautuvat upeat näkymät merelle. Leirintäalueella on sekä kallio- että hiekkarantaa ja vaikka saaristotien lauttaranta on kätevästi lähellä, itse leirintäalueella on viipyilevä ja rentouttava tunnelma luonnon keskellä. Kittuis Campingilla on viisi majoitusmökkiä ja kahdeksan karavaanipaikkaa, sekä telttapaikkoja niille, jotka tuovat oman teltan mukanaan. Alueella toimii myös kahvila, jossa voi nauttia maukkaista tarjoiluista ja ihailla merinäköalaa. Vuonna 2023 paikan haltuunsa ottaneet uudet ja innostuneet omistajat ovat uudistaneet ja kehittäneet alueen palveluita, mikä on parantanut vierailukokemusta entisestään.
Kittuisista Saariston rengastie jatkuu kohti Hyppeistä, Näsbytä ja Mossalaa. Vaikka itse Saariston rengastie kehottaakin kurvaamaan tiukassa risteyksessä kohti Mossalaa, kannattaa ehdottomasti vierailla Hyppeisissä ja Houtskarin keskustassa Näsbyssä, jonne on parin kilometrin poikkeama rengastieltä.
Kun nälkä yllättää, Houtskarissa ei tarvitse murehtia. Näsbyssä eli Houtskarin keskustassa ravintola GrillCafé Skagen tarjoaa herkullisia paikallisia makuja, kuten kuuluisia paistettuja ahvenia ja uusia perunoita sekä katkarapulautasia ja ihania burgereita. Vierasvenesataman aina ystävällinen pyörittäjä Terese huolehtii, että vieraille riittää herkullisia ruokia ruuhkaisempaankin aikaan. Ravintola sijaitsee Näsbyn vierasvenesatamassa, joten aterian voi nauttia merellisissä maisemissa. Skagen toimii myös Houtskarin virallisena turisti-infona ja palveleepa ravintolan yhteydessä pieni merihenkinen myymälä, josta voi ostaa esimerkiksi laadukkaita vaatteita tai matkamuistoja.
Skagenin ohella ravintola Sybarit tarjoaa hyvää ruokaa ja bed and breakfast -majoitusta Näsbyn keskustassa. Rennossa Sybaritissa kannattaa ehdottomasti maistella ihanaa saaristolaiskalakeittoa. Ravintolan listalla on myös esimerkiksi herkullisia pitsoja. Sybarit on suosittu myös turistiryhmien keskuudessa. Iltariekkujille Sybarit tarjoaa menoa usein pikkutunneille saakka ja mukava yrittäjäpariskunta Sabina ja Gölle kertovat paitsi kuulumiset myös huolehtivat asiakkaistaan viimeisen päälle. Ravintola Sybarit on ainoa Houtskarin ympärivuotisesti auki oleva ravintola. Paikka onkin paikallisten suosiossa ja tarjoaa kesälomakauden ulkopuolella erinomaisen ja monipuolisen lounasvalikoiman teemailtoja unohtamatta. Sekä Skagenissa että Sybaritissa on vaihtelevasti elävää musiikkia asiakkaiden ilona.
Jos tekemisiä miettii, Näsbyssä voi vierailla esimerkiksi kauniissa punamullatussa kirkossa tai Saaristolaismuseossa, jossa pääsee tutustumaan saaristolaiselämään ja perinteisiin veneveistämön töihin. Museon rannasta voi myös ihailla kelluvaa taideteosta, haahka-patsasta, jonka esittelin aiemmin blogissani. Kirjoitin myös kirkosta ja Saaristolaismuseosta aiemmin ja sen jutun voit lukea täältä. Näsbyssä on myös minigolfrata, M-Market -ruokakauppa, Pyhän Andreaksen kulttuuripolku sekä uimaranta aivan niemen nokassa. Läheisessä Träskin kylässä on myös lapsille hyvä riekkumispaikka. Koulun pihalla on kiipeilytelineet ja jalkapallo- ja koripallokentät. Koulun tuntumasta lähtee myös luontopolku.
Hyppeisten saarella, noin 6km rengastieltä, sijaitseva Hyppeis Värdshus on niin ikään yksi Houtskarin helmistä. Tämä viehättävä saaristolaishotelli ja fine dining -ravintola tarjoaa rentoutumista ja lähiruokaa saariston sydämessä tunnettujenhuippukokkien siivittämänä. Pöytä kannattaakin varata ennakkoon, sillä huippukokkien vierailuiden aikaan pöytävaraukset menevät kuin kuumille kiville. Värdhusetissa voi myös saunoa ja hotellilla järjestetään erilaisia hyvinvointikursseja kuten joogaa ja hyvinvointiretriittejä. Aivan ihana paikka rauhoittumiselle ja nauttimiselle. Hotelli on vain muutaman metrin päässä merenrannasta ja toimii myös vierasvenesatamana eli Värdshusetiin pääsee niin maantietä kuin meritietäkin pitkin. Värdshusetin hotellihuoneet ovat niin suloisia ja rauhoittavia, etten missään ole nähnyt yhtä viehättäviä ja saaristolaishenkisiä huoneita. Myös palvelu on aitoa ja ystävällistä. Siitä pitää huolen mukava yrittäjäpariskunta Outi ja Sam.
Matkalla Hyppeisiin kannattaa piipahtaa Jerviksen kylässä sijaitsevassa näköalatornissa Borgbergetillä. Upeat maisemat!
Kun Näsby ja Hyppeis on koettu, voi matkaa jatkaa kohti Mossalaa. Houtskarin Björkön kylässä juuri ennen lossirantaa sijaitsee Björkö Båthus, jota pyörittää Pepe joukkoineen. Björkö Båthus on rento seurusteluravintola ja baari, jonne voi saapua maa- tai vesiteitse. Ravintola on tunnettu hyvän ruoan ja juoman tankkauspisteenä aivan Saariston Rengastien varrella. Välillä trubaduurit viihdyttävät asiakkaita ja meno jatkuu pikkutunneille saakka. Ravintola tarjoaa monipuolisen valikoiman herkkuja, kuten gratinoituja ruukkuherkkuja, massiivisia hampurilaisia, perinteikkäitä leikkeitä ja pihvejä sekä salaatteja.
Toivottavasti vinkeistäni oli apua. Mielelläni kuulisin, miten vierailusi Houtskarissa onnistui. Laitathan viestiä vaikka Instagramissa ja olisin myös iloinen, jos ottaisit tilini seurantaan. Kotisivuni löydät osoitteesta www.saaristossasuhisee.com, Instagram- tilin osoitteesta Saaristossasuhisee/Sussisussiija Facebookin Saaristossa suhisee. Otathan myös yhteyttä, jos haluat tehdä markkinointiyhteistyötä kanssani. Olen käytettävissänne.
Kirjoittelin vuosi sitten siitä, kuinka myrsky ja jäät tuhosivat laiturimme Turun saaristossa Houtskarissa ja pohdin, minkälainen laituri olisi meille se paras laituri. Halusimme, että laituri kestää mereltä puskevat aallot sekä vaihtelevasti talvisin tulevat merijäät. Lisäksi laiturin pitäisi ulottua tarpeeksi pitkälle, jotta isommallakin veneellä pääsee kylkeen ja toisaalta laiturin pitää toimia myös uimahommissa ja auringonotossa sekä lasten leikeissä.
Saaristo-olosuhteisiin sopivan laiturin löytäminen asettaa monenlaisia haasteita.
Tutkimme ja selvittelimme erilaisia laiturivaihtoehtoja, vertailimme hintoja ja erilaisia laiturityyppejä. Nopeasti oli selvää, että hyvä laituri tulee maksamaan rutkasti. Ajattelimme, että jos laiturista pitää maksaa maltaita, pitää sen todellakin sopia meidän tarkoituksiimme täydellisesti.
Päädyimme lopulta betoniponttonilaituriin, jonka toimittajaksi valikoitui Rannikon Merityö Oy (https://merilaituri.fi/). Tämä ei ole millään tavalla maksettua mainontaa tai yhteistyötä, vaan haluan vilpittömästi laittaa hyvän kiertämään. Tietäjät tietää, että saaristo-olosuhteisiin sopivan laiturin löytäminen asettaa monenlaisia haasteita.
Ajattelimme, että jos laiturista pitää maksaa maltaita, pitää sen todellakin sopia meidän tarkoituksiimme täydellisesti.
Ennen ostopäätöstä meillä kävi ensiksi Rannikon Merityöltä heppu veneellä tekemässä arvion siitä, minkälainen laituri olisi meidän olosuhteisiimme paras vaihtoehto, jonka jälkeen saimme tarjouksen avaimet käteen periaatteella. Lopputuloksena meille tuli upea, suorastaan ylellinen, ja erinomaisesti toimiva laituri. Ja koko projekti hoitui mereltä käsin.
Olikin aikamoinen elämys kesäkuisena hellepäivänä. Tein ulkona etätöitä ja mies oli työreissulla mantereella, kun huomasin että mereltä lähestyy jotakin valtavaa. Ensimmäinen ajatus oli, että apua, nytkö ne tulee. Ja tulihan ne. Valtava kaivinkone hinaajaveneen tuomana. Päästäkseen rantaan kaivuri pisti kauhan maahan ja nosti itseään meren pohjaan tukeutumalla. Ei kuullosta ehkä miltään, mutta kyllä sellainen meren kauhominen toi lähinnä mieleen dinosauruksen meressä liikkumisen.
Kaksi miestä ja merellä kelluva lauttayksikkö Dumbo, jolla pitkäpuominen kaivuri (kantavuus yhteensä 85tn). Siitä se projekti lähti. Ensin purettiin vanha laituri, jonka kannet hyödynnettiin myöhemmin rantaan kulussa rannan puolella. Seuraavaksi porattiin porapaalut merenpohjaan. Sitten alkoi asentaminen. Noin kolme pitkää päivää miehillä meni hommassa kaikkiaan ja työn jälki oli todella laadukasta. Nappi suoritus.
Vanhan laiturin purkua
Meille jouduttiin poraamaan kaksi 4 metrin porapaalua merenpohjaan, jotta laituri saatiin kunnolla kiinni kallioon.
Porapaalujen poraaminen 4 metrin syvyyteen oli aikamoinen operaatio.Kiinteä kulkusilta porapaaluilla melkein valmiina
Paras laituri merelle ja saaristoon
Meidän laiturimme on tarkkaan ottaen mallia Mussalo. Varsinaisen laiturin osuus on 8m x 2,5m ja lisäksi tuli 5m liikkuva kulkusilta sekä 6m kiinteä kulkusilta porapaaluilla. Kiinnitys on ketjuilla sekä merenpohjaan, että rantakallioihin. Ensin mietin, näyttävätkö ketjut rumilta tai haittaavatko rannan käyttöä, mutta näin ei ollut. Sen sijaan laituri on tukevasti kiinni ja vakaa kovemmallakin säällä.
Laituriprojektimme plussat ja miinukset
Plussat:
+ vankka ja painava, kestää myrskyt, jäät, vedenkorkeuden vaihtelut
+ 4 vuoden takuu
+ tyylikäs
+ hyvä yhteistyö ja toteutustyö koko projektin ajan
Miinukset:
– lovi lompakossa
Laituri valmistumaisillaan
Elämää uuden merilaiturin kanssa
Kesä meni uuteen laituriin sopeutuessa veneillen, aurinkoa ottaen ja uiden. Laituri on toiminut moitteettomasti, on todella vakaa ja kelluu nätisti. Aiemmista talvista poiketen tänä vuonna laitettiin kuitenkin avantopumppu pulputtamaan, jotta paksua jäätä ei muodostuisi laiturin ympärille. On toiminut hyvin. Saunasta pääsee näppärästi pulahtamaan mereen uimaportaita pitkin ja paksua jäätä ei ole muodostunut laituriin kiinni, vaikka muuten tämän vuoden jäätilanne on ollut vahva ja talvi pitkä. Nyt kyllä jo houkuttelisi veneilemään pääsy. Kevättalven aurinko paistaa liki kirkkaalta taivaalta.
Uudesta laiturista ja laiturin rakennusprojektista löytyy kuvia myös Instagram-tililtäni: Sussisussii/Saaristossa suhisee. Minua ilahduttaisi kovasti, jos ottaisit tilini seurantaasi.
Aika moni on tullut kyselemään meiltä kokemuksia ja vinkkejä omiin laituriprojekteihinsa. Olisi mukavaa kuulla myös teidän lukijoiden vinkkejä ja kokemuksia omista laituriprojekteistanne tai suunnitelmistanne. Laitattehan rohkeasti kommentteja tulemaan. Moni voisi hyötyä yhteisesti jaetuista vinkeistä.
Koska talvilomaviikot ovat nyt ajankohtaisia, sinua saattaisi myös kiinnosta vinkkini talviloman viettoon saaristossa:Talviloma saaristossa tai ehkä olet kiinnostunut lukemaan hurjista myrskyistä, joita saaristossa aina välillä kohdataan:Myrskybongausta saaristossa
Kiitos, että luit postaukseni. Pysythän kuulolla jatkossakin. Sitä ennen lukuvinkki vitonen, oletko jo tutustunut kaikkiin blogipostauksiini?
Lomasesonki on heinäkuussa vilkkaimmillaan ja Suomi on kauniita paikkoja pullollaan, mutta yksi lomakohde on vailla vertaansa ja ulkomaanmatkaankin verrattavissa, nimittäin Turun saaristossa kiertävä Saariston rengastie. Rengastien varrella on kauniin saaristoluonnon ja upean meren lisäksi ihastuttavia kesäkahviloita ja erilaisia ravintoloita, monenlaisia majoitusmahdollisuuksia, hauskoja saaristolauttamatkoja, paikallisten tuotteiden myymälöitä ja vaikka mitä muuta näkemisen ja kokemisen arvoista. Mitä ulommaksi saaristossa etenet, sitä enemmän tunnet olevasi kuin ulkomailla meren kimmeltäessä turkoosina.
Mietit ehkä vielä, mikä Saariston rengastie oikeastaan onkaan? Saariston rengastie on kokonaisuudessaan noin 250 kilometriä pitkä matkailureitti Turunmaan saaristossa Saaristomerellä. Siellä, missä maanteitse ei pääse etenemään, korvaavat maantielautat ja lossit varsinaiset tieyhteydet. Saariston rengastie alkaa virallisesti Turun tuomiokirkolta jatkuen Kaarinaan ja sieltä Paraisille, josta lähtee ensimmäinen lauttayhteys Nauvoon. Nauvosta (meri)tie vie ihastuttavaan Korppooseen ja sieltä rengastien läntisimpään pisteeseen Houtskariin, josta matka jatkuu Iniön, Kustavin ja Taivassalon kautta Naantaliin ja sieltä lopulta takaisin Turkuun. Suorittaja ajaa reitin päivässä, nautiskelija käyttää reissuun useamman päivän paikallisia palveluja hyödyntäen. Reissuun voi lähteä niin omalla autolla, moottoripyörällä, matkailuautolla, polkupyörällä tai vaikka jalkaisin. Reitti sopii koko perheelle tai vaikkapa kaveriporukoille tai omasta rauhasta nauttivalle yksinmatkaajalle.
Rengastie on mahdollista tehdä myös lyhyempänä versiona, jolloin Nauvosta kuljetaan Korppoon sijaan Rymättylän kautta Naantaliin ja takaisin Turkuun.
”Mitä ulommaksi saaristossa etenet, sitä enemmän tunnet olevasi kuin ulkomailla.”
TERVETULOA HOUTSKARIIN
Turusta lähdettyään matkaaja ajaa Kaarinan läpi Paraisille, jossa Paraisten lauttarannassa on vuorossa rengastien ensimmäinen lauttamatka Nauvoon. Nauvosta matka jatkuu Korppooseen ja sieltä edelleen Suomen pisimmän lauttamatkan 9,5 kilometriä (kesto noin 30 minuuttia) Houtskariin. Korppoon ja Houtskarin väliä kulkeva lautta saapuu ja lähtee Houtskarin päässä Kittuisten lauttarannasta. Kittuisissa sijaitsee myös paljon positiivista huomiota saanut Kittuis Camping-leirintäalue, jossa on yöpymismökkejä sekä teltta- ja karavaanipaikkoja. Uusien yrittäjien myötä myös kahvilatoiminta on piristynyt ja erityiskiitosta ovat saaneet mm. erikoiskahvit ja itsetehdyt smoothiet. Leirintäalueen kahvilassa kannattaa vierailla nauttimassa tuoretta pullaa ihan vain lauttaa odotellessakin.
Houtskarissa matka jatkuu Kittuisista kohti Mossalaa, mutta ennen suuntaamista Mossalaan kannattaa tehdä välipysähdys Houtskarin keskustassa Näsbyssä. Näsbystä löytyy mm. päivittäistavarakauppa M-Market Houtskär, jonka tiloissa sijaitsee myös posti ja apteekkipiste. Lisäksi kaupan pihalla on tankkauspiste. Näsbystä löytyy myös Näsbyn vierasvenesatama erinomaisine palveluineen. Vierasvenesatamassa toimii ihastuttava ravintola GrillCafe Skagen, joka tunnetaan saariston parhaimmista hampurilaisista. Lisäksi kylällä on herkullista kalakeittoa, lounasta ja mm. pizzoja tarjoava ravintola Sybarit, jossa on myös Bed and Breakfast–palvelu. Näsbyssä kannattaa myös vierailla kauniissa Houtskarin ristikirkossa ja saaristomuseossa, kiertää kirkolta lähtevä kulttuuripolku ja tehdä ostoksia keskustan Lyckebo-torilla.
Houtskarin keskustan lisäksi kannattaa ehdottomasti vierailla Hyppeisissä, jossa sijaitsee kauniiden venevajojen lisäksi menestystä niittänyt Hyppeis Värdshus. Hyppeis Värdshus on pieni butikhotelli, jossa Suomen huippukokit tekevät upeita illallismenuja koko kesän ajan. Konsepti on jo usean kesän ajalta tuttu. Illalliselle ja hotelliin kannattaa varata paikat ajoissa, sillä suosiosta johtuen paikat menevät kuin kuumille kiville. Matkalla Hyppeisiin kannattaa vierailla myös Borgbergetin näköalatornissaja samalla kirmata näköalatornin yhteydessä olevat kuntoportaat muutamaan kertaan.
Houtskarin Näsbyn ja Hyppeisten jälkeen matkasi jatkuu rengastietä pitkin kohti Houtskarin Mossalaa. Mossalaan päästäksesi edessä on kuitenkin kaksi lossimatkaa. Ensin tulee eteen Suomen lyhin lossimatkaKivimolle. Ylitys kestää vain noin 2 minuuttia ja on pituudeltaan 169 metriä. Aiempiin aikataulussa kulkeviin lauttoihin verrattuna Kivimon lossi ajaa tarpeen mukaan koko ajan lukuun ottamatta lyhyitä taukoja klo 9.10-9.30, 11.40-12.00, 17.10-17.30 ja 20.30-20.50.
Kivimon lossin jälkeen matka jatkuu Kivimon kylän ohi Björkön kylään. Björkön kylässä kannattaa käydä syömässä tai nauttimassa virvokkeita ja jäätelöä rannan tuntumassa olevassa ravintola Björkö Båthus Bar & Grillissä. Samalla voi ihastella kauniiden venevajojen sarjaa rannassa. Rannasta lähtee myös reitin seuraava lautta eli Mossalan lossi. Lossi ajaa non-stop lukuun ottamatta samoja pieniä taukoja kuin Kivimon lossillakin (klo 9.10-9.30, 11.40-12.00, 17.10-17.30 ja 20.30-20.50).
Mossalan lauttarannassa, josta lautat lähtevät kohti Iniötä sijaitsee myös Mossala Island Resort -lomakylä, jossa voi yöpyä ja nauttia ravintolan palveluista. Lomakylän alueella sijaitsee myös näköalatorni sekä uimaranta ja frisbeegolf-rata.
HOUTSKARISTA MATKA JATKUU
Saariston rengastien ainoa maksullinen lautta eli Iniön lautta Antonia lähtee aivan Mossalan lomakylän rannasta. Huomioithan, että tähän asti maantielautat ja lossit ovat liikennöineet verrattain tiheästi, mutta Iniön Antonia- laivalla on selvästi harvemmat vuorovälit. Voit tarkistaa Antonian hinnat ja aikataulut täältä.
”Reitin voi hyvin ajaa päinvastaiseenkin suuntaan tai voit ajaa vain jonkin tietyn pätkän reitistä ja kääntyä takaisin.”
Iniöstä matka jatkuu Kustaviin, sieltä Taivassalon kautta Merimaskuun ja lopulta Naantaliin, jossa voi samalla reissulla vierailla vaikkapa Muumimaailmassa tai Naantalin kylpylässä. Naantalista matka jatkuu takaisin lähtöpisteeseen Turun tuomiokirkolle. Tarkempia reittitietoja löydät esimerkiksi täältä.
Meneekö pää pyörälle kaikista ylityksistä ja aikatauluista? Saariston rengastien voi kiertää myös päinvastaiseen suuntaan tai voit ajaa reittiä vain osan matkaa tai ajaa vaikka edes takaisin. It’s your choice. Koska nähtävää ja käytävää löytyy paljon, kannattaa kuitenkin varata suht väljä aikataulu reissulle. Lautat voivat olla välillä myös tupaten täysiä, joten lauttarantoihin kannattaa saapua hyvissä ajoin. Tärkeää on muistaa toimintasäännöt lauttarannoissa, aluksissa ja kapeilla saaristoteillä. Suosittelen myös varaamaan yöpymiset etukäteen etenkin heinäkuussa.
Saariston rengastiestä on olemassa kaksi versiota: pidempi ja lyhyempi.
Näkymiä saaristolautan ikkunasta
VINKKEJÄ MATKALAISILLE
Kirjoitan tähän blogiin vinkkejä Saariston rengastietä kiertäville etenkin täältä Houtskarin saariston näkökulmasta. Lisäksi löydät Saaristossa suhisee -sivuniInstagramista ja Facebookista, joihin päivitän pienempiä menovinkkejä, kuulumisia ja saariston ihmeellisyyksiä blogia tiheämmin. Pysythän kuulolla ja otat kanavani seurantaasi. Julkaisujani saa mielellään myös jakaa. Suuri kiitos kiinnostuksesta sivujani kohtaan.
On laitureita ja on laitureita. Mietitkö, minkälainen laituri olisi paras laituri juuri saariston olosuhteisiin? Minkälainen laituri todella kestää merta, tuulta ja jäätä? Minä mietin. Lähde siis seuraamaan laituriprojektiamme Saaristomerellä. Projektin ensimmäisessä osassa päivitellään tapahtunutta ja mietitään, minkälainen laituri kannattaisi tilalle rakentaa.
Vanhan laiturin tarinan loppu
Kuten edellisessä postauksessanikirjoitin, 9.2.2023 iskenyt hurja myrsky nosti laiturimme ilmaan ja heitti mereen. Samoin kävi naapurille. Myrskypuuskissa Bogskärissä mitattuna oli tuullut jopa 33,4m/s, mutta epäilemme suihkuvirtauksen pyyhkäisseen rantaviivamme läpi. Toisaalta kyse on voinut olla ihan vain myrskypuuskastakin. Hirmumyrskyn rajan lasketaan olevan 33 metriä sekunnissa.
Omalta osaltamme on toki heti myönnettävä, että edellisenä talvena vuonna 2022 jäät nostivat laituria sen verran, että kiviä vierähti ulos arkusta. Emme ”ehtineet” korjaamaan tätä ongelmaa täysin kuluneen kesän ja syksyn aikana, joten laituri oli varmasti tuulelle hieman heppoisempi heitellä. Näky on silti aikamoisen mykistävä. Nyt ei ole vaihtoehtoina enää odotella hyvää hetkeä laiturin korjaamiseen, vaan toimeen täytyy ryhtyä heti kun mahdollista, jottei kesällä olla aivan laiturittomia.
Mereen päätynyt laituri (päällä vielä venetelakan kiskot, jotka nostettu talveksi ylös merestä)Arkku sojottaa ilmassa ja kivet näkyvät meressä.
Minkälainen laituri on paras saaristoon?
Ihan ensimmäiseksi pitää nyt määritellä tarpeet ja vaatimukset tulevan laiturimme osalta. Pitää myös päättää, ostaako kokonaan uusi laituri vai korjata vanhaa tai jotain siltä väliltä. Pitää päättää kumpi toimii kohteessamme paremmin: arkkulaituri vai ponttonilaituri. Ja vielä rahoituskin on mietittävä. Laituriprojektit ovat valitettavan arvokkaita. Etenkin, kun jos laituri halutaan tolpata tiiviisti maahan kiinni. Meilläkin on ensin 4 metriä savea alla, jos tolpat halutaan kiinnittää kallioon. Ja ennen kuin kukaan ehtii asiasta kysymään, niin laiturien osalta myrsky- ja jäätuhot eivät ole vakuutuksen piirissä eli vakuutusyhtiöt eivät ainakaan meillä tästä mitään korvaa. Laiturin teettämisestä saa kuitenkin todennäköisesti kotitalousvähennystä asennustyön ja koneurakoinnin osalta, silloin kun työstä on maksettu ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle (KHO:2009:73). Tämä kannattaa aina varmistaa tapaus- ja verovuosikohtaisesti.
Nykyinen puinen laiturimme on noin 11 metriä pitkä (suurin sallittu pituus on 15m) ja kiinnitetty kallioon pienellä betoniarkulla ja toisessa päässä on isompi kiviarkku. Sellainen hyvin perinteinen pitkulainen laituri, joka on kesät ja talvet samassa asennossa.
Vanhan laiturin kunniaksi täytyy sanoa, että arvon laituri kesti tasan 10 vuotta. Laituri on saman rakentajan tekemä, jolta aikanaan ostimme tontin ja valmistumassa olleen saunamökin. Myöhemmin rakensimme vielä päähuvilan, koska perheen kasvaessa emme olisi enää mahtuneet pelkkään saunamökkiin. Laituri on ollut vuosien saatossa kovassa käytössä niin veneen, kalastajien kuin uimareidenkin osalta.
Vanha laituri korkean veden aikaan helmikuussa 2020Vanha laituri matalan veden aikaan toukokuussa 2021
Koska Houtskari sijaitsee Saaristomerellä Kihdin reunalla, laiturin tulee sietää ja kestää isoja vedenkorkeuden vaihteluita. Alimmillaan merenpinnan korkeus on noin -50cm ja ylimmillään +100cm. Siinä on aikamoinen vaihteluväli. Myrskytuulet ovat pahimmillaan hirmumyrskylukemissa, joten laiturin pitää olla niin tiukasti kiinni, ettei se lähde tuulen mukana. Tuulen kuten aaltojenkin voima on myrskyllä uskomaton suihkuvirtauksista puhumattakaan. Lisäksi on huomioitava jäät, jotka veden pinnan vaihteluista johtuen nostavat ja murskaavat laitureita. Toisina talvina meri ei jäädy lainkaan ja toisina talvina voi olla paksutkin merijäät. Vuosien välinen vaihtelu on todella suurta.
Rakas vanha laiturimme ennen myrskytuhoja
Laiturin tulee myös palvella käyttäjiään. Siihen pitää saada kiinni uimaportaat ja jostain kohdasta pitää pystyä hyppimään mereen uimaan. Laituriin pitää saada moottorivene tukevaan kylkikiinnitykseen ja tarpeeksi syvälle merenpinnankorkeuden vaihtelu huomioiden. (Huom. Meillä on venetelakka, jolla vene viettää aikaansa silloin, kun se ei ole käytössä.) Veneeseen pitää myös pystyä kulkemaan mutkattomasti laiturilta. Samanaikaisesti laiturin tulee olla turvallinen uimareita, auringonpalvojia ja kalastajia ajatellen eli ei liian kapea tai hutera. Kaiteita ei meillä nytkään ole ollut, emmekä sellaisia uudellekaan laiturille toivo. Ainakaan näillä näkymin.
Laiturin valmistajien kartoitus
Seuraavaksi alamme kartoittamaan laiturin valmistajia selvittääksemme, minkälaiset vaihtoehdot, mahdollisuudet, aikataulut ja hinnastot laiturin toimituksille on. Haasteena on Houtskarin etäisyys mantereesta (meille 4 lauttaa/lossia, mutta autotie perille) ja se, että mahdolliset kaivurit tai valmiit laiturit on toimitettava mereltä käsin, sillä rantaan ei ole mahdollista kulkea minkäänlaisella ajoneuvolla. Pienelle proomulle on siis todennäköisesti käyttöä projektin aikana. Pyrimme siihen, että saamme projektin heti keväällä käyntiin, jotta voimme nauttia kesälomasta uuden laiturin kanssa.
Kerron projektin etenemisestä tulevassa postauksessani. Otathan yhteyttä, jos sinulla on vinkkejä tai hyviä yhteistyötahoja projektia edistämään? Otan kiitollisena kaikki vinkit vastaan. Kuulen myös mielelläni lukijoideni omakohtaisista kokemuksista. Minkälainen laituri on paras merelle? Mikä voi mennä pieleen? Miten kannattaa ehdottomasti tehdä tai miten ei? Laitathan viestiä täällä, Instagramissa Saaristossa suhisee tai Facebookissa Saaristossa suhisee-sivulla. Arvostan suuresti myös apuasi blogini jakamisessa.
Tänään perheen yhteinen ruokailu keskeytyi, kun rupesimme kiikaroimaan kahta sulan jään aukolla seisoskellutta nuorta merikotkaa. Ei siinä mitään. Olemme tottuneet näihin patsastelijoihin, mutta kun jääsulassa näkyi kummallista liikehdintää. Ensin ajattelimme asialla olevan hylkeen, mutta tarkempi seuranta paljasti kolme saukkoa temmeltämässä vuoroin meressä vuoroin jäällä. Vauhtia piisasi ja hauskaa näytti olevan. Varmaan merikotkillekin siinä oli sirkushupia. Kummatkaan elukat eivät toisistaan piitanneet ja hajurakoa oli korkeintaan pari metriä. Saukoista ilahtuneena halusin kirjoittaa teille tällä kertaa hieman näistä rantojen veijareista.
SAUKKO – NIMENSÄ VEROINEN LUTRA LUTRA
Saukon (ruotsiksi utter) latinan kielinen nimi lutra lutra kuvastaa hyvin saukon leikkisää luonnetta. Saukkoja pidetään sosiaalisina ja älykkäinä eläiminä, jotka voivat huvitella vaikkapa mäenlaskun merkeissä rantatörmällä. Saukko luokitellaan niin sanottuihin alkusuomalaisiin lajeihin, sillä se on todennäköisesti kotiutunut Suomeen heti, kun vesistöt avautuivat viimeisen vetäytyvän jäätikön jäljiltä. Saukolla on myös vahva jalansija suomalaisessa perinteessä josta kertovat esimerkiksi monet saukkoalkuiset paikannimet kuten Saukkoski ja Saukkosaari sekä nykyään yleinen Saukko -sukunimi, joka on ilmeisesti tullut aikanaan saukonpyytäjien saaman lisänimityksen kautta.
Suomessa elelevä saukko on näätäeläimiin kuuluva euraasiansaukko. Saukkoja tavataan koko maailmassa vain kolmessa maanosassa: Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Kaiken kaikkiaan maailmassa on 13 saukkolajia. Pienin saukkolajeista on merisaukko, jota tavataan vain Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä, kun taas suurin saukkolajeista on erittäin uhanalainen Etelä-Amerikassa tavattava jättiläissaukko, jonka pituus voi olla hännästä nenän päähän jopa 230 senttimetriä. Merisaukon vastaava mitta on noin 120 senttimetriä.
Suomalaisen saukon pituus nenästä hännän päähän vaihtelee noin reilusta metristä 150 senttimetriin. Täysikasvuinen saukko painaa sukupuolesta riippuen viidestä yhteentoista kiloon urosten ollessa naaraita selvästi isompia. Välillä saukko sekoitetaan villiintyneeseen tarhaeläimeen minkkiin, joka kyllä on samanmuotoinen, mutta selvästi saukkoa pienempi. Minkki painaa vain noin puolesta kilosta kahteen kiloon. Suomessa saukkoa tavataan koko maassa joskin vahvin saukkokanta esiintyy Järvi-Suomessa.
Suomen saaristoissa saukko ei ole aivan itsestään selvyys, sillä saukko on ennen kaikkea makeaan veteen sopeutunut laji. Saukko kuitenkin kykenee elämään myös meren äärellä, jos se saa päivittäin turkkinsa puhtaanapitoon suolatonta vettä. Muuten turkin vettähylkivä ja siten saukolle elintärkeä ominaisuus kärsii. Itämeren vähäsuolaisuudesta johtuen suola ei kuitenkaan ole ollut iso ongelma saukoille. Suomessa saukko viihtyykin yhtä lailla merenlahtien ja ulappien kuin sisämaan purojen ja järvien partailla.
Saukko on fyysisesti sopeutunut elämään kahdessa ympäristössä: vedessä ja maalla. Sen ruumiinrakenne on virtaviivainen ja hieman hyljettä muistuttava, minkä lisäksi saukolla on vedenpitävä ja lämpöä hyvin eristävä turkki. Vesielämään sopeutuminen näkyy varpaiden välissä olevina räpylöinä ja siinä, että saukko kykenee sukeltaessaan sulkemaan hengitystiet ja korvansa. Vedessä liikkumista auttavat myös tyvestä leveä häntä ja kuonon tuntokarvat, joista on apua saaliin löytämisessä esimerkiksi etenkin talviaikaan pimeistä pohjavesistä, sillä saukon näkö on heikko. Sen sijaan saukon haju- ja kuuloaisti ovat tarkat. Saukko voi olla sukelluksissa jopa viisi minuuttia saalistaessaan veden ja jään alla.
SAUKON RAVINTO
Saukko syö ravinnokseen lähinnä kalaa, kuten ahvenia, haukia sekä särki- ja lohikaloja. Aikuinen saukko syö päivässä kilosta puoleentoista kiloon ravintoa, joten sillä pitää kiirettä saalistuksessa. Ruokavalioon kuuluu kalojen lisäksi satunnaisesti myös pikkunisäkkäitä, lintuja, rapuja, sammakoita ja simpukoita. Toisinaan saukko herkuttelee myös vesimyyrillä ja piisameilla, matelijoilla ja jopa vesihyönteisillä. Ennen kaikkea saukko on kuitenkin erikoistunut pyytämään pohjamudissa eläviä kalalajeja.
Saukko on taitava kalastaja, jota eivät talvipakkasetkaan hidasta.
Saukot ovat hyviä sukeltajia. Saukko pystyy pidättelemään henkeään jopa 5 minuuttia ollessaan kalastamassa veden alla.
SAUKON ELINPIIRI JA PERHE
Saukon elinpiiri on valtava eläimen verrattain pieneen kokoon nähden. Uros voi pitää reviirinään jopa 40 kilometrin pituudelta rantaa ja kulkea tavanomaisilla saalistusmatkoillaan 10 kilometriä yössä. Ylipäätään saukolle luonteva elintapa on jatkuva kiertely. Useimmiten saukot kulkevat erakkoina omaa vesi-ja rantareviiriään edestakaisin. Saukkolle on ominaista, että se pysyttelee aina mieluiten vedessä tai sen välittömässä läheisyydessä. Toisaalta saukko voi kulkea pitkiäkin matkoja maalla nälän ajamana.
Saukko pesii yleensä muille eläimille kuten mäyrille tai ketuille kuuluneissa koloissa. Saukko-emo saa poikasia kerrallaan 1–5 ja poikaset syntyvät 63–65 päivän kantoajan jälkeen. Naaras hoitaa poikasensa yksin, ja poikaset seuraavat emoaan liki koko ensimmäisen vuoden ajan, jonka aikana emo opettaa poikasiaan kalastamaan. Sen jälkeen poikaset jatkavat elämäänsä yksineläjinä.
Saukot elävät yleensä vain noin kolme tai neljä vuotiaiksi, mutta Euroopassa on tavattu jopa 17-vuotiaita saukkoja.
Saukkoja pidetään luonteeltaan älykkäinä, sosiaalisina ja hassuttelevina
SAUKKO PULASSA
Saukon elämä Suomessa ei ole ollut helppoa. Saukon kauniin ja tiheäkarvaisen turkin takia saukko oli aikaisemmin haluttu riistaeläin. Turkki oli arvokasta kauppatavaraa etenkin 1900-luvun alussa ja puolivälin jälkeen. Turhan tehokkaan metsästyksen myötä saukkokanta pieneni voimakkaasti pariinkin kertaan aivan sukupuuton partaalle. Laji onneksi rauhoitettiin ensin vuosiksi 1938-1950 ja uudelleen vuonna 1974. Sittemmin lajikanta on elpynyt, eikä metsästämistä ole enää sallittu. Vuodesta 2015 alkaen saukko on luokiteltu elinvoimaiseksi ja Suomessa arvioidaan elävän reilut 2 500 saukkoa. Yksistään metsästyksen loppuminen ei selitä saukkokannan elpymistä, vaan elpymistä on auttanut vahvasti myös vesistöjen puhdistuminen.
Tällä hetkellä saukon pahimpana uhkana pidetään lajin ekologiaan liittyviä ongelmia. Usein esimerkiksi vesistön säännöstely tai rannan perkaaminen karkottavat saukon. Ravintoketjun ylimpänä petona saukko on myös erityisen altis ympäristömyrkkyjen haitallisille vaikutuksille.
Surullista on myös se, että liikenneonnettomuuksien jälkeen kalanpyydyksiin hukkuminen on saukon yleisin tapaturmainen kuolinsyy. Kalasaaliit houkuttelevat saukkoja pyydyksiin. Tyypillisimmin saukko hukkuu rysään tai katiskaan, mutta yhtä lailla saukkoja on hukkunut verkkoihinkin. Olen itse nähnyt Houtsalan Norskatassa rannalle kuin varoittavaksi esimerkiksi nostetun katiskan, johon oli jäänyt saukko vangiksi. Ei mikään kaunis näky.
Kalastetaanhan me kaikki saariston ystävät aina vastuullisesti, eikä koskaan hylätä vanhoja kalapyydyksiä veteen. Mukavaahan näiden saukkojen temmeltämistä on katsoa, eikä lajimäärä ole niin suuri, että kenenkään tarvitsisi huolestua oman kalareviirinsä puolesta. Eletään siis jatkossa rinta rinnan, toisillemme tilaa antaen ja toisiamme arvostaen.
Toivottavasti postauksestani oli sinulle iloa. Kirjoitan tähän blogiin juttuja Turunmaan saaristossa liikkuville etenkin täältä Houtskarin saariston näkökulmasta. Pysythän siis kuulolla!
Tällä kertaa haluan kertoa teille hieman saariston hylkeistä, noista suloisista möllyköistä, joita voi nähdä luodoilla pötköttelemässä tai vaikkapa pulpahtamassa pintaan veneen kulkua seuraamaan. Lisäksi annan pari omiin kokemuksiini pohjautuvaa vinkkiä siitä, missä hylkeitä voi nähdä.
Suomen merialueilla tavataan vakituisesti harmaahylkeitä eli halleja (ruots. gråsäl) sekä itämerennorppia (ruots. östersjövikare). Kerron teille aluksi hieman tuntomerkkejä, joiden avulla hallin ja norpan erottaa toisistaan.
ITÄMERENNORPPA
Itämerennorpat muistuttavat hyvin paljon saimaannorppia, mutta toisin kuin sisävesillä viihtyvät serkkunsa, itämerennorpat asustavat avomerellä ja ulkosaaristossa joko yksikseen tai parinsa kanssa. Itämerennorppa on pienehkö ja tanakka. Pituutta sillä voi olla piskuisesta 100 sentistä aina 160 senttiin ja paino vaihtelee 50 – 90 kilon tietämillä. Itämerennorpan kuono on lyhyt ja norpan väritys vaihtelee aina vaalean harmaasta aivan mustaan. Lisäksi itämerennorpan turkissa on kiehkuraisia kuvioita, jotka muodostuvat yksilöllisesti vähän samaan tapaan kuin ihmisen sormenjäljet.
Tällä hetkellä koko Itämerellä arvioidaan elävän noin 20 000 yksilöä, mutta esimerkiksi Saaristomerellä itämerennorppia on enää jäljellä vain noin 200-300 yksilöä. Suomenlahdellakin norppia on enää vain noin 100. Alueellisesti itämerennorpan voidaankin sanoa olevan uhanalainen. Eniten suomalaisia itämerennorppia tavataan Perämerellä, jossa niitä saa myös metsästää. Kokonaisuudessaan laji on luokiteltu silmällä pidettäväksi. Kuitenkin esimerkiksi WWF käy taistoa siitä, että alueelliset norppakannat Suomen eteläisillä merialueilla julistettaisiin virallisesti uhanalaisiksi.
Itämerennorpat synnyttävät poikasensa merijään päälle rakennettuun lumiluolaan. Ilmaston lämpenemisen estäminen onkin tärkeää kaikille norppakannoille, sillä missään päin maailmaa ei ole havaittu norppien elävän sellaisilla vesialueilla, joilla ei ole talvisin kunnollista jääpeitettä. Lauhtuneet talvet uhkaavat siten vakavasti saaristonkin norppakantoja.
Tämä on itämerennorppa Pullervo. Käy lukemassa erittäin mielenkiintoinen YLE:n itämerenhyljeartikkeli klikkaamalla kuvaa. Kuva: Mari Lehmonen / Lehtikuva
HARMAAHYLJE
Suomen merialueilla arvioidaan elävän noin 10 000 harmaahyljettä eli hallia. Hallin erottaa itämerennorpasta helpoiten koonsa puolesta. Isoimmat hallit kasvavat yli kaksi metrisiksi ja voivat painaa jopa 300 kiloa. Itämerennorppaan verrattuna hallin kuono on pitkä, minkä lisäksi sen väritys on aina harmaankirjava. Siinä missä norppa viihtyy yksikseen tai parinsa kanssa, harmaahylje viihtyy ympäri vuoden isohkoissa laumoissa ollen siten laumaeläin. Harmaahylkeen poikanen, kuutti, on syntyessään täysin valkoinen.
Halli ei nirsoile kalalajien kanssa, vaan sille kelpaa mitä saatavilla on. Aikuinen halli tarvitsee ravinnokseen huikeat 7 kiloa kalaa päivässä. Hallin sukellussyvyys on keskimäärin noin 25 metriä ja keskiverron sukelluksen kesto on hieman alle 10 minuuttia. On kuitenkin todistettu harmaahylkeen sukeltaneen jopa 100 metrin syvyyteen.
Nuori halli. Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan YLE:n kiinnostavan artikkelin harmaahylkeistä. Kuva: Risto Salovaara/Yle
VINKIT HYLJEBONGAUKSEEN
Oman kokemukseni mukaan hylkeiden parhaita bongauspaikkoja Saariston rengastien varrella on etenkin Korppoo – Houtskari lauttamatkan varrella näkyvät pienet luodot ja esimerkiksi Kivimon lossin (Roslax – Kivimo) ympäristö sekä ylipäätään koko Houtskarin ympäristö. Välillä hylje pulahtaa pintaan veneen vierellä tai peräaalloissa. Tuntuu kuin hylkeet olisivat uteliaita. Välillä hylkeen voi nähdä uivan selällään verkkaiseen tahtiin samalla kun se pitelee evillään kiinni kalasta, jota on syömässä. Omituisinta on kuitenkin hylkeiden rohkeus, sillä olen useamman kerran nähnyt hylkeen syömässä kalaa Suomen lyhintä lossimatkaa, 169m, ajavan Kivimon lossin vieressä.
Kerran yksi naapuri kertoi, että oli istuskellut kaikessa rauhassa huussissa ja kuullut ulkoa outoa aivastelua. Isäntä oli sitten avannut huussinoven jalalla ja yllättynyt, kun hylje tuijotti häntä mökkirannan vedessä. Kumpi lie yllättyneempi.
HYLKEENMETSÄSTYS
Hylkeillä on historiallinen merkitys saariston asukkaille. Esimerkiksi Ahvenanmaan ensimmäiset asukkaat olivat nimenomaan hylkeenpyytäjiä. Hylkeenmetsästys periytyy jo esihistoriallisilta ajoilta, mutta nykyään hylkeiden metsästyksen syy on lähinnä se, että hyljekannat kasvavat paikoitellen niin suuriksi, että ne haittaavat ammattikalastajien ja kalankasvattajien elinkeinon hankkimista. Hylkeet syövät paljon kaloja ja viihtyvät siksi samoilla apajilla kalastajien kanssa. Saalistaessaan kaloja hylkeet rikkovat kalastajien pyydyksiä, syövät saaliita ja pienentävät kalakantoja. Pelkkä hylkeiden läsnäolokin pelottaa kalaparvet muualle. Varsinaisesti ongelmia eivät tuota pienet itämerennorpat vaan suuret harmaahylkeet.
Esimerkiksi vuonna 2020 harmaahylkeistä maksettiin Maa- ja metsätalousministeriön taholta 500 euron ns. tapporahaa (250 euroa tappamisesta, 100 euroa kuljettamisesta ja 150 euroa hautaamisesta). Tapporaha perustuu siihen, että hylkeenpyynti on ensinnäkin hyvin vaikeaa ja vaativaa, toisekseen se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Hyljetuotteiden myynti on Suomessa nimittäin täysin kiellettyä. Harmaahylkeen pyyntiin ei kuitenkaan tarvita lupaa, vaan se on niin sanotun kiintiömetsästyksen piirissä, jolloin riittää pelkkä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Vuonna 2021 koko Suomen (sisältäen Ahvenanmaan) kannanhoidollinen metsästyskiintiö on 1050 yksilöä. On kuitenkin tavanomaista, että vuosittaisesta kiintiöstä täyttyy vain noin viidesosa.
Hallia metsästettiin 1900 -luvun alussa niin taljan, lihan kuin rasvankin eli traanin takia. Harmaahylkeiden kanta kuitenkin romahti pahasti 1970 -luvulla ympäristömyrkkyjen ja liiallisen metsästämisen vuoksi. Tällä hetkellä hallikanta on elinvoimainen, mutta vielä vuosituhannen vaihtuessa kanta oli silmälläpidettävä.
Kalastajat ja hylkeet ovat aina eläneet rinnakkain, joten toivottavasti tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa. Tasapainon löytäminen ei vain aina ole helppoa.
Harmaahylje on laumaeläin toisin kuin itämerennorppa
HYLKEIDEN SUOJELEMINEN
Hylkeiden suojelemiseksi on perustettu erillisiä hylkeiden suojelualueita Metsähallituksen toimesta. Esimerkiksi Paraisten Korppoossa Grimsörar ja Nauvossa Mastbådan sekä Kustavissa Södra Sandbäckin hylkeidensuojelualue ovat tällaisia alueita, jotka kuuluvat myös osana Natura 2000- verkostoon. Suojelualueiden sisällä on hyljeluotoja, eikä luodoille saa nousta maihin kuin rajoitetusti. Haluatko lukea ja tietää enemmän hylkeiden suojelualueista? Tutustu Metsähallituksen hylkeitä käsitteleviin sivuihin tästä linkistä.
LOPUKSI
Tällaisia hyljejuttuja halusin jakaa teidän kanssanne tällä kertaa. Olisi hauskaa, jos joku keksisi järjestää esimerkiksi hyljesafareita kaikille hylkeistä kiinnostuneille saariston ystäville. Houtskarissa en ainakaan itse ole tällaiseen palveluun koskaan törmännyt. Yhtä lailla tilausveneajot ja vaikkapa sightseeing -veneilyt voisivat olla Saariston rengastietä kiertävien suosiossa. Toivottavasti joku rohkea uskaltautuu joskus kokeilemaan tällaista bisnestä, joka tietenkin vaatii hyvän markkinoinnin. Kiitos koronan, rengastie on kuumempi kohde kuin koskaan ennen. Vink vink. 🙂
Onko sinulla ollut hauskoja kohtaamisia hylkeiden kanssa? Olisi hauska kuulla niistä! Minulle voit laittaa viestiä niin blogin kommenttikenttään, Facebookiin, Instagramiin kuin sähköpostiinkin (osoitteen löydät ylävalikosta Ota yhteyttä – kohdasta). Kuulisin myös mielelläni juttutoiveita. Otathan siis reippaasti yhteyttä. Seuraava postaus on jo mietinnässä.
Oletko muuten jo käynyt katsomassa saaristokuulumisiani kuvien muodossa Instagramissa Saaristossa suhisee tai Facebookissa Saaristossa suhisee? Teet minut iloiseksi liittymällä tykkääjien joukkoon.
Vuoden pimein aika on viimein ohitettu ja on aika rauhoittua jouluun ja uuteen vuoteen. Saaristossa oli vielä päivää ennen joulua nurmikot vihreinä ja lämpökin pysynyt +7 asteen tuntumassa, kunnes joulupäivänä myös saaristo sai pienen lumipeitteen talvista tunnelmaa luomaan. Meri ei ole vielä jäätymään päinkään, vaan on vielä noin +5 astetta.
Kaunis talvipäivä Hönsnäsissä Houtskarissa
Houtskari sai aiemmin paljon positiivista huomiota kauniiksi laitetuilla bussipysäkeillään Saariston rengastien varrella. Kirjoitin aiheesta myös blogiini ja voit halutessasi käydä lukemassa artikkelin tästä. Tänä jouluna houtskarilaiset ovat intoutuneet koristelemaan pihoja ja kyliä esimerkiksi hauskoilla tontuilla ja erilaisilla valaistuksilla. Myös Houtskarin kuuluisat bussipysäkit ovat saaneet jouluiset ja valaistut ilmeensä. Onko olemassa mitään viehättävämpää?! Mahtavaa yhteishenkeä saaristolaisilta.
Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta. Opiskelut ovat hidastaneet kirjoitustahtia, mutta uusi vuosi tuo tullessaan uudet kujeet. Jospa ehtisin kirjoittelemaan kuulumisia hieman entistä useammin. Voikaa hyvin, pysykää terveinä ja nauttikaa elämän pienistä ja suurista iloista. Kuullaan taas ensi vuoden puolella. Lopuksi vielä muutamia jouluisia ja talvisia kuvia saaristosta vuoden vaihteesta. Ja hei, jos keksit jonkin aiheen josta toivoisit minun kirjoittavan, otathan yhteyttä! ✨
🌟 Hyvää joulua saaristosta ja mitä parhainta uutta vuotta 2021! 🌟
Tänään ajattelin kertoa teille kauniista ja upealla paikalla meren rannalla sijaitsevasta Houtskarin kirkosta sekä kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta laajasta 10 rakennusta kattavasta Houtskarin saaristomuseosta. Houtskarin kirkko ja saaristomuseo ovat nimittäin oiva kesävierailukohde, jossa lapsetkin viihtyvät.
Houtskarin Neitsyt Marian kirkko. Kuva: Ulla Mattsson-Wiklen
HOUTSKARIN KIRKKO
Houtskarin kirkko on omistettu Neitsyt Marialle ja se rakennettiin vuosien 1703–1704 aikana. Lisäksi kirkonpihan tuntumassa on tapuli, jonka alaosa on rakennettu vuonna 1753 ja yläosa vuonna 1871. Itse kirkon rakentamisesta vastasi pohjalainen Erik Nilsson.
Muodoltaan Houtskarin kirkko on tasavartinen ristikirkko. Kirkko on rakennettu puusta ja se on maalattu kauniilla punamullalla. Kirkon kattona on aumattu paanukatto. Istumapaikkoja kirkossa on peräti 450. Pihalla kirkkoa ympäröi kaunis hautausmaa muistomerkkeineen ja aivan kirkon lähellä sijaitsee vanha vuonna 1860 rakennettu pappila.
Houtskarin kirkko vastaa tyyliltään varhaisimpia lounais-suomalaisia puisia ristikirkkoja. Sen sijainti paraatipaikalla meren rannalla on tyypillinen, sillä Turunmaan saaristossa kirkonkylät ovat perinteisesti sijoittuneet suuremmille saarille merkittävien vesireittien varrelle.
Museovirasto on määritellyt Houtskarin kirkkoympäristön, johon kirkon ohella kuuluu muun muassa pappila ja vanha pitäjäntupa, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
HOUTSKARIN KIRKKO NYT
Houtskarin kirkko on edelleen aktiivisessa käytössä ja jumalanpalveluksia järjestetään melkeinpä joka sunnuntai. Lisäksi kirkossa järjestetään muun seurakuntatoiminnan ohella esimerkiksi konsertteja, häitä ja hautajaisia. Yksi vuoden kohokohdista on ihastuttava Lucian päivän hartaus (13.12.) sädehtivine valontuojineen, jolloin kirkko täyttyy kaiken ikäisistä kävijöistä. Lucian päivän viettäminen kuuluu perinteisesti etenkin ruotsinkieliseen kulttuuriin. Houtskarissa valitaan joka vuosi oma Lucia -neitonsa, joka Lucia -kulkueen kanssa tuo valoa talven pimeyteen.
TAITEILIJA VICTOR WESTERHOLM
Houtskarin kirkossa on vuodelta 1887 peräisin oleva alttaritaulu, jonka on maalannut tunnettu taidemaalari Victor Westerholm (1860-1919), jonka sukujuuret ovat Nauvossa. Houtskarin kirkon alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa ja kerrotaan, että taulun enkelillä on Westerholmin vaimon, Hilma Alanderin, kasvot.
Aloitellessaan uraansa Westerholm opiskeli arvostetuissa kouluissa niin Turussa, Düsseldorfissa kuin Pariisissakin. Parhaiten taiteilija-professori tuli tunnetuksi muun muassa siitä, että hän toimi usean vuosikymmenen ajan Suomen Taiteilijayhdistyksen piirustuskoulun johtajana Turussa. Lisäksi hän toimi Turun taidemuseon ensimmäisenä johtajana 1891-1919 sekä perusti Önningebyn kuuluisan taiteilijasiirtokunnan Ahvenanmaalle. Westerholm sai uransa aikana useita palkintoja ja huomionosoituksia. Saaristolaisesta näkökulmasta erityisen kiinnostavaa on, että Nauvossa Westerholmin kunniaksi on nimetty viihtyisä kulttuuri- ja luontopolku eli Westerholminpolku. Polku sopii hyvin kaiken ikäisille ja pituutta polulla on 2,8km. Mikäli Westerholmin kaunis tuotanto kiinnostaa enemmän, Westerholmin teoksia on nähtävillä mm. Ateneumissa, Amos Rex- taidemuseossa, Serlachiuksen taidemuseossa ja Turun, Hämeenlinnan ja Lahden taidemuseoissa.
Houtskarin kirkon alttaritaulun on maalannut Victor Westerholm vuonna 1887. Alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa
HOUTSKARIN SAARISTOMUSEO
Houtskarin kirkon pihapiirissä ja välittömässä läheisyydessä toimii myös Houtskarin saaristomuseo eli Houtskärs Skärgårdsmuseum. Museo on laaja ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Museo koostuu kymmenestä rakennuksesta kuten mm. vuonna 1885 rakennetussa pitäjäntuvassa sijaitsevasta kotiseutumuseosta, Norrbackan torpasta, moottorimuseosta, venemuseosta, venevajasta, veneveistämöstä, kivinäyttelystä, aitoista ja tuulimyllystä. Pääsymaksu, joka sisältää kaikki edellä mainitut museot ja näyttelyt, on edullinen ja pienimmät lapset (alle 12v) pääsevät sisään ilmaiseksi. Museossa on myös myynnissä erilaisia paikallisia tuotteita. Shoppailua ja sisäänpääsymaksun maksamista helpottaa se, että pankkikortti käy maksuvälineenä. Museon aukioloaikana paikalla on opas kertomassa museosta ja paikallisesta historiasta. Aukioloajat kannattaa kuitenkin aina tarkistaa erikseen netistä esimerkiksi Visit Houtskär – sivuilta täältä tai Facebookista Houtskärs Skärgårdsmuseum -sivulta.
Houtskarin saaristomuseo on laaja ja koostuu peräti 10 rakennuksesta. Saaristomuseo sijaitsee Houtskarin keskustassa kirkon ja vierasvenesataman välittömässä tuntumassa.
Tämänlaisia käyntivinkkejä halusin tarjoilla teille tällä kertaa. Houtskarin kirkko ja saaristomuseo samoin kuin Nauvon Westerholminpolku, ovat oivia vierailukohteita, joissa lapsetkin viihtyvät. Kirkosta olen aikanaan kirjoittanut myös Houtskärin info -mappiin. Nautitaan suvesta ja suositaan kotimaanmatkailua. Kuullaan taas pian!
Tänään pureudun moninaisia tunteita herättävään aiheeseen, nimittäin saariston käärmeisiin. Minulta kysytään usein, onko saaristossa paljon käärmeitä tai oletko nähnyt tänä vuonna jo monta käärmettä. Usein kysellään myös sitä, kuinka tunnistaa rantakäärmeen ja kyykäärmeen toisistaan. Käärmeistä on siinä mielessä helppo jutella, että jokaisella on niistä oma mielipiteensä. Toisille ne ovat inhokkeja tai kauhistuksia, toisille mielenkiintoisia luontokappaleita. Oli niin tai näin, käärmeiden ajojahti ei mielestäni kuitenkaan ole ookoo ja siksi yritän tässä kirjoituksessa vähän avata käärmeiden eloa, fyysisiä eroja ja sitä, miksi niistä on ihmiselle yleensä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Monen matkailijan mielessä vilahtaa ajatus käärmeitä kuhisevista kallioista tai heinikoista silloin, kun pohtii saaristoon tai Ahvenanmaalle lähtöä. Yksi ystäväni ei esimerkiksi halunnut lähteä saaristoon pyöräretkelle, koska pelkää niin paljon käärmeitä. On toki totta, että saaristossa on käärmeitä ja ehkä niitä on hieman enemmän kuin mantereella, mutta niiden kanssa rinnakkaiselo onnistuu yleensä hyvin. Lisäksi käärmeitä voi muutenkin tavata hyvin laajalti pitkin Suomea. Pääkaupunkiseudun lähellä, jossa toinen kotimme on, sijaitsee ulkoilualue, joka kuhisee käärmeitä, joten jos yhtään rohkaisee, en ole vielä ikinä täällä saaristossa törmännyt esimerkiksi kahteen käärmeeseen yhtä aikaa. Ylipäätään käärmeitä näkyy saaristossakin vain hyvin harvakseltaan.
Mutta nyt sitten asiassa eteenpäin. Täällä saaristossa tavataan siis kahta käärmelajia. Leppoisaa rantakäärmettä sekä myrkyllistä kyykäärmettä. Kerron seuraavaksi hieman molempien tuntomerkkejä ja elintapoja. Olen myös taulukoinut rinnakkain rantakäärmeen ja kyykäärmeen tuntomerkkejä, jotta käärmeet olisi helpompi erottaa toisistaan.
RANTAKÄÄRME
Maallikon silmissä rauhoitetut rantakäärmeet (ruotsiksi snok) ovat kyykäärmeitä vähän solakampia ja pidempiä. Yleensä rantakäärmeillä on selvästi erottuvat keltaiset, oranssit tai punaiset niin sanotut korvalaikut, joiden avulla rantakäärmeen tunnistaa nopeasti ja helposti kyykäärmeestä. Vartalo on yleensä melko yksivärisen tumma (välillä myös selkäkuviota havaittavissa), kuten tosin myös joillakin kyykäärmeillä. Etenkin poikasena rantakäärmeen voi sekottaa kyykäärmeeseen, koska värikkäät korvapilkut eivät välttämättä ole vielä helposti erotettavissa. Aikuisen rantakäärmeen pituus on yleensä noin 70-80 cm.
Rantakäärmeet ovat eteviä uimareita. Meillä oleili mökkirannan tuntumassa muutama kesä sitten pari rantakäärmettä, jotka kulkivat (uivat) säännöllisesti metsästämään ravintoa aina samaa reittiä mennen ja tullen. Heidät nimitettiin väritystensä mukaan Kullaksi ja Punaksi. Käärmeen uimista on muuten kiehtovaa tarkkailla. Kauempaa katsottuna veden pinnalta erottuu vain pikkuinen pää, muuten uinti on hyvin soinnikasta ja soljuvaa.
Rantakäärmeillä on melko huono näköaisti, minkä sain itsekin kokea eräänä syyskuisena päivänä iltauinnilla. Jostain se rantakäärme yhtäkkiä tuli ja törmäsimme uidessa toisiimme niin, että käärmeen pää kopsahti rintakehääni. Koko kulmakunta varmasti kuuli huutoni 🙈, enkä tiedä kumpi meistä säikähti enemmän: minä vai rantakäärme. Jatkoimme matkaamme pikaisesti täysin eri suuntiin. Kohtaaminen oli ikimuistoinen ja refleksinomaisesta väistöyrityksestä johtuen kaikki lihaksetkin olivat tosi kipeät seuraavan viikon muistuttaen yllättävästä kohtaamisesta. 😄
Rantakäärme uimassa
KYYKÄÄRME
Myrkyllisiä kyykäärmeitä en haluaisi yhtä läheisesti tavata. Kyyn (ruotsiksi huggorm) erottaa parhaiten sahalaitaisesta selkäkuviosta, mutta kyitä on myös täysin mustia ja tummia. Kyy on maallikon silmään rantakäärmettä paksumpi ja lyhyempi, mutta poikasvaiheessa eroa voi olla hyvin vaikea havaita. Täysikasvuisena kyy on noin 50-60 cm pitkä.
Ainakin yksi hyvä tuntomerkki auttaa erottamaan kyyn rantakäärmeestä. Kyykäärmeen pää on nimittäin selkeästi kulmikkaampi rantakäärmeen pieneen ja pyöreään päänmuotoon nähden. Eri asia sitten ehtiikö käärmeen bongaus tilanteessa nähdä käärmettä niin tarkasti.
Kyykäärme nautiskelee alkukesän auringon lämmöstä
Kyyt nauttivat etelärannoista ja lämpimistä paikoista. Kaikki kahdeksan vuoden aikana näkemäni kyyt (laskettavissa yhden käden sormilla) ovat olleet heinikossa teiden reunoilla lymyilemässä, pitkässä nurmikossa aurinkoa ottamassa tai tietä vauhdikkasti ylittämässä. Yksi mahdollinen syy, etten ole kyitä juuri nähnyt selittynee osin sillä, että oma tonttimme on pohjoisrannassa, mikä ei kyyn näkökulmasta ole yhtä mielekäs kuin meille.
Tiesitkö, että kyyllä ei ole korvissa tärykalvoa, joten sen kuulo on olematon. Myös sen näköaisti on heikko, mutta sen sijaan kyyn vahvuuksiin kuuluu tärinän tunnistaminen leukaluun avulla sekä kaksihaaraisen kielen avulla haistelu. Siirtämällä hajuhiukkasia suuhunsa kyy pystyy havaitsemaan saaliit, kilpailijat ja parittelukumppanit.
Toisin kuin yleensä ajatellaan kyy ei ole rauhoitettu eläinlaji. Kyykanta kuitenkin kutistuu uhkaavasti liikenteen, ihmisten vainon ja rakentamisen takia. Kyistä on kuitenkin hyötyä alueellisesti ja haluammehan myös vaalia luonnon monimuotoisuutta. Kyyn ilmaantuessa pysyvästi pihapiiriin kyy kannattaa (jos vain mahdollista) tappamisen sijaan pyrkiä mieluummin siirtämään pois piha-alueelta vähintään 5 km päähän löytöpaikastaan. Olen kuullut, että roskapoimija olisi näppärä apuväline kyyn siirrossa. Myös perinteinen lapio/harava+kannellinen ämpäri-yhdistelmä on toimiva. Lisäksi on olemassa erilaisia sähköisiä täristimiä, joiden sanotaan pitävän käärmeet loitolla. Näistä vekottimista minulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta.
Tällä nuorella kyykäärmeellä on pituutta noin 40-50cm. Kuvassa käärme näyttää pidemmältä.
Olen kokenut kyiden välttelyn luonnossa ja pihalla helpoimmaksi samalla konstilla kuin punkkienkin välttelyn. Kyiden hereilläoloaikana (kevät, kesä, syksy) emme kulje pitkissä heinikoissa ja pusikoissa, vaan kuljemme teitä ja kunnon metsäpolkuja pitkin. Lyhyeksi leikattu nurmikkokin pitää kyyt aika hyvin loitolla (mutta ei punkkeja).
Huomioithan, että saaristo on kauriiden ja peurojen luomia hyviä metsäpolkuja täynnä, mutta näitä polkuja ympäröivä kasvillisuus voi olla oikea punkkilinko! Jos heinikoissa tai puskissa täytyy liikkua, tulee aina pukeutua asianmukaisesti. Esimerkiksi pitkävartiset kumisaappaat voivat suojata käärmeenpuremalta ja pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet punkeilta.
KUINKA TUNNISTAA RANTAKÄÄRMEEN JA KYYKÄÄRMEEN TOISISTAAN?
Listasin alle tuntomerkkejä, joilla erotat rantakäärmeen ja kyykäärmeen toisistaan. Pelkkä käärmeen vartalon väritys ei valitettavasti kerro kummasta on kyse.
Kuinka tunnistaa rantakäärmeen ja kyykäärmeen toisistaan? Listasin ylle tuntomerkkejä, jotka auttavat tunnistamaan käärmeet toisistaan.
MITÄ HYÖTYÄ KÄÄRMEISTÄ ON?
Aina ei tule ajatelleeksi, että käärmeistä on ihmisille myös hyötyä. Hiiret ja muut pikku jyrsijät ovat välillä pieniä tihulaisia nakertaessaan vääriin paikkoihin koloja tai reikiä levittäen samalla ulosteidensa kautta erilaisia pöpöjä. Lisäksi jyrsijät levittävät punkkeja hyvin tehokkaasti, mikä on todella harmillista. Kyykäärmeistä ja rantakäärmeistä onkin hyötyä siinä, että ne molemmat syövät pieniä jyrsijöitä, jotka muuten levittäisivät punkkeja. Oikeastaan käärmeet ovat siis meidän sankareita! 🤗
Rantakäärmeitä on kutsuttu ennen vanhaan myös tarhakäärmeiksi. Nimi juontaa juurensa siitä, että tarhakäärmeitä on monin paikoin pidetty elättikäärmeinä. Tarhakäärmeet ovat toimineet maatiloilla hyötyeläimiä, koska ne ovat hävittäneet navetan lähistöltä haitallisia pikkujyrsijöitä. Tarhakäärmeille on jopa jätetty lypsyn jälkeen kuppiin maitoa, jotta ne viihtyisivät paremmin tilalla. Käärmeisiin on liitetty myös esimerkiksi taikauskoa. Käärmeiden suosiman talon on uskottu olevan onnekas. Jatkan vielä kansanperinteestä ja käärmeistä vähän alempana, mutta sitä ennen muutama vinkki.
MITÄ PITÄÄ TEHDÄ, JOS KYYKÄÄRME PUREE? 🆘
Jos kyykäärme puree, toimi näin:
Jos kyy puree sinua tai epäilet kyyn purreen sinua (puremajälki ei välttämättä näytä käärmeen puremalta), soita 112. Saat parhaat neuvot juuri sinun tapaukseesi. Muutoin hakeudu aina pikaisesti lääkäriin. Parempi katsoa kuin katua!
Pysy rauhallisena. Pyydä rohkeasti muilta apua ja tukea.
Kyytablettien tehosta ollaan montaa mieltä, mutta kyytablettien hydrokortisonia sisältämästä lääkkeestä ei ole todettu olevan haittaakaan, joten kyytabletin ottaminen voi olla hyödyksi etenkin, jos olet allerginen esimerkiksi hyönteisten pistoille.
Tunnista oireet. Käärmeenpurema aiheuttaa turvotusta, oksentelua, ripulia sekä mahdollisen tajunnan menetyksen. Purema tarvitsee aina lääkärissä käynnin ja kunnon lääkityksen.
Huolehdithan muutenkin, että jäykkäkouristusrokoituksesi on aina ajan tasalla. Yleensä rokotuksen vaikutuksen kesto on 20 vuotta.
Huolehdi, että kännykässäsi on tarkat sijaintikoordinaatit näyttävä 112- sovellus ja että käytät sovellusta tiukan paikan tullen
Älä liiku luonnossa ilman kännykkää tai kanssakulkijaa hätätilanteiden varalta. Kerro vähintään jollekin toiselle, minne aiot mennä ja milloin palata.
Jos kyy puree lemmikkiäsi, ole aina vähintää yhteydessä eläinlääkäriin. Saat eläinlääkäriltä tarvittavat jatko-ohjeet.
Täällä saaristossa tupataan sanomaan, että jos lähellä on kekomuurahaisia, ei alueella ole silloin (kyy)käärmeitä. Tämä on sikäli totta, että käärmeet ja kekomuurahaiset eivät viihdy samanlaisessa ympäristössä. Ihan sata prosenttisesti en tähän kuitenkaan uskaltaisi luottaa. Silmät siis auki kaiken varalta, myös muurahaisten keskellä.
KÄÄRMEET KANSANPERINTEESSÄ
Moni kammoaa tai pelkää käärmeitä suhteettoman paljon. Sanotaan, että käärmekammo johtaa juurensa jo metsästäjä-keräilijä-aikakaudelta, jolloin ihmisen hengissä pysyminen saattoi olla hyvin pienestä kiinni. Osittain käärmepelko on saattanut säilyä primitiivisessä alitajunnassamme aina meidän ajallemme asti.
Käärmeistä on olemassa vaikka minkälaisia vanhan kansan uskomuksia aina raamatun ajoilta saakka. Raamatussa käärmeen rooli on syntiinlankeemuskertomuksessa liitetty suoraan paholaiseen, mutta monenlaisia muitakin uskomuksia löytyy ihan jo suomalaisestakin kansanperinteestä. Mikäli tarunhohde ja kansanperinteen uskomukset käärmeistä kiinnostavat, suosittelen lukemaan Turun yliopiston tutkijan ja filosofian lisensiaatin Merja Leppälahden kirjoittaman artikkelin ”Käärmeillä erityisasema kansanperinteessä”, joka kertoo käärmeiden roolista suomalaisessa kansanperinteessä. Todella kiinnostava artikkeli ainakin omasta mielestäni. 👍 Voit lukea artikkelin täältä.
Oletko itse kohdannut usein käärmeitä kerrallaan tai joutunut kyyn pureman takia kinkkiseen tilanteeseen? Tai onko sinulla vanhan kansan niksejä kyykäärmeiden välttelyyn? Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden omia kokemuksia saariston käärmeistä vaikkapa Facebookin Saaristossa suhisee -sivulla tai tämän postauksen ohessa.
Aurinkoista kesän jatkoa! Pidetään silmät auki ja ihastellaan luonnon ihmeitä. ⚓️🦋♥️🐍🧜🏼♂️
