Taivaalliset reseptit saaristoon

Hyvät lukijat, haluan jakaa kanssanne pari aivan taivaallista reseptiä, joita käytän vain ja ainoastaan saaristossa ollessani. Ja ei, nyt en puhu oikeaan kalaliemeen tehdystä saaristolaiskalakeitosta tai skagen toasteista, joita niitäkin tulee tehtyä. Edellä mainittujen sijaan haluan jakaa kanssanne taivaallisen hyvän kuumottavan katkarapukeiton sekä siikacevichen reseptit.

kuumottava katkarapukeitto

KUUMOTTAVA KATKARAPUKEITTO

Tämä on ehdottomasti kaikkein rakkain reseptini. Tätä keittoa ei voi jättää kattilaan, vaan masu pinkeänä tekee mieli syödä aivan kaikki.

Resepti on mitoitettu niin, että 4 henkeä syö tätä reilusti. Meillä lapsetkin rakastavat tätä ja keittoa on helppoa tehdä suurempiakin satseja lisäämällä ainesosia pitkälti oman mielen mukaan. Keiton kaverina voi tarjota vaikkapa maalaispatonkia.

Tarvitset:

vähintään 2 litran kattilan

5 isoa perunaa

5 isoa porkkanaa

2 pussia kuorittuja katkarapuja

1 tölkki tomaattimurskaa (suosittelen Muttia, jota itse aina käytän)

1 litra kalalientä

1 rkl fariinisokeria

2 dl kuohukermaa

oman maun mukaan cayennepippuria (itse käytän aika reilusti)

tarvittaessa ripaus suolaa

pieni nippu tuoretta korianteria tai persiljaa (Itse käytän pakastettuakin tai jätän surutta pois, jos ei ole saatavilla. Jokin vihreä yrtti kuitenkin kaunistaa esillepanoa.)

Tee näin:

Kuumenna kattilassa kalaliemi, tomaattimurska, cayennepippuri ja fariinisokeri.

Lisää kattilaan kuutioidut perunat ja porkkanat.

Kun kasvikset ovat melkein kypsiä, lisää joukkoon kuohukerma ja katkaravut.

Lopuksi tarkista maistamalla, kannattaako lisää suolaa tai cayennepippuria sekä lisää pinnalle persilja tai korianteri (tai muu yrtti) silppu.

Nauti!

* * *

TAIVAALLINEN SIIKACEVICHE

Oletko joskus kokeillut tehdä siikacevicheä? Itse teen lohi- tai siikacevicheä sen mukaan kumpaa kulloinkin on saatavilla. Lohi ei ole ollut omaa pyytämäämme, mutta siika on aina tullut omasta rannasta. Jos et ole aiemmin kokeillut raakakypsentää kalaa limetinmehulla, suosittelen aloittamaan kokeilun lohicevichestä. Lohi on kalana rasvaisempaa ja sopii siksi ehkä hieman paremmin tähän reseptiin. Alkujaan cevichet ovat kotoisin etelä-Amerikasta. Siikaceviche sopii erinomaisesti alkuruoaksi tai vaikkapa helteisen päivän hiukopalaksi sitruksisen kylmän juoman kanssa. Oheisella reseptillä cevicheä nauttii noin 6 henkeä alkupaloina.

Tarvitset:

500g siikaa tai lohta

2tl hienoa merisuolaa

1 1/2 dl limetinmehua (olen käyttänyt sekä tuoreita limettejä että valmiiksi puristettua)

1 punainen chili (valitse chilin tulisuus oman maun mukaan)

hyppysellinen sokeria

ripaus mustapippuria

1/2 dl korianteria hienonnettuna (jos käytettävissä ei ole ollut korianteria, olen ollut ilman)

Tee näin:

Poista kalasta ruodot ja turha rasva. Leikkaa kala melko pieniksi kuutioiksi ja mausta kala suolalla. Kaada tämän jälkeen limetinmehu kalan päälle, niin että kuutiot enimmäkseen peittyvät. Laita jääkaappiin valmistumaan puoleksi tunniksi.

Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna chilin palko.

Kun kala on ollut puoli tuntia jääkaapissa, sekoita kaikki loput ainekset (chili, sokeri, pippuri) kalan ja limetinmehun sekaan. Anna tekeytyä jääkaapissa vielä 1-2 tuntia.

Tarkista lopuksi vielä maku maistamalla ja tarjoile tuoreella korianterilla koristeltuna. Cevichen kaveriksi sopivat esimerkiksi maissilastut.

Cevicheä saa kivasti muunneltua lisäämällä siihen kookosmaitoa (noin 1dl) tai raastettua inkivääriä (2tl). Hedelmäisyyttä saa puolestaan lisättyä lisäämällä joukkoon kuutioitua mangoa tai avocadoa. Totuuden nimissä tämä perusresepti on niin hyvää, että harvoin raaskin tehdä näitä muunneltuja versioita.

Bon Apetit!

Olisin kiinnostunut kuulemaan, onko sinulla taivaallisia reseptejä saaristoon ja haluaisit jakaa reseptit muiden kanssa? Entä mitä tykkäsit edellä mainituista resepteistä?

Paras laituri merelle – meidän ratkaisumme

Kirjoittelin vuosi sitten siitä, kuinka myrsky ja jäät tuhosivat laiturimme Turun saaristossa Houtskarissa ja pohdin, minkälainen laituri olisi meille se paras laituri. Halusimme, että laituri kestää mereltä puskevat aallot sekä vaihtelevasti talvisin tulevat merijäät. Lisäksi laiturin pitäisi ulottua tarpeeksi pitkälle, jotta isommallakin veneellä pääsee kylkeen ja toisaalta laiturin pitää toimia myös uimahommissa ja auringonotossa sekä lasten leikeissä.

Saaristo-olosuhteisiin sopivan laiturin löytäminen asettaa monenlaisia haasteita.

Tutkimme ja selvittelimme erilaisia laiturivaihtoehtoja, vertailimme hintoja ja erilaisia laiturityyppejä. Nopeasti oli selvää, että hyvä laituri tulee maksamaan rutkasti. Ajattelimme, että jos laiturista pitää maksaa maltaita, pitää sen todellakin sopia meidän tarkoituksiimme täydellisesti.

Päädyimme lopulta betoniponttonilaituriin, jonka toimittajaksi valikoitui Rannikon Merityö Oy (https://merilaituri.fi/). Tämä ei ole millään tavalla maksettua mainontaa tai yhteistyötä, vaan haluan vilpittömästi laittaa hyvän kiertämään. Tietäjät tietää, että saaristo-olosuhteisiin sopivan laiturin löytäminen asettaa monenlaisia haasteita.

Ajattelimme, että jos laiturista pitää maksaa maltaita, pitää sen todellakin sopia meidän tarkoituksiimme täydellisesti.

Ennen ostopäätöstä meillä kävi ensiksi Rannikon Merityöltä heppu veneellä tekemässä arvion siitä, minkälainen laituri olisi meidän olosuhteisiimme paras vaihtoehto, jonka jälkeen saimme tarjouksen avaimet käteen periaatteella. Lopputuloksena meille tuli upea, suorastaan ylellinen, ja erinomaisesti toimiva laituri. Ja koko projekti hoitui mereltä käsin.

Olikin aikamoinen elämys kesäkuisena hellepäivänä. Tein ulkona etätöitä ja mies oli työreissulla mantereella, kun huomasin että mereltä lähestyy jotakin valtavaa. Ensimmäinen ajatus oli, että apua, nytkö ne tulee. Ja tulihan ne. Valtava kaivinkone hinaajaveneen tuomana. Päästäkseen rantaan kaivuri pisti kauhan maahan ja nosti itseään meren pohjaan tukeutumalla. Ei kuullosta ehkä miltään, mutta kyllä sellainen meren kauhominen toi lähinnä mieleen dinosauruksen meressä liikkumisen.

Kaksi miestä ja merellä kelluva lauttayksikkö Dumbo, jolla pitkäpuominen kaivuri (kantavuus yhteensä 85tn). Siitä se projekti lähti. Ensin purettiin vanha laituri, jonka kannet hyödynnettiin myöhemmin rantaan kulussa rannan puolella. Seuraavaksi porattiin porapaalut merenpohjaan. Sitten alkoi asentaminen. Noin kolme pitkää päivää miehillä meni hommassa kaikkiaan ja työn jälki oli todella laadukasta. Nappi suoritus.

Vanhan laiturin purkua

Meille jouduttiin poraamaan kaksi 4 metrin porapaalua merenpohjaan, jotta laituri saatiin kunnolla kiinni kallioon.

Porapaalujen poraaminen 4 metrin syvyyteen oli aikamoinen operaatio.
Kiinteä kulkusilta porapaaluilla melkein valmiina

Paras laituri merelle ja saaristoon

Meidän laiturimme on tarkkaan ottaen mallia Mussalo. Varsinaisen laiturin osuus on 8m x 2,5m ja lisäksi tuli 5m liikkuva kulkusilta sekä 6m kiinteä kulkusilta porapaaluilla. Kiinnitys on ketjuilla sekä merenpohjaan, että rantakallioihin. Ensin mietin, näyttävätkö ketjut rumilta tai haittaavatko rannan käyttöä, mutta näin ei ollut. Sen sijaan laituri on tukevasti kiinni ja vakaa kovemmallakin säällä.

Laituriprojektimme plussat ja miinukset

Plussat:

+ vankka ja painava, kestää myrskyt, jäät, vedenkorkeuden vaihtelut

+ 4 vuoden takuu

+ tyylikäs

+ hyvä yhteistyö ja toteutustyö koko projektin ajan

Miinukset:

– lovi lompakossa

Elämää uuden merilaiturin kanssa

Kesä meni uuteen laituriin sopeutuessa veneillen, aurinkoa ottaen ja uiden. Laituri on toiminut moitteettomasti, on todella vakaa ja kelluu nätisti. Aiemmista talvista poiketen tänä vuonna laitettiin kuitenkin avantopumppu pulputtamaan, jotta paksua jäätä ei muodostuisi laiturin ympärille. On toiminut hyvin. Saunasta pääsee näppärästi pulahtamaan mereen uimaportaita pitkin ja paksua jäätä ei ole muodostunut laituriin kiinni, vaikka muuten tämän vuoden jäätilanne on ollut vahva ja talvi pitkä. Nyt kyllä jo houkuttelisi veneilemään pääsy. Kevättalven aurinko paistaa liki kirkkaalta taivaalta.

Uudesta laiturista ja laiturin rakennusprojektista löytyy kuvia myös Instagram-tililtäni: Sussisussii/Saaristossa suhisee. Minua ilahduttaisi kovasti, jos ottaisit tilini seurantaasi.

Aika moni on tullut kyselemään meiltä kokemuksia ja vinkkejä omiin laituriprojekteihinsa. Olisi mukavaa kuulla myös teidän lukijoiden vinkkejä ja kokemuksia omista laituriprojekteistanne tai suunnitelmistanne. Laitattehan rohkeasti kommentteja tulemaan. Moni voisi hyötyä yhteisesti jaetuista vinkeistä.

Laituriprojekti sai siis alkunsa, kun myrsky ja jäät tuhosivat 10 vuotta vanhan merilaiturimme. Tässä vielä linkkaus laituriprojektin aloituspostaukseen: Minkälainen laituri on paras merelle? Laituriprojektin aloitus.

Koska talvilomaviikot ovat nyt ajankohtaisia, sinua saattaisi myös kiinnosta vinkkini talviloman viettoon saaristossa: Talviloma saaristossa tai ehkä olet kiinnostunut lukemaan hurjista myrskyistä, joita saaristossa aina välillä kohdataan: Myrskybongausta saaristossa

Kiitos, että luit postaukseni. Pysythän kuulolla jatkossakin. Sitä ennen lukuvinkki vitonen, oletko jo tutustunut kaikkiin blogipostauksiini?

Minkälainen laituri on paras merelle? -Laituriprojektin aloitus

On laitureita ja on laitureita. Mietitkö, minkälainen laituri olisi paras laituri juuri saariston olosuhteisiin? Minkälainen laituri todella kestää merta, tuulta ja jäätä? Minä mietin. Lähde siis seuraamaan laituriprojektiamme Saaristomerellä. Projektin ensimmäisessä osassa päivitellään tapahtunutta ja mietitään, minkälainen laituri kannattaisi tilalle rakentaa.

Vanhan laiturin tarinan loppu

Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, 9.2.2023 iskenyt hurja myrsky nosti laiturimme ilmaan ja heitti mereen. Samoin kävi naapurille. Myrskypuuskissa Bogskärissä mitattuna oli tuullut jopa 33,4m/s, mutta epäilemme suihkuvirtauksen pyyhkäisseen rantaviivamme läpi. Toisaalta kyse on voinut olla ihan vain myrskypuuskastakin. Hirmumyrskyn rajan lasketaan olevan 33 metriä sekunnissa.

Omalta osaltamme on toki heti myönnettävä, että edellisenä talvena vuonna 2022 jäät nostivat laituria sen verran, että kiviä vierähti ulos arkusta. Emme ”ehtineet” korjaamaan tätä ongelmaa täysin kuluneen kesän ja syksyn aikana, joten laituri oli varmasti tuulelle hieman heppoisempi heitellä. Näky on silti aikamoisen mykistävä. Nyt ei ole vaihtoehtoina enää odotella hyvää hetkeä laiturin korjaamiseen, vaan toimeen täytyy ryhtyä heti kun mahdollista, jottei kesällä olla aivan laiturittomia.

Minkälainen laituri on paras saaristoon?

Ihan ensimmäiseksi pitää nyt määritellä tarpeet ja vaatimukset tulevan laiturimme osalta. Pitää myös päättää, ostaako kokonaan uusi laituri vai korjata vanhaa tai jotain siltä väliltä. Pitää päättää kumpi toimii kohteessamme paremmin: arkkulaituri vai ponttonilaituri. Ja vielä rahoituskin on mietittävä. Laituriprojektit ovat valitettavan arvokkaita. Etenkin, kun jos laituri halutaan tolpata tiiviisti maahan kiinni. Meilläkin on ensin 4 metriä savea alla, jos tolpat halutaan kiinnittää kallioon. Ja ennen kuin kukaan ehtii asiasta kysymään, niin laiturien osalta myrsky- ja jäätuhot eivät ole vakuutuksen piirissä eli vakuutusyhtiöt eivät ainakaan meillä tästä mitään korvaa. Laiturin teettämisestä saa kuitenkin todennäköisesti kotitalousvähennystä asennustyön ja koneurakoinnin osalta, silloin kun työstä on maksettu ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle (KHO:2009:73). Tämä kannattaa aina varmistaa tapaus- ja verovuosikohtaisesti.

Nykyinen puinen laiturimme on noin 11 metriä pitkä (suurin sallittu pituus on 15m) ja kiinnitetty kallioon pienellä betoniarkulla ja toisessa päässä on isompi kiviarkku. Sellainen hyvin perinteinen pitkulainen laituri, joka on kesät ja talvet samassa asennossa.

Vanhan laiturin kunniaksi täytyy sanoa, että arvon laituri kesti tasan 10 vuotta. Laituri on saman rakentajan tekemä, jolta aikanaan ostimme tontin ja valmistumassa olleen saunamökin. Myöhemmin rakensimme vielä päähuvilan, koska perheen kasvaessa emme olisi enää mahtuneet pelkkään saunamökkiin. Laituri on ollut vuosien saatossa kovassa käytössä niin veneen, kalastajien kuin uimareidenkin osalta.

Koska Houtskari sijaitsee Saaristomerellä Kihdin reunalla, laiturin tulee sietää ja kestää isoja vedenkorkeuden vaihteluita. Alimmillaan merenpinnan korkeus on noin -50cm ja ylimmillään +100cm. Siinä on aikamoinen vaihteluväli. Myrskytuulet ovat pahimmillaan hirmumyrskylukemissa, joten laiturin pitää olla niin tiukasti kiinni, ettei se lähde tuulen mukana. Tuulen kuten aaltojenkin voima on myrskyllä uskomaton suihkuvirtauksista puhumattakaan. Lisäksi on huomioitava jäät, jotka veden pinnan vaihteluista johtuen nostavat ja murskaavat laitureita. Toisina talvina meri ei jäädy lainkaan ja toisina talvina voi olla paksutkin merijäät. Vuosien välinen vaihtelu on todella suurta.

Laiturin tulee myös palvella käyttäjiään. Siihen pitää saada kiinni uimaportaat ja jostain kohdasta pitää pystyä hyppimään mereen uimaan. Laituriin pitää saada moottorivene tukevaan kylkikiinnitykseen ja tarpeeksi syvälle merenpinnankorkeuden vaihtelu huomioiden. (Huom. Meillä on venetelakka, jolla vene viettää aikaansa silloin, kun se ei ole käytössä.) Veneeseen pitää myös pystyä kulkemaan mutkattomasti laiturilta. Samanaikaisesti laiturin tulee olla turvallinen uimareita, auringonpalvojia ja kalastajia ajatellen eli ei liian kapea tai hutera. Kaiteita ei meillä nytkään ole ollut, emmekä sellaisia uudellekaan laiturille toivo. Ainakaan näillä näkymin.

Laiturin valmistajien kartoitus

Seuraavaksi alamme kartoittamaan laiturin valmistajia selvittääksemme, minkälaiset vaihtoehdot, mahdollisuudet, aikataulut ja hinnastot laiturin toimituksille on. Haasteena on Houtskarin etäisyys mantereesta (meille 4 lauttaa/lossia, mutta autotie perille) ja se, että mahdolliset kaivurit tai valmiit laiturit on toimitettava mereltä käsin, sillä rantaan ei ole mahdollista kulkea minkäänlaisella ajoneuvolla. Pienelle proomulle on siis todennäköisesti käyttöä projektin aikana. Pyrimme siihen, että saamme projektin heti keväällä käyntiin, jotta voimme nauttia kesälomasta uuden laiturin kanssa.

Kerron projektin etenemisestä tulevassa postauksessani. Otathan yhteyttä, jos sinulla on vinkkejä tai hyviä yhteistyötahoja projektia edistämään? Otan kiitollisena kaikki vinkit vastaan. Kuulen myös mielelläni lukijoideni omakohtaisista kokemuksista. Minkälainen laituri on paras merelle? Mikä voi mennä pieleen? Miten kannattaa ehdottomasti tehdä tai miten ei? Laitathan viestiä täällä, Instagramissa Saaristossa suhisee tai Facebookissa Saaristossa suhisee-sivulla. Arvostan suuresti myös apuasi blogini jakamisessa.

Pidetään yhteyttä! 💛

Myrskybongausta saaristossa

Kesäsesongin ulkopuolella saaristossa voi harrastaa vaikkapa myrskybongausta. Lämpimien talvien johdosta tuntuu, että myrskyt ovat entisestään lisääntyneet. Toisaalta mikäs sen tunnelmallisempaa kuin tuijotella takkatulen ääressä myrskyävälle merelle. Tai jos oikein haluaa autenttisen kokemuksen, voi mennä ulos kokeilemaan miltä tuuleen nojaaminen tuntuu. Saaristossa on mahdollista kokea huikeita syys-, talvi- ja kevätmyrskyjä. Talvella sula meri ja pimeys tekevät myrskyn kokemisesta erityisen jännittävän. Lisäksi kesällä etenkin kesä-heinäkuussa on parhaimmat mahdollisuudet kokea ukkosmyrskyjä. Ukkosen jyrinä kuullostaa merellä upealta, kun ääni kiirii vettä pitkin ja kimpoilee kallioista. Horisontissa salamien räiske on vaikuttavaa. Onnekkaimmat myrskybongarit voivat bongata merellä liikkuvan trombin.

Sari ja Jens Friisin Silja Symphonyltä ottama ja Facebookissa 6.9.2019 jakama kuva Itämerellä kulkevasta trombista

Useimmat myrskybongauksesta kiinnostuneet ihmiset ovat ”taviksia”, jotka bongaavat myrskyjä kotipihallaan tai mökillä kuten minä. Moni mökkiläinen saapuukin sesongin ulkopuolella saaristoon vain kokeakseen kunnon myrskyn. Jos sinulla ei ole omaa mökkiä käytettävissäsi, mutta olet kiinnostunut saapumaan saaristoon harrastamaan myrskybongausta kesäsesongin aikana tai sen ulkopuolella, majoitusta Houtskarissa voi tiedustella esimerkiksi idyllisestä perhehotellista Hyppeis Värdshusetista tai mökkimajoitusta tarjoavasta Mossala Island Resortista.

Keltaiset Finferries -yhteysalukset kulkevat hyvin myös myrskysäällä. Toki force majeure voi välillä osua kohdalle, koska turvallisuus on aina tärkeintä. Myrskysäällä lauttojen keinutukseen ja autokannelle osuvaan suolaiseen kylpyyn kannattaa kuitenkin varautua. Mahdolliset poikkeukset aikatauluissa voi tarkistaa Finferriesin sivuilta.

Viime vuonna Houtskarissa kaivettiin sähkökaapeleita maan alle Carunan toimesta oikein urakalla, jotta sähkönjakelu olisi sujuvampaa. Itse olen huomannut, että maakaapeloinnista on ollut hyötyä ja sähkökatkojen määrä on selvästi pienentynyt. Työtä on toki vielä paljon tehtävänä. Ylipäätään saaristossa, jossa liikkuminen, tavaratoimitukset ja sähkönjakelu ovat mannerta haavoittuvaisempia kannattaa muistaa huolehtia siitä, että poikkeustilanteissa käytettävissä olisi suositusten mukainen vähintään 72 tunnin kotivara. Muun muassa Marttaliitto on listannut kotivarana tarvittavia ruokia ja apuvälineitä. Ideana on, ettei kotivara ole mikään erillinen ruoka-, vesi- ja lääkevarasto, vaan kotivara muodostuu niistä taloustarvikkeista, joita muutenkin arjessa käytetään.

”Puuskissa korkein mitattu tuulen nopeus merellä oli huimat 41,6 m/s”

Siitä huolimatta, että myrsky katkoo puiden oksia, puita kaatuu rannasta lopulta hyvin harvoin. Meilläkin monet yli 80 vuotiaat männyt kasvavat aivan vinossa. Puut ovat jo taimista lähtien sopeutuneet mereltä päin riepotteleviin tuuliin ja kallioiseen maaperään ja siksi upottaneet juurensa tiukasti maahan.

Saaristomänty tukevasti vinossa

AAPELI -MYRSKY

Hienoin itse kokemani myrsky oli Aapeli -myrsky 2.1.2019. Tuolloin tuuli puhalsi Ahvenanmaan Kökarin Bogskärissä eli verrattain lähellä meitä 10 minuutin keskiarvona 32,5 m/s. Hirmumyrskyn rajana on 33 m/s! Puuskissa korkein mitattu nopeus merellä oli huimat 41,6 m/s. Ulos ei tehnyt mieli mennä, koska räntäsadetuuli puhalsi vaakasuorassa ja katkoi mennessään isoja karahkoja puista. Lisäksi meteli ulkona oli ihan käsittämätön, eikä sitä voi edes kunnolla selittää. Meteli tuntui siltä kuin talvella olisi ajanut avoautolla räntäsateessa 100 km/h. Kunnon merimyrsky kannattaa itse kokea. Aapeli oli tosin myrskyksi hieman poikkeuksellinen. Se rikkoi tuulellaan jopa Suomen ennätyksen. Ilmatieteenlaitoksen virallisen tiedotteen Aapelin saavutuksista voit lukea tästä.

Hienoja myrskyjä on toki vaikka kuinka paljon, mutta oleellista on se, osuvatko tuulet omaan rantaan. Jos tuuli puhaltaa toiselta puolelta saarta, myrskyä ei välillä edes huomaa omassa rannassa. Aapeli -myrskyn johdosta olimme kuitenkin 13 tuntia sähköttä. Eipä siinä mitään, aikuinen pärjää hyvin. Trangian ja grillin avulla sai lämmintä ruokaa ja talo pysyi takan avulla lämpimänä. Kännyköitä ja tabletteja sai tarvittaessa ladattua autossa. 2v ja 3v lasten kanssa vuoden pimeimpään aikaan puuhan keksiminen sisätiloissa oli kuitenkin loppuajasta (yhteensä 2 vuorokautta sisätiloissa) jo vähän haastavaa ja juoksevaa vettä oli ikävä etenkin vaipanvaihtojen yhteydessä. Vettä toki oli saatavilla, vähintään Saaristomeren kyllyydeltä.

MUISTA TURVALLISUUS

Nauttiessasi saariston myrskyistä muistathan aina olla varovainen. Ensiapuvälineet kannattaa pitää lähettyvillä. Märät kalliot ja sammalet ovat hyvin liukkaita, eivätkä kumpparit suojaa salamaniskuilta, mutta lisäävät kyllä liukastumisriskiä. Lentävät oksatkin ovat riski. Laitureilla ja veneissä keikkuessa pelastusliivit ovat ehdottoman tärkeät turvavälineet. Turvallisin paikka ukkosella on tutkitusti auton sisällä (koskematta metalliosiin ja radiolaitteisiin). Kännykkään kannattaa myös ladata 112 -sovellus, joka näyttää sijainnin koordinaatit helposti ja jos suinkin on mahdollista, niin vältä myrskyssä yksin ulkona liikkumista. Kerro ainakin aikeistasi ja suunnitelmistasi jollekulle ennen lähtöäsi.

Myrskybongausta saaristossa

Aktiiviharrastuksena myrskybongausta harrastavia ihmisiä löytyy Suomesta arvioiden mukaan viitisen kymmentä. He liikkuvat ympäri Suomea ja osin myös ulkomailla jahdaten ja taltioiden hienojen myrskyjä samalla usein keräten tietoja Ilmatieteenlaitokselle. Myrskybongareilla on omia paikallisia nettisivuja sekä esimerkiksi Facebook-ryhmä, johon voit liittyä täältä. Lisäksi vaikkapa Ursan sivuilta löytyy myrskybongareille hyödyllisiä linkkejä kuten tutkakartta ja reaaliaikainen salamakartta.

Tätä blogikirjoitusta tehdessäni (16.2.2020, Houtskär) saaristossa on +5 c lämmintä, meriveden korkeus on +60 cm ja Pohjois-Atlantilta saapunut Dennis -sademyrsky ripottelee pienenäsuurena myrskynä saaristoa puhaltaen 21 m/s. Merkitsevä aallonkorkeus Ahvenanmerellä on yli 4 m. Takassa roihuaa tuli, sauna lämpiää ja ikkunasta näkyy valkopäisiä aallonharjoja. Ei valittamista.

Kuusi vinkkiä onnistuneeseen autoreissuun Saariston rengastiellä