Kirjoittelin vuosi sitten siitä, kuinka myrsky ja jäät tuhosivat laiturimme Turun saaristossa Houtskarissa ja pohdin, minkälainen laituri olisi meille se paras laituri. Halusimme, että laituri kestää mereltä puskevat aallot sekä vaihtelevasti talvisin tulevat merijäät. Lisäksi laiturin pitäisi ulottua tarpeeksi pitkälle, jotta isommallakin veneellä pääsee kylkeen ja toisaalta laiturin pitää toimia myös uimahommissa ja auringonotossa sekä lasten leikeissä.
Saaristo-olosuhteisiin sopivan laiturin löytäminen asettaa monenlaisia haasteita.
Tutkimme ja selvittelimme erilaisia laiturivaihtoehtoja, vertailimme hintoja ja erilaisia laiturityyppejä. Nopeasti oli selvää, että hyvä laituri tulee maksamaan rutkasti. Ajattelimme, että jos laiturista pitää maksaa maltaita, pitää sen todellakin sopia meidän tarkoituksiimme täydellisesti.
Päädyimme lopulta betoniponttonilaituriin, jonka toimittajaksi valikoitui Rannikon Merityö Oy (https://merilaituri.fi/). Tämä ei ole millään tavalla maksettua mainontaa tai yhteistyötä, vaan haluan vilpittömästi laittaa hyvän kiertämään. Tietäjät tietää, että saaristo-olosuhteisiin sopivan laiturin löytäminen asettaa monenlaisia haasteita.
Ajattelimme, että jos laiturista pitää maksaa maltaita, pitää sen todellakin sopia meidän tarkoituksiimme täydellisesti.
Ennen ostopäätöstä meillä kävi ensiksi Rannikon Merityöltä heppu veneellä tekemässä arvion siitä, minkälainen laituri olisi meidän olosuhteisiimme paras vaihtoehto, jonka jälkeen saimme tarjouksen avaimet käteen periaatteella. Lopputuloksena meille tuli upea, suorastaan ylellinen, ja erinomaisesti toimiva laituri. Ja koko projekti hoitui mereltä käsin.
Olikin aikamoinen elämys kesäkuisena hellepäivänä. Tein ulkona etätöitä ja mies oli työreissulla mantereella, kun huomasin että mereltä lähestyy jotakin valtavaa. Ensimmäinen ajatus oli, että apua, nytkö ne tulee. Ja tulihan ne. Valtava kaivinkone hinaajaveneen tuomana. Päästäkseen rantaan kaivuri pisti kauhan maahan ja nosti itseään meren pohjaan tukeutumalla. Ei kuullosta ehkä miltään, mutta kyllä sellainen meren kauhominen toi lähinnä mieleen dinosauruksen meressä liikkumisen.
Kaksi miestä ja merellä kelluva lauttayksikkö Dumbo, jolla pitkäpuominen kaivuri (kantavuus yhteensä 85tn). Siitä se projekti lähti. Ensin purettiin vanha laituri, jonka kannet hyödynnettiin myöhemmin rantaan kulussa rannan puolella. Seuraavaksi porattiin porapaalut merenpohjaan. Sitten alkoi asentaminen. Noin kolme pitkää päivää miehillä meni hommassa kaikkiaan ja työn jälki oli todella laadukasta. Nappi suoritus.
Vanhan laiturin purkua
Meille jouduttiin poraamaan kaksi 4 metrin porapaalua merenpohjaan, jotta laituri saatiin kunnolla kiinni kallioon.
Porapaalujen poraaminen 4 metrin syvyyteen oli aikamoinen operaatio.Kiinteä kulkusilta porapaaluilla melkein valmiina
Paras laituri merelle ja saaristoon
Meidän laiturimme on tarkkaan ottaen mallia Mussalo. Varsinaisen laiturin osuus on 8m x 2,5m ja lisäksi tuli 5m liikkuva kulkusilta sekä 6m kiinteä kulkusilta porapaaluilla. Kiinnitys on ketjuilla sekä merenpohjaan, että rantakallioihin. Ensin mietin, näyttävätkö ketjut rumilta tai haittaavatko rannan käyttöä, mutta näin ei ollut. Sen sijaan laituri on tukevasti kiinni ja vakaa kovemmallakin säällä.
Laituriprojektimme plussat ja miinukset
Plussat:
+ vankka ja painava, kestää myrskyt, jäät, vedenkorkeuden vaihtelut
+ 4 vuoden takuu
+ tyylikäs
+ hyvä yhteistyö ja toteutustyö koko projektin ajan
Miinukset:
– lovi lompakossa
Laituri valmistumaisillaan
Elämää uuden merilaiturin kanssa
Kesä meni uuteen laituriin sopeutuessa veneillen, aurinkoa ottaen ja uiden. Laituri on toiminut moitteettomasti, on todella vakaa ja kelluu nätisti. Aiemmista talvista poiketen tänä vuonna laitettiin kuitenkin avantopumppu pulputtamaan, jotta paksua jäätä ei muodostuisi laiturin ympärille. On toiminut hyvin. Saunasta pääsee näppärästi pulahtamaan mereen uimaportaita pitkin ja paksua jäätä ei ole muodostunut laituriin kiinni, vaikka muuten tämän vuoden jäätilanne on ollut vahva ja talvi pitkä. Nyt kyllä jo houkuttelisi veneilemään pääsy. Kevättalven aurinko paistaa liki kirkkaalta taivaalta.
Uudesta laiturista ja laiturin rakennusprojektista löytyy kuvia myös Instagram-tililtäni: Sussisussii/Saaristossa suhisee. Minua ilahduttaisi kovasti, jos ottaisit tilini seurantaasi.
Aika moni on tullut kyselemään meiltä kokemuksia ja vinkkejä omiin laituriprojekteihinsa. Olisi mukavaa kuulla myös teidän lukijoiden vinkkejä ja kokemuksia omista laituriprojekteistanne tai suunnitelmistanne. Laitattehan rohkeasti kommentteja tulemaan. Moni voisi hyötyä yhteisesti jaetuista vinkeistä.
Koska talvilomaviikot ovat nyt ajankohtaisia, sinua saattaisi myös kiinnosta vinkkini talviloman viettoon saaristossa:Talviloma saaristossa tai ehkä olet kiinnostunut lukemaan hurjista myrskyistä, joita saaristossa aina välillä kohdataan:Myrskybongausta saaristossa
Kiitos, että luit postaukseni. Pysythän kuulolla jatkossakin. Sitä ennen lukuvinkki vitonen, oletko jo tutustunut kaikkiin blogipostauksiini?
Lomasesonki on heinäkuussa vilkkaimmillaan ja Suomi on kauniita paikkoja pullollaan, mutta yksi lomakohde on vailla vertaansa ja ulkomaanmatkaankin verrattavissa, nimittäin Turun saaristossa kiertävä Saariston rengastie. Rengastien varrella on kauniin saaristoluonnon ja upean meren lisäksi ihastuttavia kesäkahviloita ja erilaisia ravintoloita, monenlaisia majoitusmahdollisuuksia, hauskoja saaristolauttamatkoja, paikallisten tuotteiden myymälöitä ja vaikka mitä muuta näkemisen ja kokemisen arvoista. Mitä ulommaksi saaristossa etenet, sitä enemmän tunnet olevasi kuin ulkomailla meren kimmeltäessä turkoosina.
Mietit ehkä vielä, mikä Saariston rengastie oikeastaan onkaan? Saariston rengastie on kokonaisuudessaan noin 250 kilometriä pitkä matkailureitti Turunmaan saaristossa Saaristomerellä. Siellä, missä maanteitse ei pääse etenemään, korvaavat maantielautat ja lossit varsinaiset tieyhteydet. Saariston rengastie alkaa virallisesti Turun tuomiokirkolta jatkuen Kaarinaan ja sieltä Paraisille, josta lähtee ensimmäinen lauttayhteys Nauvoon. Nauvosta (meri)tie vie ihastuttavaan Korppooseen ja sieltä rengastien läntisimpään pisteeseen Houtskariin, josta matka jatkuu Iniön, Kustavin ja Taivassalon kautta Naantaliin ja sieltä lopulta takaisin Turkuun. Suorittaja ajaa reitin päivässä, nautiskelija käyttää reissuun useamman päivän paikallisia palveluja hyödyntäen. Reissuun voi lähteä niin omalla autolla, moottoripyörällä, matkailuautolla, polkupyörällä tai vaikka jalkaisin. Reitti sopii koko perheelle tai vaikkapa kaveriporukoille tai omasta rauhasta nauttivalle yksinmatkaajalle.
Rengastie on mahdollista tehdä myös lyhyempänä versiona, jolloin Nauvosta kuljetaan Korppoon sijaan Rymättylän kautta Naantaliin ja takaisin Turkuun.
”Mitä ulommaksi saaristossa etenet, sitä enemmän tunnet olevasi kuin ulkomailla.”
TERVETULOA HOUTSKARIIN
Turusta lähdettyään matkaaja ajaa Kaarinan läpi Paraisille, jossa Paraisten lauttarannassa on vuorossa rengastien ensimmäinen lauttamatka Nauvoon. Nauvosta matka jatkuu Korppooseen ja sieltä edelleen Suomen pisimmän lauttamatkan 9,5 kilometriä (kesto noin 30 minuuttia) Houtskariin. Korppoon ja Houtskarin väliä kulkeva lautta saapuu ja lähtee Houtskarin päässä Kittuisten lauttarannasta. Kittuisissa sijaitsee myös paljon positiivista huomiota saanut Kittuis Camping-leirintäalue, jossa on yöpymismökkejä sekä teltta- ja karavaanipaikkoja. Uusien yrittäjien myötä myös kahvilatoiminta on piristynyt ja erityiskiitosta ovat saaneet mm. erikoiskahvit ja itsetehdyt smoothiet. Leirintäalueen kahvilassa kannattaa vierailla nauttimassa tuoretta pullaa ihan vain lauttaa odotellessakin.
Houtskarissa matka jatkuu Kittuisista kohti Mossalaa, mutta ennen suuntaamista Mossalaan kannattaa tehdä välipysähdys Houtskarin keskustassa Näsbyssä. Näsbystä löytyy mm. päivittäistavarakauppa M-Market Houtskär, jonka tiloissa sijaitsee myös posti ja apteekkipiste. Lisäksi kaupan pihalla on tankkauspiste. Näsbystä löytyy myös Näsbyn vierasvenesatama erinomaisine palveluineen. Vierasvenesatamassa toimii ihastuttava ravintola GrillCafe Skagen, joka tunnetaan saariston parhaimmista hampurilaisista. Lisäksi kylällä on herkullista kalakeittoa, lounasta ja mm. pizzoja tarjoava ravintola Sybarit, jossa on myös Bed and Breakfast–palvelu. Näsbyssä kannattaa myös vierailla kauniissa Houtskarin ristikirkossa ja saaristomuseossa, kiertää kirkolta lähtevä kulttuuripolku ja tehdä ostoksia keskustan Lyckebo-torilla.
Houtskarin keskustan lisäksi kannattaa ehdottomasti vierailla Hyppeisissä, jossa sijaitsee kauniiden venevajojen lisäksi menestystä niittänyt Hyppeis Värdshus. Hyppeis Värdshus on pieni butikhotelli, jossa Suomen huippukokit tekevät upeita illallismenuja koko kesän ajan. Konsepti on jo usean kesän ajalta tuttu. Illalliselle ja hotelliin kannattaa varata paikat ajoissa, sillä suosiosta johtuen paikat menevät kuin kuumille kiville. Matkalla Hyppeisiin kannattaa vierailla myös Borgbergetin näköalatornissaja samalla kirmata näköalatornin yhteydessä olevat kuntoportaat muutamaan kertaan.
Houtskarin Näsbyn ja Hyppeisten jälkeen matkasi jatkuu rengastietä pitkin kohti Houtskarin Mossalaa. Mossalaan päästäksesi edessä on kuitenkin kaksi lossimatkaa. Ensin tulee eteen Suomen lyhin lossimatkaKivimolle. Ylitys kestää vain noin 2 minuuttia ja on pituudeltaan 169 metriä. Aiempiin aikataulussa kulkeviin lauttoihin verrattuna Kivimon lossi ajaa tarpeen mukaan koko ajan lukuun ottamatta lyhyitä taukoja klo 9.10-9.30, 11.40-12.00, 17.10-17.30 ja 20.30-20.50.
Kivimon lossin jälkeen matka jatkuu Kivimon kylän ohi Björkön kylään. Björkön kylässä kannattaa käydä syömässä tai nauttimassa virvokkeita ja jäätelöä rannan tuntumassa olevassa ravintola Björkö Båthus Bar & Grillissä. Samalla voi ihastella kauniiden venevajojen sarjaa rannassa. Rannasta lähtee myös reitin seuraava lautta eli Mossalan lossi. Lossi ajaa non-stop lukuun ottamatta samoja pieniä taukoja kuin Kivimon lossillakin (klo 9.10-9.30, 11.40-12.00, 17.10-17.30 ja 20.30-20.50).
Mossalan lauttarannassa, josta lautat lähtevät kohti Iniötä sijaitsee myös Mossala Island Resort -lomakylä, jossa voi yöpyä ja nauttia ravintolan palveluista. Lomakylän alueella sijaitsee myös näköalatorni sekä uimaranta ja frisbeegolf-rata.
HOUTSKARISTA MATKA JATKUU
Saariston rengastien ainoa maksullinen lautta eli Iniön lautta Antonia lähtee aivan Mossalan lomakylän rannasta. Huomioithan, että tähän asti maantielautat ja lossit ovat liikennöineet verrattain tiheästi, mutta Iniön Antonia- laivalla on selvästi harvemmat vuorovälit. Voit tarkistaa Antonian hinnat ja aikataulut täältä.
”Reitin voi hyvin ajaa päinvastaiseenkin suuntaan tai voit ajaa vain jonkin tietyn pätkän reitistä ja kääntyä takaisin.”
Iniöstä matka jatkuu Kustaviin, sieltä Taivassalon kautta Merimaskuun ja lopulta Naantaliin, jossa voi samalla reissulla vierailla vaikkapa Muumimaailmassa tai Naantalin kylpylässä. Naantalista matka jatkuu takaisin lähtöpisteeseen Turun tuomiokirkolle. Tarkempia reittitietoja löydät esimerkiksi täältä.
Meneekö pää pyörälle kaikista ylityksistä ja aikatauluista? Saariston rengastien voi kiertää myös päinvastaiseen suuntaan tai voit ajaa reittiä vain osan matkaa tai ajaa vaikka edes takaisin. It’s your choice. Koska nähtävää ja käytävää löytyy paljon, kannattaa kuitenkin varata suht väljä aikataulu reissulle. Lautat voivat olla välillä myös tupaten täysiä, joten lauttarantoihin kannattaa saapua hyvissä ajoin. Tärkeää on muistaa toimintasäännöt lauttarannoissa, aluksissa ja kapeilla saaristoteillä. Suosittelen myös varaamaan yöpymiset etukäteen etenkin heinäkuussa.
Saariston rengastiestä on olemassa kaksi versiota: pidempi ja lyhyempi.
Näkymiä saaristolautan ikkunasta
VINKKEJÄ MATKALAISILLE
Kirjoitan tähän blogiin vinkkejä Saariston rengastietä kiertäville etenkin täältä Houtskarin saariston näkökulmasta. Lisäksi löydät Saaristossa suhisee -sivuniInstagramista ja Facebookista, joihin päivitän pienempiä menovinkkejä, kuulumisia ja saariston ihmeellisyyksiä blogia tiheämmin. Pysythän kuulolla ja otat kanavani seurantaasi. Julkaisujani saa mielellään myös jakaa. Suuri kiitos kiinnostuksesta sivujani kohtaan.
On laitureita ja on laitureita. Mietitkö, minkälainen laituri olisi paras laituri juuri saariston olosuhteisiin? Minkälainen laituri todella kestää merta, tuulta ja jäätä? Minä mietin. Lähde siis seuraamaan laituriprojektiamme Saaristomerellä. Projektin ensimmäisessä osassa päivitellään tapahtunutta ja mietitään, minkälainen laituri kannattaisi tilalle rakentaa.
Vanhan laiturin tarinan loppu
Kuten edellisessä postauksessanikirjoitin, 9.2.2023 iskenyt hurja myrsky nosti laiturimme ilmaan ja heitti mereen. Samoin kävi naapurille. Myrskypuuskissa Bogskärissä mitattuna oli tuullut jopa 33,4m/s, mutta epäilemme suihkuvirtauksen pyyhkäisseen rantaviivamme läpi. Toisaalta kyse on voinut olla ihan vain myrskypuuskastakin. Hirmumyrskyn rajan lasketaan olevan 33 metriä sekunnissa.
Omalta osaltamme on toki heti myönnettävä, että edellisenä talvena vuonna 2022 jäät nostivat laituria sen verran, että kiviä vierähti ulos arkusta. Emme ”ehtineet” korjaamaan tätä ongelmaa täysin kuluneen kesän ja syksyn aikana, joten laituri oli varmasti tuulelle hieman heppoisempi heitellä. Näky on silti aikamoisen mykistävä. Nyt ei ole vaihtoehtoina enää odotella hyvää hetkeä laiturin korjaamiseen, vaan toimeen täytyy ryhtyä heti kun mahdollista, jottei kesällä olla aivan laiturittomia.
Mereen päätynyt laituri (päällä vielä venetelakan kiskot, jotka nostettu talveksi ylös merestä)Arkku sojottaa ilmassa ja kivet näkyvät meressä.
Minkälainen laituri on paras saaristoon?
Ihan ensimmäiseksi pitää nyt määritellä tarpeet ja vaatimukset tulevan laiturimme osalta. Pitää myös päättää, ostaako kokonaan uusi laituri vai korjata vanhaa tai jotain siltä väliltä. Pitää päättää kumpi toimii kohteessamme paremmin: arkkulaituri vai ponttonilaituri. Ja vielä rahoituskin on mietittävä. Laituriprojektit ovat valitettavan arvokkaita. Etenkin, kun jos laituri halutaan tolpata tiiviisti maahan kiinni. Meilläkin on ensin 4 metriä savea alla, jos tolpat halutaan kiinnittää kallioon. Ja ennen kuin kukaan ehtii asiasta kysymään, niin laiturien osalta myrsky- ja jäätuhot eivät ole vakuutuksen piirissä eli vakuutusyhtiöt eivät ainakaan meillä tästä mitään korvaa. Laiturin teettämisestä saa kuitenkin todennäköisesti kotitalousvähennystä asennustyön ja koneurakoinnin osalta, silloin kun työstä on maksettu ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle (KHO:2009:73). Tämä kannattaa aina varmistaa tapaus- ja verovuosikohtaisesti.
Nykyinen puinen laiturimme on noin 11 metriä pitkä (suurin sallittu pituus on 15m) ja kiinnitetty kallioon pienellä betoniarkulla ja toisessa päässä on isompi kiviarkku. Sellainen hyvin perinteinen pitkulainen laituri, joka on kesät ja talvet samassa asennossa.
Vanhan laiturin kunniaksi täytyy sanoa, että arvon laituri kesti tasan 10 vuotta. Laituri on saman rakentajan tekemä, jolta aikanaan ostimme tontin ja valmistumassa olleen saunamökin. Myöhemmin rakensimme vielä päähuvilan, koska perheen kasvaessa emme olisi enää mahtuneet pelkkään saunamökkiin. Laituri on ollut vuosien saatossa kovassa käytössä niin veneen, kalastajien kuin uimareidenkin osalta.
Vanha laituri korkean veden aikaan helmikuussa 2020Vanha laituri matalan veden aikaan toukokuussa 2021
Koska Houtskari sijaitsee Saaristomerellä Kihdin reunalla, laiturin tulee sietää ja kestää isoja vedenkorkeuden vaihteluita. Alimmillaan merenpinnan korkeus on noin -50cm ja ylimmillään +100cm. Siinä on aikamoinen vaihteluväli. Myrskytuulet ovat pahimmillaan hirmumyrskylukemissa, joten laiturin pitää olla niin tiukasti kiinni, ettei se lähde tuulen mukana. Tuulen kuten aaltojenkin voima on myrskyllä uskomaton suihkuvirtauksista puhumattakaan. Lisäksi on huomioitava jäät, jotka veden pinnan vaihteluista johtuen nostavat ja murskaavat laitureita. Toisina talvina meri ei jäädy lainkaan ja toisina talvina voi olla paksutkin merijäät. Vuosien välinen vaihtelu on todella suurta.
Rakas vanha laiturimme ennen myrskytuhoja
Laiturin tulee myös palvella käyttäjiään. Siihen pitää saada kiinni uimaportaat ja jostain kohdasta pitää pystyä hyppimään mereen uimaan. Laituriin pitää saada moottorivene tukevaan kylkikiinnitykseen ja tarpeeksi syvälle merenpinnankorkeuden vaihtelu huomioiden. (Huom. Meillä on venetelakka, jolla vene viettää aikaansa silloin, kun se ei ole käytössä.) Veneeseen pitää myös pystyä kulkemaan mutkattomasti laiturilta. Samanaikaisesti laiturin tulee olla turvallinen uimareita, auringonpalvojia ja kalastajia ajatellen eli ei liian kapea tai hutera. Kaiteita ei meillä nytkään ole ollut, emmekä sellaisia uudellekaan laiturille toivo. Ainakaan näillä näkymin.
Laiturin valmistajien kartoitus
Seuraavaksi alamme kartoittamaan laiturin valmistajia selvittääksemme, minkälaiset vaihtoehdot, mahdollisuudet, aikataulut ja hinnastot laiturin toimituksille on. Haasteena on Houtskarin etäisyys mantereesta (meille 4 lauttaa/lossia, mutta autotie perille) ja se, että mahdolliset kaivurit tai valmiit laiturit on toimitettava mereltä käsin, sillä rantaan ei ole mahdollista kulkea minkäänlaisella ajoneuvolla. Pienelle proomulle on siis todennäköisesti käyttöä projektin aikana. Pyrimme siihen, että saamme projektin heti keväällä käyntiin, jotta voimme nauttia kesälomasta uuden laiturin kanssa.
Kerron projektin etenemisestä tulevassa postauksessani. Otathan yhteyttä, jos sinulla on vinkkejä tai hyviä yhteistyötahoja projektia edistämään? Otan kiitollisena kaikki vinkit vastaan. Kuulen myös mielelläni lukijoideni omakohtaisista kokemuksista. Minkälainen laituri on paras merelle? Mikä voi mennä pieleen? Miten kannattaa ehdottomasti tehdä tai miten ei? Laitathan viestiä täällä, Instagramissa Saaristossa suhisee tai Facebookissa Saaristossa suhisee-sivulla. Arvostan suuresti myös apuasi blogini jakamisessa.
Tänään perheen yhteinen ruokailu keskeytyi, kun rupesimme kiikaroimaan kahta sulan jään aukolla seisoskellutta nuorta merikotkaa. Ei siinä mitään. Olemme tottuneet näihin patsastelijoihin, mutta kun jääsulassa näkyi kummallista liikehdintää. Ensin ajattelimme asialla olevan hylkeen, mutta tarkempi seuranta paljasti kolme saukkoa temmeltämässä vuoroin meressä vuoroin jäällä. Vauhtia piisasi ja hauskaa näytti olevan. Varmaan merikotkillekin siinä oli sirkushupia. Kummatkaan elukat eivät toisistaan piitanneet ja hajurakoa oli korkeintaan pari metriä. Saukoista ilahtuneena halusin kirjoittaa teille tällä kertaa hieman näistä rantojen veijareista.
SAUKKO – NIMENSÄ VEROINEN LUTRA LUTRA
Saukon (ruotsiksi utter) latinan kielinen nimi lutra lutra kuvastaa hyvin saukon leikkisää luonnetta. Saukkoja pidetään sosiaalisina ja älykkäinä eläiminä, jotka voivat huvitella vaikkapa mäenlaskun merkeissä rantatörmällä. Saukko luokitellaan niin sanottuihin alkusuomalaisiin lajeihin, sillä se on todennäköisesti kotiutunut Suomeen heti, kun vesistöt avautuivat viimeisen vetäytyvän jäätikön jäljiltä. Saukolla on myös vahva jalansija suomalaisessa perinteessä josta kertovat esimerkiksi monet saukkoalkuiset paikannimet kuten Saukkoski ja Saukkosaari sekä nykyään yleinen Saukko -sukunimi, joka on ilmeisesti tullut aikanaan saukonpyytäjien saaman lisänimityksen kautta.
Suomessa elelevä saukko on näätäeläimiin kuuluva euraasiansaukko. Saukkoja tavataan koko maailmassa vain kolmessa maanosassa: Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Kaiken kaikkiaan maailmassa on 13 saukkolajia. Pienin saukkolajeista on merisaukko, jota tavataan vain Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä, kun taas suurin saukkolajeista on erittäin uhanalainen Etelä-Amerikassa tavattava jättiläissaukko, jonka pituus voi olla hännästä nenän päähän jopa 230 senttimetriä. Merisaukon vastaava mitta on noin 120 senttimetriä.
Suomalaisen saukon pituus nenästä hännän päähän vaihtelee noin reilusta metristä 150 senttimetriin. Täysikasvuinen saukko painaa sukupuolesta riippuen viidestä yhteentoista kiloon urosten ollessa naaraita selvästi isompia. Välillä saukko sekoitetaan villiintyneeseen tarhaeläimeen minkkiin, joka kyllä on samanmuotoinen, mutta selvästi saukkoa pienempi. Minkki painaa vain noin puolesta kilosta kahteen kiloon. Suomessa saukkoa tavataan koko maassa joskin vahvin saukkokanta esiintyy Järvi-Suomessa.
Suomen saaristoissa saukko ei ole aivan itsestään selvyys, sillä saukko on ennen kaikkea makeaan veteen sopeutunut laji. Saukko kuitenkin kykenee elämään myös meren äärellä, jos se saa päivittäin turkkinsa puhtaanapitoon suolatonta vettä. Muuten turkin vettähylkivä ja siten saukolle elintärkeä ominaisuus kärsii. Itämeren vähäsuolaisuudesta johtuen suola ei kuitenkaan ole ollut iso ongelma saukoille. Suomessa saukko viihtyykin yhtä lailla merenlahtien ja ulappien kuin sisämaan purojen ja järvien partailla.
Saukko on fyysisesti sopeutunut elämään kahdessa ympäristössä: vedessä ja maalla. Sen ruumiinrakenne on virtaviivainen ja hieman hyljettä muistuttava, minkä lisäksi saukolla on vedenpitävä ja lämpöä hyvin eristävä turkki. Vesielämään sopeutuminen näkyy varpaiden välissä olevina räpylöinä ja siinä, että saukko kykenee sukeltaessaan sulkemaan hengitystiet ja korvansa. Vedessä liikkumista auttavat myös tyvestä leveä häntä ja kuonon tuntokarvat, joista on apua saaliin löytämisessä esimerkiksi etenkin talviaikaan pimeistä pohjavesistä, sillä saukon näkö on heikko. Sen sijaan saukon haju- ja kuuloaisti ovat tarkat. Saukko voi olla sukelluksissa jopa viisi minuuttia saalistaessaan veden ja jään alla.
SAUKON RAVINTO
Saukko syö ravinnokseen lähinnä kalaa, kuten ahvenia, haukia sekä särki- ja lohikaloja. Aikuinen saukko syö päivässä kilosta puoleentoista kiloon ravintoa, joten sillä pitää kiirettä saalistuksessa. Ruokavalioon kuuluu kalojen lisäksi satunnaisesti myös pikkunisäkkäitä, lintuja, rapuja, sammakoita ja simpukoita. Toisinaan saukko herkuttelee myös vesimyyrillä ja piisameilla, matelijoilla ja jopa vesihyönteisillä. Ennen kaikkea saukko on kuitenkin erikoistunut pyytämään pohjamudissa eläviä kalalajeja.
Saukko on taitava kalastaja, jota eivät talvipakkasetkaan hidasta.
Saukot ovat hyviä sukeltajia. Saukko pystyy pidättelemään henkeään jopa 5 minuuttia ollessaan kalastamassa veden alla.
SAUKON ELINPIIRI JA PERHE
Saukon elinpiiri on valtava eläimen verrattain pieneen kokoon nähden. Uros voi pitää reviirinään jopa 40 kilometrin pituudelta rantaa ja kulkea tavanomaisilla saalistusmatkoillaan 10 kilometriä yössä. Ylipäätään saukolle luonteva elintapa on jatkuva kiertely. Useimmiten saukot kulkevat erakkoina omaa vesi-ja rantareviiriään edestakaisin. Saukkolle on ominaista, että se pysyttelee aina mieluiten vedessä tai sen välittömässä läheisyydessä. Toisaalta saukko voi kulkea pitkiäkin matkoja maalla nälän ajamana.
Saukko pesii yleensä muille eläimille kuten mäyrille tai ketuille kuuluneissa koloissa. Saukko-emo saa poikasia kerrallaan 1–5 ja poikaset syntyvät 63–65 päivän kantoajan jälkeen. Naaras hoitaa poikasensa yksin, ja poikaset seuraavat emoaan liki koko ensimmäisen vuoden ajan, jonka aikana emo opettaa poikasiaan kalastamaan. Sen jälkeen poikaset jatkavat elämäänsä yksineläjinä.
Saukot elävät yleensä vain noin kolme tai neljä vuotiaiksi, mutta Euroopassa on tavattu jopa 17-vuotiaita saukkoja.
Saukkoja pidetään luonteeltaan älykkäinä, sosiaalisina ja hassuttelevina
SAUKKO PULASSA
Saukon elämä Suomessa ei ole ollut helppoa. Saukon kauniin ja tiheäkarvaisen turkin takia saukko oli aikaisemmin haluttu riistaeläin. Turkki oli arvokasta kauppatavaraa etenkin 1900-luvun alussa ja puolivälin jälkeen. Turhan tehokkaan metsästyksen myötä saukkokanta pieneni voimakkaasti pariinkin kertaan aivan sukupuuton partaalle. Laji onneksi rauhoitettiin ensin vuosiksi 1938-1950 ja uudelleen vuonna 1974. Sittemmin lajikanta on elpynyt, eikä metsästämistä ole enää sallittu. Vuodesta 2015 alkaen saukko on luokiteltu elinvoimaiseksi ja Suomessa arvioidaan elävän reilut 2 500 saukkoa. Yksistään metsästyksen loppuminen ei selitä saukkokannan elpymistä, vaan elpymistä on auttanut vahvasti myös vesistöjen puhdistuminen.
Tällä hetkellä saukon pahimpana uhkana pidetään lajin ekologiaan liittyviä ongelmia. Usein esimerkiksi vesistön säännöstely tai rannan perkaaminen karkottavat saukon. Ravintoketjun ylimpänä petona saukko on myös erityisen altis ympäristömyrkkyjen haitallisille vaikutuksille.
Surullista on myös se, että liikenneonnettomuuksien jälkeen kalanpyydyksiin hukkuminen on saukon yleisin tapaturmainen kuolinsyy. Kalasaaliit houkuttelevat saukkoja pyydyksiin. Tyypillisimmin saukko hukkuu rysään tai katiskaan, mutta yhtä lailla saukkoja on hukkunut verkkoihinkin. Olen itse nähnyt Houtsalan Norskatassa rannalle kuin varoittavaksi esimerkiksi nostetun katiskan, johon oli jäänyt saukko vangiksi. Ei mikään kaunis näky.
Kalastetaanhan me kaikki saariston ystävät aina vastuullisesti, eikä koskaan hylätä vanhoja kalapyydyksiä veteen. Mukavaahan näiden saukkojen temmeltämistä on katsoa, eikä lajimäärä ole niin suuri, että kenenkään tarvitsisi huolestua oman kalareviirinsä puolesta. Eletään siis jatkossa rinta rinnan, toisillemme tilaa antaen ja toisiamme arvostaen.
Toivottavasti postauksestani oli sinulle iloa. Kirjoitan tähän blogiin juttuja Turunmaan saaristossa liikkuville etenkin täältä Houtskarin saariston näkökulmasta. Pysythän siis kuulolla!
Tällä kertaa haluan kertoa teille hieman saariston hylkeistä, noista suloisista möllyköistä, joita voi nähdä luodoilla pötköttelemässä tai vaikkapa pulpahtamassa pintaan veneen kulkua seuraamaan. Lisäksi annan pari omiin kokemuksiini pohjautuvaa vinkkiä siitä, missä hylkeitä voi nähdä.
Suomen merialueilla tavataan vakituisesti harmaahylkeitä eli halleja (ruots. gråsäl) sekä itämerennorppia (ruots. östersjövikare). Kerron teille aluksi hieman tuntomerkkejä, joiden avulla hallin ja norpan erottaa toisistaan.
ITÄMERENNORPPA
Itämerennorpat muistuttavat hyvin paljon saimaannorppia, mutta toisin kuin sisävesillä viihtyvät serkkunsa, itämerennorpat asustavat avomerellä ja ulkosaaristossa joko yksikseen tai parinsa kanssa. Itämerennorppa on pienehkö ja tanakka. Pituutta sillä voi olla piskuisesta 100 sentistä aina 160 senttiin ja paino vaihtelee 50 – 90 kilon tietämillä. Itämerennorpan kuono on lyhyt ja norpan väritys vaihtelee aina vaalean harmaasta aivan mustaan. Lisäksi itämerennorpan turkissa on kiehkuraisia kuvioita, jotka muodostuvat yksilöllisesti vähän samaan tapaan kuin ihmisen sormenjäljet.
Tällä hetkellä koko Itämerellä arvioidaan elävän noin 20 000 yksilöä, mutta esimerkiksi Saaristomerellä itämerennorppia on enää jäljellä vain noin 200-300 yksilöä. Suomenlahdellakin norppia on enää vain noin 100. Alueellisesti itämerennorpan voidaankin sanoa olevan uhanalainen. Eniten suomalaisia itämerennorppia tavataan Perämerellä, jossa niitä saa myös metsästää. Kokonaisuudessaan laji on luokiteltu silmällä pidettäväksi. Kuitenkin esimerkiksi WWF käy taistoa siitä, että alueelliset norppakannat Suomen eteläisillä merialueilla julistettaisiin virallisesti uhanalaisiksi.
Itämerennorpat synnyttävät poikasensa merijään päälle rakennettuun lumiluolaan. Ilmaston lämpenemisen estäminen onkin tärkeää kaikille norppakannoille, sillä missään päin maailmaa ei ole havaittu norppien elävän sellaisilla vesialueilla, joilla ei ole talvisin kunnollista jääpeitettä. Lauhtuneet talvet uhkaavat siten vakavasti saaristonkin norppakantoja.
Tämä on itämerennorppa Pullervo. Käy lukemassa erittäin mielenkiintoinen YLE:n itämerenhyljeartikkeli klikkaamalla kuvaa. Kuva: Mari Lehmonen / Lehtikuva
HARMAAHYLJE
Suomen merialueilla arvioidaan elävän noin 10 000 harmaahyljettä eli hallia. Hallin erottaa itämerennorpasta helpoiten koonsa puolesta. Isoimmat hallit kasvavat yli kaksi metrisiksi ja voivat painaa jopa 300 kiloa. Itämerennorppaan verrattuna hallin kuono on pitkä, minkä lisäksi sen väritys on aina harmaankirjava. Siinä missä norppa viihtyy yksikseen tai parinsa kanssa, harmaahylje viihtyy ympäri vuoden isohkoissa laumoissa ollen siten laumaeläin. Harmaahylkeen poikanen, kuutti, on syntyessään täysin valkoinen.
Halli ei nirsoile kalalajien kanssa, vaan sille kelpaa mitä saatavilla on. Aikuinen halli tarvitsee ravinnokseen huikeat 7 kiloa kalaa päivässä. Hallin sukellussyvyys on keskimäärin noin 25 metriä ja keskiverron sukelluksen kesto on hieman alle 10 minuuttia. On kuitenkin todistettu harmaahylkeen sukeltaneen jopa 100 metrin syvyyteen.
Nuori halli. Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan YLE:n kiinnostavan artikkelin harmaahylkeistä. Kuva: Risto Salovaara/Yle
VINKIT HYLJEBONGAUKSEEN
Oman kokemukseni mukaan hylkeiden parhaita bongauspaikkoja Saariston rengastien varrella on etenkin Korppoo – Houtskari lauttamatkan varrella näkyvät pienet luodot ja esimerkiksi Kivimon lossin (Roslax – Kivimo) ympäristö sekä ylipäätään koko Houtskarin ympäristö. Välillä hylje pulahtaa pintaan veneen vierellä tai peräaalloissa. Tuntuu kuin hylkeet olisivat uteliaita. Välillä hylkeen voi nähdä uivan selällään verkkaiseen tahtiin samalla kun se pitelee evillään kiinni kalasta, jota on syömässä. Omituisinta on kuitenkin hylkeiden rohkeus, sillä olen useamman kerran nähnyt hylkeen syömässä kalaa Suomen lyhintä lossimatkaa, 169m, ajavan Kivimon lossin vieressä.
Kerran yksi naapuri kertoi, että oli istuskellut kaikessa rauhassa huussissa ja kuullut ulkoa outoa aivastelua. Isäntä oli sitten avannut huussinoven jalalla ja yllättynyt, kun hylje tuijotti häntä mökkirannan vedessä. Kumpi lie yllättyneempi.
HYLKEENMETSÄSTYS
Hylkeillä on historiallinen merkitys saariston asukkaille. Esimerkiksi Ahvenanmaan ensimmäiset asukkaat olivat nimenomaan hylkeenpyytäjiä. Hylkeenmetsästys periytyy jo esihistoriallisilta ajoilta, mutta nykyään hylkeiden metsästyksen syy on lähinnä se, että hyljekannat kasvavat paikoitellen niin suuriksi, että ne haittaavat ammattikalastajien ja kalankasvattajien elinkeinon hankkimista. Hylkeet syövät paljon kaloja ja viihtyvät siksi samoilla apajilla kalastajien kanssa. Saalistaessaan kaloja hylkeet rikkovat kalastajien pyydyksiä, syövät saaliita ja pienentävät kalakantoja. Pelkkä hylkeiden läsnäolokin pelottaa kalaparvet muualle. Varsinaisesti ongelmia eivät tuota pienet itämerennorpat vaan suuret harmaahylkeet.
Esimerkiksi vuonna 2020 harmaahylkeistä maksettiin Maa- ja metsätalousministeriön taholta 500 euron ns. tapporahaa (250 euroa tappamisesta, 100 euroa kuljettamisesta ja 150 euroa hautaamisesta). Tapporaha perustuu siihen, että hylkeenpyynti on ensinnäkin hyvin vaikeaa ja vaativaa, toisekseen se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Hyljetuotteiden myynti on Suomessa nimittäin täysin kiellettyä. Harmaahylkeen pyyntiin ei kuitenkaan tarvita lupaa, vaan se on niin sanotun kiintiömetsästyksen piirissä, jolloin riittää pelkkä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Vuonna 2021 koko Suomen (sisältäen Ahvenanmaan) kannanhoidollinen metsästyskiintiö on 1050 yksilöä. On kuitenkin tavanomaista, että vuosittaisesta kiintiöstä täyttyy vain noin viidesosa.
Hallia metsästettiin 1900 -luvun alussa niin taljan, lihan kuin rasvankin eli traanin takia. Harmaahylkeiden kanta kuitenkin romahti pahasti 1970 -luvulla ympäristömyrkkyjen ja liiallisen metsästämisen vuoksi. Tällä hetkellä hallikanta on elinvoimainen, mutta vielä vuosituhannen vaihtuessa kanta oli silmälläpidettävä.
Kalastajat ja hylkeet ovat aina eläneet rinnakkain, joten toivottavasti tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa. Tasapainon löytäminen ei vain aina ole helppoa.
Harmaahylje on laumaeläin toisin kuin itämerennorppa
HYLKEIDEN SUOJELEMINEN
Hylkeiden suojelemiseksi on perustettu erillisiä hylkeiden suojelualueita Metsähallituksen toimesta. Esimerkiksi Paraisten Korppoossa Grimsörar ja Nauvossa Mastbådan sekä Kustavissa Södra Sandbäckin hylkeidensuojelualue ovat tällaisia alueita, jotka kuuluvat myös osana Natura 2000- verkostoon. Suojelualueiden sisällä on hyljeluotoja, eikä luodoille saa nousta maihin kuin rajoitetusti. Haluatko lukea ja tietää enemmän hylkeiden suojelualueista? Tutustu Metsähallituksen hylkeitä käsitteleviin sivuihin tästä linkistä.
LOPUKSI
Tällaisia hyljejuttuja halusin jakaa teidän kanssanne tällä kertaa. Olisi hauskaa, jos joku keksisi järjestää esimerkiksi hyljesafareita kaikille hylkeistä kiinnostuneille saariston ystäville. Houtskarissa en ainakaan itse ole tällaiseen palveluun koskaan törmännyt. Yhtä lailla tilausveneajot ja vaikkapa sightseeing -veneilyt voisivat olla Saariston rengastietä kiertävien suosiossa. Toivottavasti joku rohkea uskaltautuu joskus kokeilemaan tällaista bisnestä, joka tietenkin vaatii hyvän markkinoinnin. Kiitos koronan, rengastie on kuumempi kohde kuin koskaan ennen. Vink vink. 🙂
Onko sinulla ollut hauskoja kohtaamisia hylkeiden kanssa? Olisi hauska kuulla niistä! Minulle voit laittaa viestiä niin blogin kommenttikenttään, Facebookiin, Instagramiin kuin sähköpostiinkin (osoitteen löydät ylävalikosta Ota yhteyttä – kohdasta). Kuulisin myös mielelläni juttutoiveita. Otathan siis reippaasti yhteyttä. Seuraava postaus on jo mietinnässä.
Oletko muuten jo käynyt katsomassa saaristokuulumisiani kuvien muodossa Instagramissa Saaristossa suhisee tai Facebookissa Saaristossa suhisee? Teet minut iloiseksi liittymällä tykkääjien joukkoon.
Vuoden pimein aika on viimein ohitettu ja on aika rauhoittua jouluun ja uuteen vuoteen. Saaristossa oli vielä päivää ennen joulua nurmikot vihreinä ja lämpökin pysynyt +7 asteen tuntumassa, kunnes joulupäivänä myös saaristo sai pienen lumipeitteen talvista tunnelmaa luomaan. Meri ei ole vielä jäätymään päinkään, vaan on vielä noin +5 astetta.
Kaunis talvipäivä Hönsnäsissä Houtskarissa
Houtskari sai aiemmin paljon positiivista huomiota kauniiksi laitetuilla bussipysäkeillään Saariston rengastien varrella. Kirjoitin aiheesta myös blogiini ja voit halutessasi käydä lukemassa artikkelin tästä. Tänä jouluna houtskarilaiset ovat intoutuneet koristelemaan pihoja ja kyliä esimerkiksi hauskoilla tontuilla ja erilaisilla valaistuksilla. Myös Houtskarin kuuluisat bussipysäkit ovat saaneet jouluiset ja valaistut ilmeensä. Onko olemassa mitään viehättävämpää?! Mahtavaa yhteishenkeä saaristolaisilta.
Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta. Opiskelut ovat hidastaneet kirjoitustahtia, mutta uusi vuosi tuo tullessaan uudet kujeet. Jospa ehtisin kirjoittelemaan kuulumisia hieman entistä useammin. Voikaa hyvin, pysykää terveinä ja nauttikaa elämän pienistä ja suurista iloista. Kuullaan taas ensi vuoden puolella. Lopuksi vielä muutamia jouluisia ja talvisia kuvia saaristosta vuoden vaihteesta. Ja hei, jos keksit jonkin aiheen josta toivoisit minun kirjoittavan, otathan yhteyttä! ✨
🌟 Hyvää joulua saaristosta ja mitä parhainta uutta vuotta 2021! 🌟
Tänään ajattelin kertoa teille kauniista ja upealla paikalla meren rannalla sijaitsevasta Houtskarin kirkosta sekä kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta laajasta 10 rakennusta kattavasta Houtskarin saaristomuseosta. Houtskarin kirkko ja saaristomuseo ovat nimittäin oiva kesävierailukohde, jossa lapsetkin viihtyvät.
Houtskarin Neitsyt Marian kirkko. Kuva: Ulla Mattsson-Wiklen
HOUTSKARIN KIRKKO
Houtskarin kirkko on omistettu Neitsyt Marialle ja se rakennettiin vuosien 1703–1704 aikana. Lisäksi kirkonpihan tuntumassa on tapuli, jonka alaosa on rakennettu vuonna 1753 ja yläosa vuonna 1871. Itse kirkon rakentamisesta vastasi pohjalainen Erik Nilsson.
Muodoltaan Houtskarin kirkko on tasavartinen ristikirkko. Kirkko on rakennettu puusta ja se on maalattu kauniilla punamullalla. Kirkon kattona on aumattu paanukatto. Istumapaikkoja kirkossa on peräti 450. Pihalla kirkkoa ympäröi kaunis hautausmaa muistomerkkeineen ja aivan kirkon lähellä sijaitsee vanha vuonna 1860 rakennettu pappila.
Houtskarin kirkko vastaa tyyliltään varhaisimpia lounais-suomalaisia puisia ristikirkkoja. Sen sijainti paraatipaikalla meren rannalla on tyypillinen, sillä Turunmaan saaristossa kirkonkylät ovat perinteisesti sijoittuneet suuremmille saarille merkittävien vesireittien varrelle.
Museovirasto on määritellyt Houtskarin kirkkoympäristön, johon kirkon ohella kuuluu muun muassa pappila ja vanha pitäjäntupa, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
HOUTSKARIN KIRKKO NYT
Houtskarin kirkko on edelleen aktiivisessa käytössä ja jumalanpalveluksia järjestetään melkeinpä joka sunnuntai. Lisäksi kirkossa järjestetään muun seurakuntatoiminnan ohella esimerkiksi konsertteja, häitä ja hautajaisia. Yksi vuoden kohokohdista on ihastuttava Lucian päivän hartaus (13.12.) sädehtivine valontuojineen, jolloin kirkko täyttyy kaiken ikäisistä kävijöistä. Lucian päivän viettäminen kuuluu perinteisesti etenkin ruotsinkieliseen kulttuuriin. Houtskarissa valitaan joka vuosi oma Lucia -neitonsa, joka Lucia -kulkueen kanssa tuo valoa talven pimeyteen.
TAITEILIJA VICTOR WESTERHOLM
Houtskarin kirkossa on vuodelta 1887 peräisin oleva alttaritaulu, jonka on maalannut tunnettu taidemaalari Victor Westerholm (1860-1919), jonka sukujuuret ovat Nauvossa. Houtskarin kirkon alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa ja kerrotaan, että taulun enkelillä on Westerholmin vaimon, Hilma Alanderin, kasvot.
Aloitellessaan uraansa Westerholm opiskeli arvostetuissa kouluissa niin Turussa, Düsseldorfissa kuin Pariisissakin. Parhaiten taiteilija-professori tuli tunnetuksi muun muassa siitä, että hän toimi usean vuosikymmenen ajan Suomen Taiteilijayhdistyksen piirustuskoulun johtajana Turussa. Lisäksi hän toimi Turun taidemuseon ensimmäisenä johtajana 1891-1919 sekä perusti Önningebyn kuuluisan taiteilijasiirtokunnan Ahvenanmaalle. Westerholm sai uransa aikana useita palkintoja ja huomionosoituksia. Saaristolaisesta näkökulmasta erityisen kiinnostavaa on, että Nauvossa Westerholmin kunniaksi on nimetty viihtyisä kulttuuri- ja luontopolku eli Westerholminpolku. Polku sopii hyvin kaiken ikäisille ja pituutta polulla on 2,8km. Mikäli Westerholmin kaunis tuotanto kiinnostaa enemmän, Westerholmin teoksia on nähtävillä mm. Ateneumissa, Amos Rex- taidemuseossa, Serlachiuksen taidemuseossa ja Turun, Hämeenlinnan ja Lahden taidemuseoissa.
Houtskarin kirkon alttaritaulun on maalannut Victor Westerholm vuonna 1887. Alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa
HOUTSKARIN SAARISTOMUSEO
Houtskarin kirkon pihapiirissä ja välittömässä läheisyydessä toimii myös Houtskarin saaristomuseo eli Houtskärs Skärgårdsmuseum. Museo on laaja ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Museo koostuu kymmenestä rakennuksesta kuten mm. vuonna 1885 rakennetussa pitäjäntuvassa sijaitsevasta kotiseutumuseosta, Norrbackan torpasta, moottorimuseosta, venemuseosta, venevajasta, veneveistämöstä, kivinäyttelystä, aitoista ja tuulimyllystä. Pääsymaksu, joka sisältää kaikki edellä mainitut museot ja näyttelyt, on edullinen ja pienimmät lapset (alle 12v) pääsevät sisään ilmaiseksi. Museossa on myös myynnissä erilaisia paikallisia tuotteita. Shoppailua ja sisäänpääsymaksun maksamista helpottaa se, että pankkikortti käy maksuvälineenä. Museon aukioloaikana paikalla on opas kertomassa museosta ja paikallisesta historiasta. Aukioloajat kannattaa kuitenkin aina tarkistaa erikseen netistä esimerkiksi Visit Houtskär – sivuilta täältä tai Facebookista Houtskärs Skärgårdsmuseum -sivulta.
Houtskarin saaristomuseo on laaja ja koostuu peräti 10 rakennuksesta. Saaristomuseo sijaitsee Houtskarin keskustassa kirkon ja vierasvenesataman välittömässä tuntumassa.
Tämänlaisia käyntivinkkejä halusin tarjoilla teille tällä kertaa. Houtskarin kirkko ja saaristomuseo samoin kuin Nauvon Westerholminpolku, ovat oivia vierailukohteita, joissa lapsetkin viihtyvät. Kirkosta olen aikanaan kirjoittanut myös Houtskärin info -mappiin. Nautitaan suvesta ja suositaan kotimaanmatkailua. Kuullaan taas pian!
Tänään pureudun moninaisia tunteita herättävään aiheeseen, nimittäin saariston käärmeisiin. Minulta kysytään usein, onko saaristossa paljon käärmeitä tai oletko nähnyt tänä vuonna jo monta käärmettä. Usein kysellään myös sitä, kuinka tunnistaa rantakäärmeen ja kyykäärmeen toisistaan. Käärmeistä on siinä mielessä helppo jutella, että jokaisella on niistä oma mielipiteensä. Toisille ne ovat inhokkeja tai kauhistuksia, toisille mielenkiintoisia luontokappaleita. Oli niin tai näin, käärmeiden ajojahti ei mielestäni kuitenkaan ole ookoo ja siksi yritän tässä kirjoituksessa vähän avata käärmeiden eloa, fyysisiä eroja ja sitä, miksi niistä on ihmiselle yleensä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Monen matkailijan mielessä vilahtaa ajatus käärmeitä kuhisevista kallioista tai heinikoista silloin, kun pohtii saaristoon tai Ahvenanmaalle lähtöä. Yksi ystäväni ei esimerkiksi halunnut lähteä saaristoon pyöräretkelle, koska pelkää niin paljon käärmeitä. On toki totta, että saaristossa on käärmeitä ja ehkä niitä on hieman enemmän kuin mantereella, mutta niiden kanssa rinnakkaiselo onnistuu yleensä hyvin. Lisäksi käärmeitä voi muutenkin tavata hyvin laajalti pitkin Suomea. Pääkaupunkiseudun lähellä, jossa toinen kotimme on, sijaitsee ulkoilualue, joka kuhisee käärmeitä, joten jos yhtään rohkaisee, en ole vielä ikinä täällä saaristossa törmännyt esimerkiksi kahteen käärmeeseen yhtä aikaa. Ylipäätään käärmeitä näkyy saaristossakin vain hyvin harvakseltaan.
Mutta nyt sitten asiassa eteenpäin. Täällä saaristossa tavataan siis kahta käärmelajia. Leppoisaa rantakäärmettä sekä myrkyllistä kyykäärmettä. Kerron seuraavaksi hieman molempien tuntomerkkejä ja elintapoja. Olen myös taulukoinut rinnakkain rantakäärmeen ja kyykäärmeen tuntomerkkejä, jotta käärmeet olisi helpompi erottaa toisistaan.
RANTAKÄÄRME
Maallikon silmissä rauhoitetut rantakäärmeet (ruotsiksi snok) ovat kyykäärmeitä vähän solakampia ja pidempiä. Yleensä rantakäärmeillä on selvästi erottuvat keltaiset, oranssit tai punaiset niin sanotut korvalaikut, joiden avulla rantakäärmeen tunnistaa nopeasti ja helposti kyykäärmeestä. Vartalo on yleensä melko yksivärisen tumma (välillä myös selkäkuviota havaittavissa), kuten tosin myös joillakin kyykäärmeillä. Etenkin poikasena rantakäärmeen voi sekottaa kyykäärmeeseen, koska värikkäät korvapilkut eivät välttämättä ole vielä helposti erotettavissa. Aikuisen rantakäärmeen pituus on yleensä noin 70-80 cm.
Rantakäärmeet ovat eteviä uimareita. Meillä oleili mökkirannan tuntumassa muutama kesä sitten pari rantakäärmettä, jotka kulkivat (uivat) säännöllisesti metsästämään ravintoa aina samaa reittiä mennen ja tullen. Heidät nimitettiin väritystensä mukaan Kullaksi ja Punaksi. Käärmeen uimista on muuten kiehtovaa tarkkailla. Kauempaa katsottuna veden pinnalta erottuu vain pikkuinen pää, muuten uinti on hyvin soinnikasta ja soljuvaa.
Rantakäärmeillä on melko huono näköaisti, minkä sain itsekin kokea eräänä syyskuisena päivänä iltauinnilla. Jostain se rantakäärme yhtäkkiä tuli ja törmäsimme uidessa toisiimme niin, että käärmeen pää kopsahti rintakehääni. Koko kulmakunta varmasti kuuli huutoni 🙈, enkä tiedä kumpi meistä säikähti enemmän: minä vai rantakäärme. Jatkoimme matkaamme pikaisesti täysin eri suuntiin. Kohtaaminen oli ikimuistoinen ja refleksinomaisesta väistöyrityksestä johtuen kaikki lihaksetkin olivat tosi kipeät seuraavan viikon muistuttaen yllättävästä kohtaamisesta. 😄
Rantakäärme uimassa
KYYKÄÄRME
Myrkyllisiä kyykäärmeitä en haluaisi yhtä läheisesti tavata. Kyyn (ruotsiksi huggorm) erottaa parhaiten sahalaitaisesta selkäkuviosta, mutta kyitä on myös täysin mustia ja tummia. Kyy on maallikon silmään rantakäärmettä paksumpi ja lyhyempi, mutta poikasvaiheessa eroa voi olla hyvin vaikea havaita. Täysikasvuisena kyy on noin 50-60 cm pitkä.
Ainakin yksi hyvä tuntomerkki auttaa erottamaan kyyn rantakäärmeestä. Kyykäärmeen pää on nimittäin selkeästi kulmikkaampi rantakäärmeen pieneen ja pyöreään päänmuotoon nähden. Eri asia sitten ehtiikö käärmeen bongaus tilanteessa nähdä käärmettä niin tarkasti.
Kyykäärme nautiskelee alkukesän auringon lämmöstä
Kyyt nauttivat etelärannoista ja lämpimistä paikoista. Kaikki kahdeksan vuoden aikana näkemäni kyyt (laskettavissa yhden käden sormilla) ovat olleet heinikossa teiden reunoilla lymyilemässä, pitkässä nurmikossa aurinkoa ottamassa tai tietä vauhdikkasti ylittämässä. Yksi mahdollinen syy, etten ole kyitä juuri nähnyt selittynee osin sillä, että oma tonttimme on pohjoisrannassa, mikä ei kyyn näkökulmasta ole yhtä mielekäs kuin meille.
Tiesitkö, että kyyllä ei ole korvissa tärykalvoa, joten sen kuulo on olematon. Myös sen näköaisti on heikko, mutta sen sijaan kyyn vahvuuksiin kuuluu tärinän tunnistaminen leukaluun avulla sekä kaksihaaraisen kielen avulla haistelu. Siirtämällä hajuhiukkasia suuhunsa kyy pystyy havaitsemaan saaliit, kilpailijat ja parittelukumppanit.
Toisin kuin yleensä ajatellaan kyy ei ole rauhoitettu eläinlaji. Kyykanta kuitenkin kutistuu uhkaavasti liikenteen, ihmisten vainon ja rakentamisen takia. Kyistä on kuitenkin hyötyä alueellisesti ja haluammehan myös vaalia luonnon monimuotoisuutta. Kyyn ilmaantuessa pysyvästi pihapiiriin kyy kannattaa (jos vain mahdollista) tappamisen sijaan pyrkiä mieluummin siirtämään pois piha-alueelta vähintään 5 km päähän löytöpaikastaan. Olen kuullut, että roskapoimija olisi näppärä apuväline kyyn siirrossa. Myös perinteinen lapio/harava+kannellinen ämpäri-yhdistelmä on toimiva. Lisäksi on olemassa erilaisia sähköisiä täristimiä, joiden sanotaan pitävän käärmeet loitolla. Näistä vekottimista minulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta.
Tällä nuorella kyykäärmeellä on pituutta noin 40-50cm. Kuvassa käärme näyttää pidemmältä.
Olen kokenut kyiden välttelyn luonnossa ja pihalla helpoimmaksi samalla konstilla kuin punkkienkin välttelyn. Kyiden hereilläoloaikana (kevät, kesä, syksy) emme kulje pitkissä heinikoissa ja pusikoissa, vaan kuljemme teitä ja kunnon metsäpolkuja pitkin. Lyhyeksi leikattu nurmikkokin pitää kyyt aika hyvin loitolla (mutta ei punkkeja).
Huomioithan, että saaristo on kauriiden ja peurojen luomia hyviä metsäpolkuja täynnä, mutta näitä polkuja ympäröivä kasvillisuus voi olla oikea punkkilinko! Jos heinikoissa tai puskissa täytyy liikkua, tulee aina pukeutua asianmukaisesti. Esimerkiksi pitkävartiset kumisaappaat voivat suojata käärmeenpuremalta ja pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet punkeilta.
KUINKA TUNNISTAA RANTAKÄÄRMEEN JA KYYKÄÄRMEEN TOISISTAAN?
Listasin alle tuntomerkkejä, joilla erotat rantakäärmeen ja kyykäärmeen toisistaan. Pelkkä käärmeen vartalon väritys ei valitettavasti kerro kummasta on kyse.
Kuinka tunnistaa rantakäärmeen ja kyykäärmeen toisistaan? Listasin ylle tuntomerkkejä, jotka auttavat tunnistamaan käärmeet toisistaan.
MITÄ HYÖTYÄ KÄÄRMEISTÄ ON?
Aina ei tule ajatelleeksi, että käärmeistä on ihmisille myös hyötyä. Hiiret ja muut pikku jyrsijät ovat välillä pieniä tihulaisia nakertaessaan vääriin paikkoihin koloja tai reikiä levittäen samalla ulosteidensa kautta erilaisia pöpöjä. Lisäksi jyrsijät levittävät punkkeja hyvin tehokkaasti, mikä on todella harmillista. Kyykäärmeistä ja rantakäärmeistä onkin hyötyä siinä, että ne molemmat syövät pieniä jyrsijöitä, jotka muuten levittäisivät punkkeja. Oikeastaan käärmeet ovat siis meidän sankareita! 🤗
Rantakäärmeitä on kutsuttu ennen vanhaan myös tarhakäärmeiksi. Nimi juontaa juurensa siitä, että tarhakäärmeitä on monin paikoin pidetty elättikäärmeinä. Tarhakäärmeet ovat toimineet maatiloilla hyötyeläimiä, koska ne ovat hävittäneet navetan lähistöltä haitallisia pikkujyrsijöitä. Tarhakäärmeille on jopa jätetty lypsyn jälkeen kuppiin maitoa, jotta ne viihtyisivät paremmin tilalla. Käärmeisiin on liitetty myös esimerkiksi taikauskoa. Käärmeiden suosiman talon on uskottu olevan onnekas. Jatkan vielä kansanperinteestä ja käärmeistä vähän alempana, mutta sitä ennen muutama vinkki.
MITÄ PITÄÄ TEHDÄ, JOS KYYKÄÄRME PUREE? 🆘
Jos kyykäärme puree, toimi näin:
Jos kyy puree sinua tai epäilet kyyn purreen sinua (puremajälki ei välttämättä näytä käärmeen puremalta), soita 112. Saat parhaat neuvot juuri sinun tapaukseesi. Muutoin hakeudu aina pikaisesti lääkäriin. Parempi katsoa kuin katua!
Pysy rauhallisena. Pyydä rohkeasti muilta apua ja tukea.
Kyytablettien tehosta ollaan montaa mieltä, mutta kyytablettien hydrokortisonia sisältämästä lääkkeestä ei ole todettu olevan haittaakaan, joten kyytabletin ottaminen voi olla hyödyksi etenkin, jos olet allerginen esimerkiksi hyönteisten pistoille.
Tunnista oireet. Käärmeenpurema aiheuttaa turvotusta, oksentelua, ripulia sekä mahdollisen tajunnan menetyksen. Purema tarvitsee aina lääkärissä käynnin ja kunnon lääkityksen.
Huolehdithan muutenkin, että jäykkäkouristusrokoituksesi on aina ajan tasalla. Yleensä rokotuksen vaikutuksen kesto on 20 vuotta.
Huolehdi, että kännykässäsi on tarkat sijaintikoordinaatit näyttävä 112- sovellus ja että käytät sovellusta tiukan paikan tullen
Älä liiku luonnossa ilman kännykkää tai kanssakulkijaa hätätilanteiden varalta. Kerro vähintään jollekin toiselle, minne aiot mennä ja milloin palata.
Jos kyy puree lemmikkiäsi, ole aina vähintää yhteydessä eläinlääkäriin. Saat eläinlääkäriltä tarvittavat jatko-ohjeet.
Täällä saaristossa tupataan sanomaan, että jos lähellä on kekomuurahaisia, ei alueella ole silloin (kyy)käärmeitä. Tämä on sikäli totta, että käärmeet ja kekomuurahaiset eivät viihdy samanlaisessa ympäristössä. Ihan sata prosenttisesti en tähän kuitenkaan uskaltaisi luottaa. Silmät siis auki kaiken varalta, myös muurahaisten keskellä.
KÄÄRMEET KANSANPERINTEESSÄ
Moni kammoaa tai pelkää käärmeitä suhteettoman paljon. Sanotaan, että käärmekammo johtaa juurensa jo metsästäjä-keräilijä-aikakaudelta, jolloin ihmisen hengissä pysyminen saattoi olla hyvin pienestä kiinni. Osittain käärmepelko on saattanut säilyä primitiivisessä alitajunnassamme aina meidän ajallemme asti.
Käärmeistä on olemassa vaikka minkälaisia vanhan kansan uskomuksia aina raamatun ajoilta saakka. Raamatussa käärmeen rooli on syntiinlankeemuskertomuksessa liitetty suoraan paholaiseen, mutta monenlaisia muitakin uskomuksia löytyy ihan jo suomalaisestakin kansanperinteestä. Mikäli tarunhohde ja kansanperinteen uskomukset käärmeistä kiinnostavat, suosittelen lukemaan Turun yliopiston tutkijan ja filosofian lisensiaatin Merja Leppälahden kirjoittaman artikkelin ”Käärmeillä erityisasema kansanperinteessä”, joka kertoo käärmeiden roolista suomalaisessa kansanperinteessä. Todella kiinnostava artikkeli ainakin omasta mielestäni. 👍 Voit lukea artikkelin täältä.
Oletko itse kohdannut usein käärmeitä kerrallaan tai joutunut kyyn pureman takia kinkkiseen tilanteeseen? Tai onko sinulla vanhan kansan niksejä kyykäärmeiden välttelyyn? Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden omia kokemuksia saariston käärmeistä vaikkapa Facebookin Saaristossa suhisee -sivulla tai tämän postauksen ohessa.
Aurinkoista kesän jatkoa! Pidetään silmät auki ja ihastellaan luonnon ihmeitä. ⚓️🦋♥️🐍🧜🏼♂️
Tänään ajattelin kirjoittaa teille vähän Saariston rengastien 2020 -tilanteesta sekä tarjota kivoja omaan kokemukseeni perustuvia matkailuvinkkejä Houtskarista. Tule ja rakastu Houtskariin!
Saariston rengastie avattiin tänä kesänä ”jo” 1.6.2020, vaikka korona onkin melkoisesti sekoittanut yhteiskuntaamme ja normaaleja aikatauluja. Saariston yrittäjät ovat varmasti olleet helisemässä rajoitusten ja koronan ennustamattomuuden kanssa samalla kun on pitänyt miettiä esimerkiksi kesätyöntekijöiden rekrytoimista. Mutta nyt, suurin osa paikoista on saatu auki ja turisteja virtaa aivan jatkuvana virtana saaristoon. Valitettavasti kuitenkin joitakin perinteisiä kesätapahtumia kuten esimerkiksi Houtskari -päivät (ohjelmassa mm. musiikkia, soutua, perinnepurjehdusta ja muuta markkinahumua) sekä Crazy Raft Race -tapahtuma (kilpaillaan siitä kenellä on hauskin ja nopein itse rakennettu moottoriton lautta) jouduttiin tänä vuonna perumaan.
MITÄ TARKOITTAA SAARISTON RENGASTIEN AVAAMINEN?
Saariston rengastien avaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että Houtskarin Mossalan ja Iniön välillä liikennöivä yhteysalus Antoniaaloittaa päivittäisen liikenteensä ja rengastien varrella olevat paikalliset ravintolat ja majoituspaikat pitävät ovensa pääsääntöisesti auki. Vaikka koronasta on ollut etupäässä huolta ja murhetta, on siitä jotain hyvääkin seurannut. Saariston rengastie on nimittäin tänä kesänä pidentänyt aukioloaikaansa kolmelle syyskuun viikonlopulle eli pe-su 4.-6.9., 11.-13.9. ja 18.-20.9. Lisäksi reitti on normaalisti auki päivittäin sunnuntaihin 30.8.2020 asti. Tämä on ihan huippua matkailijoiden osalta, sillä elokuun lopussa ja syyskuussa täällä on yleensä ihanat ilmat ja usein jopa intiaanikesä. Meri on lämmennyt lämpimimmilleen ja pimenevät illat tuovat erityistä tunnelmaa sirittävine heinäsirkkoineen. Tuurilla voi nähdä vaikkapa kiiltomatoja tai tulikärpäsiä. ⚓️☀️
Saariston rengastien reitti kartalla. Houtskari reitin vasemmassa alareunassa.
Vielä on vaikea ennakoida ulkomaisten turistien Suomeen tulon mahdollisuutta ja turistimääriä, mutta etelä- ja keskieuroopassa kesälomat ajoittuvat yleensä elo-syyskuulle, jolloin normaaliolosuhteissa Saariston rengastielläkin on nähtävissä paljon ulkomaalaisia matkaajia. Tänä vuonna kotimaisten matkaajien määrä näyttäisi olevan huipussaan ja esimerkiksi vapaita vuokramökkejä ei juuri ole tarjolla. Rengastien yöpymiset kannattaakin suunnitella ja varata tänä kesänä etukäteen. 🏡 Rengastie näyttäytyy parhaimmillaan, kun sitä kiertää rauhaisaa tahtia paikkoihin tutustuen ja matkalla yöpyen. Suositus yöpymisille rengastiestä nauttimiseksi on 2-5 yötä. Yhdellä yöpymisellä reitti menee helposti läpiajamiseksi, koska reitin lauttaylityksetkin (8-9kpl) vievät oman aikansa ja nyt vielä erityisesti, koska liikenteessä on ennätyksellisen paljon matkaajia.
Ulkomaisten turistien näkökulmasta Saariston rengastien aukioloajan pidentäminen on erityisen tervetullutta ja kyllä sitä kotimaiset matkailijatkin ovat toivoneet jo kauan. Lisäksi Saariston rengastien varsilla sijaitsevien yritysten toiminnot ovat paitsi turistien niin myös kesä- ja osavuosiasukkaidenkin käytössä ja siksi pidennetyt aukioloajat ovat myös tältä kantilta toivottuja ja tarpeellisia.
Haluan tässä kirjoituksessa vielä nostaa esiin kivoja matkailuvinkkejä Houtskarista, koska vietämme täällä itse eniten aikaa ja käytämme paikallisia palveluita. Onko teillä jotain lempparijuttuja, jotka kuuluu Houtskarin tai Saariston rengastien pakollisiin kesätekemisiin? Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne ja vinkkejänne. Yritän myöhemmin kirjoitella myös esimerkiksi Korppoon, Nauvon ja Iniön kivoja kesätärppejä. Saariston rengastien varrella riittää nähtävää ja koettavaa vaikka millä mitalla vaikkapa joka kesälle, jos vain malttaa keskittyä reitin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tule ja rakastu Houtskariin! Sitten itse tärppeihin.
Viihtyisää yöpymistä Houtskarissa tarjoaa tänä kesänä (yksityisten vuokramökkien lisäksi):
Mossalan Lomakylä (Mossala Island Resort), jossa voi yöpyä mökeissä tai asuntoautolla näppärästi karavaanari -alueella. Retkeilijöillekin on oma teltta-alueensa.
Ravintolapalveluja ja ihania herkkuja tarjoavat puolestaan:
Grillcafé Skagen, jossa nautitaan saariston parhaat hampurilaiset (minimega on taivaallinen!) ja esimerkiksi ihania saaristolaislautasia. Skagen sijaitsee Näsbyn vierasvenesataman yhteydessä.
Hyppeis Värdshus, jossa voi nauttia tunnelmallista fine diningia vaihtuvan á la carte -menun ja kuuluisien huippukokkien toteuttamana. Ravintolaan pääsee sekä veneellä että autolla.
Houtskärs Gästgifveristä (löytyy Facebookista) Näsbyn ydinkeskustassa saa hyvää lounasta ja maistuvat pizzat vaikka mukaan otettuna. Myös pitopalvelu on käytettävissä.
Slingrande Ankarestaurant & pub (löytyy Facebookista) tarjoaa kattavan kesämenun ja laajan juomatarjonnan. Ravintola sijaitsee Björkön puolella Mossalaan kulkevan lautan tuntumassa.
Mossalan lomakeskuksenmenu palvelee monenlaisessa nälässä ja kesäviikonloppuisin usein live-musiikin tahdittamana. Lisäksi keväällä ja syksyllä järjestettävä Fläsk och Päron – tapahtuma (eli possua ja pottua) on myös hauska ja herkullinen kokemus.
Sitten kun majoitus on kunnossa, eikä nälkä kurni suonissa, jää sopivasti aikaa tutustua myös paikallisiin nähtävyyksiin, joita edustavat esimerkiksi:
Houtskarin puuristikirkko ja kulttuuripolku merenrannalla Näsbyssä
Taiteilija Reima Nurmikon kolmemetrinenhaahka-veistos kelluu meressä Näsbyssä
Kyllä nyt on pukannut kesähelteitä viimeiset viikot ja olo on ollut kuin Ranskan Rivieralla. 😅 Ajattelin tänään pienen saderipsutuksen kunniaksi kertoa teille vähän Houtskarin taideaarteista. Tässä taidekirjoituksessa esittelen teille Houtskarin taideaarteista tuoreimman eli taiteilija Reima Nurmikon (s. 1951) lasikuidusta valmistetun haahka -veistoksen, joka kelluu meressä Näsbyn vierasvenesataman tuntumassa Houtskarissa. Haahka, jonka työnimenä on Richard, saatiin Houtskariin toukokuussa 2020 Pro Houtskär ry:njärjestämän joukkorahoituskampanjan avittamana taidevälittämö Taikon kautta.
Taikosta muuten sen verran, että oletteko koskaan tutustuneet Taikon taidekokoelmiin netissä? Suosittelen lämpimästi! Olen itsekin ostanut kaksi upeaa öljyvärimaalausta Taikon kautta. Todella kätevää ja helppoa selata teoksia netissä. Teokset ovat olleet juuri sellaisia kuin kuvauksissa on näytetty ja kerrottu. Lisäksi yhteistyö ja asiakaspalvelu toimituksen yms. kanssa on ollut mutkatonta ja hyvin ystävällistä.
Mutta takaisin itse haahka-veistokseen. Voi olla, että Richardin nimi vielä muuttuu, sillä parhaillaan on menossa äänestys komean haahka-koiraan uudelleen nimeämiseksi. Haahka (ruotsiksi guding) on Houtskarin kansallislintu, joten veistos sopii siksi hyvin paikkakunnan henkeen ja teemaan.
Houtskarin haahka-veistos on kooltaan kolme metriä pitkä ja noin puolitoista metriä korkea, mutta koska veistos on verrattain kevyt, voi lintu keikata jos sen päälle kiipeää. Kiipeilyä linnun päällä ei siksi suositella.
TAITEILIJA REIMA NURMIKKO
Reima Nurmikko on tunnettu ja monipuolinen kaarinalainen taiteilija, jonka ehkä tunnetuimpia teoksia ovat juuri nämä lasikuidusta valmistetut linnut. Lintuja voi bongata esimerkiksi Ahvenanmaalla, Kaarinassa, Merimaskussa ja Turun Aurajoessakin Richardilla on peräti kolme serkkua. Teoksillaan Nurmikko haluaa ottaa kantaa mm. Itämeren suojelun puolesta ja linnut itsessään symboloivat taiteilijalle vapautta.
Olimme koko perhe vilkuttamassa 6.5.2020 taiteilija Nurmikolle Houtskarin Träskissä, kun Nurmikko huristeli Houtskariin Richard – haahka perävaunussaan. Taiteilija pysähtyi ystävällisesti matkallaan ja vaihtoi muutaman sanan kanssamme. Lisäksemme haahkan matkaa ja vesille laskua oli dokumentoimassa myös Åbo Underrättelserin toimittaja. Houtskarin haahka on nyt paikallinen julkkis ja ylpeyden aihe. 💕
Taiteilija Reima Nurmikko Houtskarissa haahka-veistosta tuomassa toukokuussa 2020
MISSÄ HAAHKA -VEISTOKSEN VOI NÄHDÄ?
Haahkan voit nähdä parhaiten vesiltä käsin, mutta sen voi myös bongata maista Näsbyn vierasvenesatamassasekä Saaristomuseon (Houtskär Skärgårdsmuseum) pihalta. Saaristomuseo on muuten vierailun arvoinen kohde ihan jo itsessäänkin. 👍⚓️ Toivottavasti saamme vielä joskus Reima Nurmikon taidenäyttelynkin vierailemaan täällä Houtskarissa. Sillä välin Nurmikon teoksiin voi tutustua esimerkiksi kuvataiteilijamatrikkelin tai aiemmin tässä tekstissä linkattujen taiteilijan omien nettisivujen tai Taikon nettisivujen kautta.
Tässä oli ensimmäinen osa Taidetta Houtskarissa -minisarjasta. Seuraavassa Taidetta Houtskarissa -osassa esittelen teille jotain jännittävää. Siihen saakka, aurinkoisia kesäpäiviä! 😘
