Saariston Rengastie 2024 – näe ja koe Houtskari

Saariston rengastie Turunmaan saaristossa on yksi Suomen kauneimmista ja ainutlaatuisimmista matkailureiteistä. Koska vierailijoiden ei ole aina helppo tietää, missä kannattaa vierailla ja minkälaisia majoitus- ja ruokailuvaihtoehtoja Houtskarissa on saatavilla, haluan jakaa kanssanne käytännön vinkit onnistuneen Houtskarin vierailun varmistamiseksi. Saariston rengastie on auki toukokuun 10. päivästä aina syyskuun 8. päivään saakka, joten matkaan ehtii vielä hyvin.

Gastronomiaa, majoitusta ja nähtävää Houtskarissa

Houtskari (ruotsiksi Houtskär) on yksi rengastien ihastuttavista saarikohteista. Rengastien läntisin saarirykelmä tunnetaan ennen kaikkea rauhallisesta tunnelmastaan, kauniista luonnostaan ja rikkaasta kulttuuriperinnöstään. Houtskarin kauniit pienet saaristolaiskylät ihastuttavat tunnelmallaan. Houtskari koostuu noin 700 saaresta ja ympärivuotisia asukkaita Houtskarissa on noin 500.

Koska vierailijoiden ei ole aina helppo tietää, missä kannattaa vierailla ja minkälaisia majoitus- ja ruokailuvaihtoehtoja Houtskarissa on saatavilla, haluan jakaa kanssanne käytännön vinkit onnistuneen Houtskarin vierailun mahdollistamiseksi. Lähdetään siis liikkeelle Kittuisista, jonne keltainen yhteysalus tuo matkailijan, joka on lähtenyt Korppoon Galtbystä kohti Houtskaria.

Kun lautta saapuu rantaan Houtskarin Kittuisissa voi heti nähdä Kittuis Camping leirintäalueen lauttarannan vasemmalla puolella. Kittuis Camping tarjoaa kämppärille ainutlaatuisen majoituskokemuksen. Leirintäalue sijaitsee kauniilla niemellä, josta avautuvat upeat näkymät merelle. Leirintäalueella on sekä kallio- että hiekkarantaa ja vaikka saaristotien lauttaranta on kätevästi lähellä, itse leirintäalueella on viipyilevä ja rentouttava tunnelma luonnon keskellä. Kittuis Campingilla on viisi majoitusmökkiä ja kahdeksan karavaanipaikkaa, sekä telttapaikkoja niille, jotka tuovat oman teltan mukanaan. Alueella toimii myös kahvila, jossa voi nauttia maukkaista tarjoiluista ja ihailla merinäköalaa. Vuonna 2023 paikan haltuunsa ottaneet uudet ja innostuneet omistajat ovat uudistaneet ja kehittäneet alueen palveluita, mikä on parantanut vierailukokemusta entisestään.

Kittuisista Saariston rengastie jatkuu kohti Hyppeistä, Näsbytä ja Mossalaa. Vaikka itse Saariston rengastie kehottaakin kurvaamaan tiukassa risteyksessä kohti Mossalaa, kannattaa ehdottomasti vierailla Hyppeisissä ja Houtskarin keskustassa Näsbyssä, jonne on parin kilometrin poikkeama rengastieltä.

Kun nälkä yllättää, Houtskarissa ei tarvitse murehtia. Näsbyssä eli Houtskarin keskustassa ravintola GrillCafé Skagen tarjoaa herkullisia paikallisia makuja, kuten kuuluisia paistettuja ahvenia ja uusia perunoita sekä katkarapulautasia ja ihania burgereita. Vierasvenesataman aina ystävällinen pyörittäjä Terese huolehtii, että vieraille riittää herkullisia ruokia ruuhkaisempaankin aikaan. Ravintola sijaitsee Näsbyn vierasvenesatamassa, joten aterian voi nauttia merellisissä maisemissa. Skagen toimii myös Houtskarin virallisena turisti-infona ja palveleepa ravintolan yhteydessä pieni merihenkinen myymälä, josta voi ostaa esimerkiksi laadukkaita vaatteita tai matkamuistoja.

Skagenin ohella ravintola Sybarit tarjoaa hyvää ruokaa ja bed and breakfast -majoitusta Näsbyn keskustassa. Rennossa Sybaritissa kannattaa ehdottomasti maistella ihanaa saaristolaiskalakeittoa. Ravintolan listalla on myös esimerkiksi herkullisia pitsoja. Sybarit on suosittu myös turistiryhmien keskuudessa. Iltariekkujille Sybarit tarjoaa menoa usein pikkutunneille saakka ja mukava yrittäjäpariskunta Sabina ja Gölle kertovat paitsi kuulumiset myös huolehtivat asiakkaistaan viimeisen päälle. Ravintola Sybarit on ainoa Houtskarin ympärivuotisesti auki oleva ravintola. Paikka onkin paikallisten suosiossa ja tarjoaa kesälomakauden ulkopuolella erinomaisen ja monipuolisen lounasvalikoiman teemailtoja unohtamatta. Sekä Skagenissa että Sybaritissa on vaihtelevasti elävää musiikkia asiakkaiden ilona.

Jos tekemisiä miettii, Näsbyssä voi vierailla esimerkiksi kauniissa punamullatussa kirkossa tai Saaristolaismuseossa, jossa pääsee tutustumaan saaristolaiselämään ja perinteisiin veneveistämön töihin. Museon rannasta voi myös ihailla kelluvaa taideteosta, haahka-patsasta, jonka esittelin aiemmin blogissani. Kirjoitin myös kirkosta ja Saaristolaismuseosta aiemmin ja sen jutun voit lukea täältä. Näsbyssä on myös minigolfrata, M-Market -ruokakauppa, Pyhän Andreaksen kulttuuripolku sekä uimaranta aivan niemen nokassa. Läheisessä Träskin kylässä on myös lapsille hyvä riekkumispaikka. Koulun pihalla on kiipeilytelineet ja jalkapallo- ja koripallokentät. Koulun tuntumasta lähtee myös luontopolku.

Hyppeisten saarella, noin 6km rengastieltä, sijaitseva Hyppeis Värdshus on niin ikään yksi Houtskarin helmistä. Tämä viehättävä saaristolaishotelli ja fine dining -ravintola tarjoaa rentoutumista ja lähiruokaa saariston sydämessä tunnettujen huippukokkien siivittämänä. Pöytä kannattaakin varata ennakkoon, sillä huippukokkien vierailuiden aikaan pöytävaraukset menevät kuin kuumille kiville. Värdhusetissa voi myös saunoa ja hotellilla järjestetään erilaisia hyvinvointikursseja kuten joogaa ja hyvinvointiretriittejä. Aivan ihana paikka rauhoittumiselle ja nauttimiselle. Hotelli on vain muutaman metrin päässä merenrannasta ja toimii myös vierasvenesatamana eli Värdshusetiin pääsee niin maantietä kuin meritietäkin pitkin. Värdshusetin hotellihuoneet ovat niin suloisia ja rauhoittavia, etten missään ole nähnyt yhtä viehättäviä ja saaristolaishenkisiä huoneita. Myös palvelu on aitoa ja ystävällistä. Siitä pitää huolen mukava yrittäjäpariskunta Outi ja Sam.

Matkalla Hyppeisiin kannattaa piipahtaa Jerviksen kylässä sijaitsevassa näköalatornissa Borgbergetillä. Upeat maisemat!

Kun Näsby ja Hyppeis on koettu, voi matkaa jatkaa kohti Mossalaa. Houtskarin Björkön kylässä juuri ennen lossirantaa sijaitsee Björkö Båthus, jota pyörittää Pepe joukkoineen. Björkö Båthus on rento seurusteluravintola ja baari, jonne voi saapua maa- tai vesiteitse. Ravintola on tunnettu hyvän ruoan ja juoman tankkauspisteenä aivan Saariston Rengastien varrella. Välillä trubaduurit viihdyttävät asiakkaita ja meno jatkuu pikkutunneille saakka. Ravintola tarjoaa monipuolisen valikoiman herkkuja, kuten gratinoituja ruukkuherkkuja, massiivisia hampurilaisia, perinteikkäitä leikkeitä ja pihvejä sekä salaatteja.

Toivottavasti vinkeistäni oli apua. Mielelläni kuulisin, miten vierailusi Houtskarissa onnistui. Laitathan viestiä vaikka Instagramissa ja olisin myös iloinen, jos ottaisit tilini seurantaan. Kotisivuni löydät osoitteesta www.saaristossasuhisee.com, Instagram- tilin osoitteesta Saaristossasuhisee/Sussisussii ja Facebookin Saaristossa suhisee. Otathan myös yhteyttä, jos haluat tehdä markkinointiyhteistyötä kanssani. Olen käytettävissänne.

Lopuksi vielä pari vinkkiä saaristomatkailuun:

Tule ja näe saariston kauniit bussipysäkit – SAARISTOSSA SUHISEE

6 vinkkiä onnistuneeseen autoreissuun Saariston rengastiellä – SAARISTOSSA SUHISEE

Myrskybongausta saaristossa – SAARISTOSSA SUHISEE

Houtskarin haahkat

Saariston Rengastie 2023 -vipinää riittää

Lomasesonki on heinäkuussa vilkkaimmillaan ja Suomi on kauniita paikkoja pullollaan, mutta yksi lomakohde on vailla vertaansa ja ulkomaanmatkaankin verrattavissa, nimittäin Turun saaristossa kiertävä Saariston rengastie. Rengastien varrella on kauniin saaristoluonnon ja upean meren lisäksi ihastuttavia kesäkahviloita ja erilaisia ravintoloita, monenlaisia majoitusmahdollisuuksia, hauskoja saaristolauttamatkoja, paikallisten tuotteiden myymälöitä ja vaikka mitä muuta näkemisen ja kokemisen arvoista. Mitä ulommaksi saaristossa etenet, sitä enemmän tunnet olevasi kuin ulkomailla meren kimmeltäessä turkoosina.

Saariston rengastie kartalla. Lue lisää Saariston rengastiestä: Saariston Rengastie – Saariston Rengastien ja Ahvenanmaan saariston lautat ja palvelut.

MIKÄ ON SAARISTON RENGASTIE?

Mietit ehkä vielä, mikä Saariston rengastie oikeastaan onkaan? Saariston rengastie on kokonaisuudessaan noin 250 kilometriä pitkä matkailureitti Turunmaan saaristossa Saaristomerellä. Siellä, missä maanteitse ei pääse etenemään, korvaavat maantielautat ja lossit varsinaiset tieyhteydet. Saariston rengastie alkaa virallisesti Turun tuomiokirkolta jatkuen Kaarinaan ja sieltä Paraisille, josta lähtee ensimmäinen lauttayhteys Nauvoon. Nauvosta (meri)tie vie ihastuttavaan Korppooseen ja sieltä rengastien läntisimpään pisteeseen Houtskariin, josta matka jatkuu Iniön, Kustavin ja Taivassalon kautta Naantaliin ja sieltä lopulta takaisin Turkuun. Suorittaja ajaa reitin päivässä, nautiskelija käyttää reissuun useamman päivän paikallisia palveluja hyödyntäen. Reissuun voi lähteä niin omalla autolla, moottoripyörällä, matkailuautolla, polkupyörällä tai vaikka jalkaisin. Reitti sopii koko perheelle tai vaikkapa kaveriporukoille tai omasta rauhasta nauttivalle yksinmatkaajalle.

Rengastie on mahdollista tehdä myös lyhyempänä versiona, jolloin Nauvosta kuljetaan Korppoon sijaan Rymättylän kautta Naantaliin ja takaisin Turkuun.

”Mitä ulommaksi saaristossa etenet, sitä enemmän tunnet olevasi kuin ulkomailla.”

TERVETULOA HOUTSKARIIN

Turusta lähdettyään matkaaja ajaa Kaarinan läpi Paraisille, jossa Paraisten lauttarannassa on vuorossa rengastien ensimmäinen lauttamatka Nauvoon. Nauvosta matka jatkuu Korppooseen ja sieltä edelleen Suomen pisimmän lauttamatkan 9,5 kilometriä (kesto noin 30 minuuttia) Houtskariin. Korppoon ja Houtskarin väliä kulkeva lautta saapuu ja lähtee Houtskarin päässä Kittuisten lauttarannasta. Kittuisissa sijaitsee myös paljon positiivista huomiota saanut Kittuis Camping -leirintäalue, jossa on yöpymismökkejä sekä teltta- ja karavaanipaikkoja. Uusien yrittäjien myötä myös kahvilatoiminta on piristynyt ja erityiskiitosta ovat saaneet mm. erikoiskahvit ja itsetehdyt smoothiet. Leirintäalueen kahvilassa kannattaa vierailla nauttimassa tuoretta pullaa ihan vain lauttaa odotellessakin.

Houtskarissa matka jatkuu Kittuisista kohti Mossalaa, mutta ennen suuntaamista Mossalaan kannattaa tehdä välipysähdys Houtskarin keskustassa Näsbyssä. Näsbystä löytyy mm. päivittäistavarakauppa M-Market Houtskär, jonka tiloissa sijaitsee myös posti ja apteekkipiste. Lisäksi kaupan pihalla on tankkauspiste. Näsbystä löytyy myös Näsbyn vierasvenesatama erinomaisine palveluineen. Vierasvenesatamassa toimii ihastuttava ravintola GrillCafe Skagen, joka tunnetaan saariston parhaimmista hampurilaisista. Lisäksi kylällä on herkullista kalakeittoa, lounasta ja mm. pizzoja tarjoava ravintola Sybarit, jossa on myös Bed and Breakfast–palvelu. Näsbyssä kannattaa myös vierailla kauniissa Houtskarin ristikirkossa ja saaristomuseossa, kiertää kirkolta lähtevä kulttuuripolku ja tehdä ostoksia keskustan Lyckebo-torilla.

Houtskarin keskustan lisäksi kannattaa ehdottomasti vierailla Hyppeisissä, jossa sijaitsee kauniiden venevajojen lisäksi menestystä niittänyt Hyppeis Värdshus. Hyppeis Värdshus on pieni butikhotelli, jossa Suomen huippukokit tekevät upeita illallismenuja koko kesän ajan. Konsepti on jo usean kesän ajalta tuttu. Illalliselle ja hotelliin kannattaa varata paikat ajoissa, sillä suosiosta johtuen paikat menevät kuin kuumille kiville. Matkalla Hyppeisiin kannattaa vierailla myös Borgbergetin näköalatornissa ja samalla kirmata näköalatornin yhteydessä olevat kuntoportaat muutamaan kertaan.

Houtskarin Näsbyn ja Hyppeisten jälkeen matkasi jatkuu rengastietä pitkin kohti Houtskarin Mossalaa. Mossalaan päästäksesi edessä on kuitenkin kaksi lossimatkaa. Ensin tulee eteen Suomen lyhin lossimatka Kivimolle. Ylitys kestää vain noin 2 minuuttia ja on pituudeltaan 169 metriä. Aiempiin aikataulussa kulkeviin lauttoihin verrattuna Kivimon lossi ajaa tarpeen mukaan koko ajan lukuun ottamatta lyhyitä taukoja klo 9.10-9.30, 11.40-12.00, 17.10-17.30 ja 20.30-20.50.

Kivimon lossin jälkeen matka jatkuu Kivimon kylän ohi Björkön kylään. Björkön kylässä kannattaa käydä syömässä tai nauttimassa virvokkeita ja jäätelöä rannan tuntumassa olevassa ravintola Björkö Båthus Bar & Grillissä. Samalla voi ihastella kauniiden venevajojen sarjaa rannassa. Rannasta lähtee myös reitin seuraava lautta eli Mossalan lossi. Lossi ajaa non-stop lukuun ottamatta samoja pieniä taukoja kuin Kivimon lossillakin (klo 9.10-9.30, 11.40-12.00, 17.10-17.30 ja 20.30-20.50).

Mossalan lauttarannassa, josta lautat lähtevät kohti Iniötä sijaitsee myös Mossala Island Resort -lomakylä, jossa voi yöpyä ja nauttia ravintolan palveluista. Lomakylän alueella sijaitsee myös näköalatorni sekä uimaranta ja frisbeegolf-rata.

HOUTSKARISTA MATKA JATKUU

Saariston rengastien ainoa maksullinen lautta eli Iniön lautta Antonia lähtee aivan Mossalan lomakylän rannasta. Huomioithan, että tähän asti maantielautat ja lossit ovat liikennöineet verrattain tiheästi, mutta Iniön Antonia- laivalla on selvästi harvemmat vuorovälit. Voit tarkistaa Antonian hinnat ja aikataulut täältä.

”Reitin voi hyvin ajaa päinvastaiseenkin suuntaan tai voit ajaa vain jonkin tietyn pätkän reitistä ja kääntyä takaisin.”

Iniöstä matka jatkuu Kustaviin, sieltä Taivassalon kautta Merimaskuun ja lopulta Naantaliin, jossa voi samalla reissulla vierailla vaikkapa Muumimaailmassa tai Naantalin kylpylässä. Naantalista matka jatkuu takaisin lähtöpisteeseen Turun tuomiokirkolle. Tarkempia reittitietoja löydät esimerkiksi täältä.

Meneekö pää pyörälle kaikista ylityksistä ja aikatauluista? Saariston rengastien voi kiertää myös päinvastaiseen suuntaan tai voit ajaa reittiä vain osan matkaa tai ajaa vaikka edes takaisin. It’s your choice. Koska nähtävää ja käytävää löytyy paljon, kannattaa kuitenkin varata suht väljä aikataulu reissulle. Lautat voivat olla välillä myös tupaten täysiä, joten lauttarantoihin kannattaa saapua hyvissä ajoin. Tärkeää on muistaa toimintasäännöt lauttarannoissa, aluksissa ja kapeilla saaristoteillä. Suosittelen myös varaamaan yöpymiset etukäteen etenkin heinäkuussa.

Saariston rengastie kartta. Rakastu Houtskariin!

Saariston rengastiestä on olemassa kaksi versiota: pidempi ja lyhyempi.

Saaristolautat
Näkymiä saaristolautan ikkunasta
VINKKEJÄ MATKALAISILLE

Kirjoitan tähän blogiin vinkkejä Saariston rengastietä kiertäville etenkin täältä Houtskarin saariston näkökulmasta. Lisäksi löydät Saaristossa suhisee -sivuni Instagramista ja Facebookista, joihin päivitän pienempiä menovinkkejä, kuulumisia ja saariston ihmeellisyyksiä blogia tiheämmin. Pysythän kuulolla ja otat kanavani seurantaasi. Julkaisujani saa mielellään myös jakaa. Suuri kiitos kiinnostuksesta sivujani kohtaan.

PS.

Houtskarin kesään ja saaristolaiselämään voi tutustua myös Pro Houtskär-seuran lehden avulla. Lehti on luettavissa digitaalisesti täältä: Pro Houtskärin lehti – Entistä paremman Houtskarin puolesta (prohoutskar.fi). Huomaathan Houtskarin läpi ajaessasi myös kauniit bussipysäkit. Kirjoitin bussipysäkeistä aiemmin blogiini. Artikkelin voit lukea täältä: Tule ja näe saariston kauniit bussipysäkit – SAARISTOSSA SUHISEE

Saukkoja saaristossa

Tänään perheen yhteinen ruokailu keskeytyi, kun rupesimme kiikaroimaan kahta sulan jään aukolla seisoskellutta nuorta merikotkaa. Ei siinä mitään. Olemme tottuneet näihin patsastelijoihin, mutta kun jääsulassa näkyi kummallista liikehdintää. Ensin ajattelimme asialla olevan hylkeen, mutta tarkempi seuranta paljasti kolme saukkoa temmeltämässä vuoroin meressä vuoroin jäällä. Vauhtia piisasi ja hauskaa näytti olevan. Varmaan merikotkillekin siinä oli sirkushupia. Kummatkaan elukat eivät toisistaan piitanneet ja hajurakoa oli korkeintaan pari metriä. Saukoista ilahtuneena halusin kirjoittaa teille tällä kertaa hieman näistä rantojen veijareista.

Saukko

SAUKKO – NIMENSÄ VEROINEN LUTRA LUTRA

Saukon (ruotsiksi utter) latinan kielinen nimi lutra lutra kuvastaa hyvin saukon leikkisää luonnetta. Saukkoja pidetään sosiaalisina ja älykkäinä eläiminä, jotka voivat huvitella vaikkapa mäenlaskun merkeissä rantatörmällä. Saukko luokitellaan niin sanottuihin alkusuomalaisiin lajeihin, sillä se on todennäköisesti kotiutunut Suomeen heti, kun vesistöt avautuivat viimeisen vetäytyvän jäätikön jäljiltä. Saukolla on myös vahva jalansija suomalaisessa perinteessä josta kertovat esimerkiksi monet saukkoalkuiset paikannimet kuten Saukkoski ja Saukkosaari sekä nykyään yleinen Saukko -sukunimi, joka on ilmeisesti tullut aikanaan saukonpyytäjien saaman lisänimityksen kautta.

Suomessa elelevä saukko on näätäeläimiin kuuluva euraasiansaukko. Saukkoja tavataan koko maailmassa vain kolmessa maanosassa: Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Kaiken kaikkiaan maailmassa on 13 saukkolajia. Pienin saukkolajeista on merisaukko, jota tavataan vain Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä, kun taas suurin saukkolajeista on erittäin uhanalainen Etelä-Amerikassa tavattava jättiläissaukko, jonka pituus voi olla hännästä nenän päähän jopa 230 senttimetriä. Merisaukon vastaava mitta on noin 120 senttimetriä.

Suomalaisen saukon pituus nenästä hännän päähän vaihtelee noin reilusta metristä 150 senttimetriin. Täysikasvuinen saukko painaa sukupuolesta riippuen viidestä yhteentoista kiloon urosten ollessa naaraita selvästi isompia. Välillä saukko sekoitetaan villiintyneeseen tarhaeläimeen minkkiin, joka kyllä on samanmuotoinen, mutta selvästi saukkoa pienempi. Minkki painaa vain noin puolesta kilosta kahteen kiloon. Suomessa saukkoa tavataan koko maassa joskin vahvin saukkokanta esiintyy Järvi-Suomessa. 

Suomen saaristoissa saukko ei ole aivan itsestään selvyys, sillä saukko on ennen kaikkea makeaan veteen sopeutunut laji. Saukko kuitenkin kykenee elämään myös meren äärellä, jos se saa päivittäin turkkinsa puhtaanapitoon suolatonta vettä. Muuten turkin vettähylkivä ja siten saukolle elintärkeä ominaisuus kärsii. Itämeren vähäsuolaisuudesta johtuen suola ei kuitenkaan ole ollut iso ongelma saukoille. Suomessa saukko viihtyykin yhtä lailla merenlahtien ja ulappien kuin sisämaan purojen ja järvien partailla. 

Saukko on fyysisesti sopeutunut elämään kahdessa ympäristössä: vedessä ja maalla. Sen ruumiinrakenne on virtaviivainen ja hieman hyljettä muistuttava, minkä lisäksi saukolla on vedenpitävä ja lämpöä hyvin eristävä turkki. Vesielämään sopeutuminen näkyy varpaiden välissä olevina räpylöinä ja siinä, että saukko kykenee sukeltaessaan sulkemaan hengitystiet ja korvansa. Vedessä liikkumista auttavat myös tyvestä leveä häntä ja kuonon tuntokarvat, joista on apua saaliin löytämisessä esimerkiksi etenkin talviaikaan pimeistä pohjavesistä, sillä saukon näkö on heikko. Sen sijaan saukon haju- ja kuuloaisti ovat tarkat. Saukko voi olla sukelluksissa jopa viisi minuuttia saalistaessaan veden ja jään alla.

SAUKON RAVINTO

Saukko syö ravinnokseen lähinnä kalaa, kuten ahvenia, haukia sekä särki- ja lohikaloja. Aikuinen saukko syö päivässä kilosta puoleentoista kiloon ravintoa, joten sillä pitää kiirettä saalistuksessa. Ruokavalioon kuuluu kalojen lisäksi satunnaisesti myös pikkunisäkkäitä, lintuja, rapuja, sammakoita ja simpukoita. Toisinaan saukko herkuttelee myös vesimyyrillä ja piisameilla, matelijoilla ja jopa vesihyönteisillä. Ennen kaikkea saukko on kuitenkin erikoistunut pyytämään pohjamudissa eläviä kalalajeja.

Saukko talvella kala suussa
Saukko on taitava kalastaja, jota eivät talvipakkasetkaan hidasta.
Saukko pystyy pidättämään hengitystään jopa 5 minuuttia sukeltaessaan
Saukot ovat hyviä sukeltajia. Saukko pystyy pidättelemään henkeään jopa 5 minuuttia ollessaan kalastamassa veden alla.

SAUKON ELINPIIRI JA PERHE

Saukon elinpiiri on valtava eläimen verrattain pieneen kokoon nähden. Uros voi pitää reviirinään jopa 40 kilometrin pituudelta rantaa ja kulkea tavanomaisilla saalistusmatkoillaan 10 kilometriä yössä. Ylipäätään saukolle luonteva elintapa on jatkuva kiertely. Useimmiten saukot kulkevat erakkoina omaa vesi-ja rantareviiriään edestakaisin. Saukkolle on ominaista, että se pysyttelee aina mieluiten vedessä tai sen välittömässä läheisyydessä. Toisaalta saukko voi kulkea pitkiäkin matkoja maalla nälän ajamana.

Saukko pesii yleensä muille eläimille kuten mäyrille tai ketuille kuuluneissa koloissa. Saukko-emo saa poikasia kerrallaan 1–5 ja poikaset syntyvät 63–65 päivän kantoajan jälkeen. Naaras hoitaa poikasensa yksin, ja poikaset seuraavat emoaan liki koko ensimmäisen vuoden ajan, jonka aikana emo opettaa poikasiaan kalastamaan. Sen jälkeen poikaset jatkavat elämäänsä yksineläjinä.

Saukot elävät yleensä vain noin kolme tai neljä vuotiaiksi, mutta Euroopassa on tavattu jopa 17-vuotiaita saukkoja.

Saukko pötköllään
Saukkoja pidetään luonteeltaan älykkäinä, sosiaalisina ja hassuttelevina

SAUKKO PULASSA

Saukon elämä Suomessa ei ole ollut helppoa. Saukon kauniin ja tiheäkarvaisen turkin takia saukko oli aikaisemmin haluttu riistaeläin. Turkki oli arvokasta kauppatavaraa etenkin 1900-luvun alussa ja puolivälin jälkeen. Turhan tehokkaan metsästyksen myötä saukkokanta pieneni voimakkaasti pariinkin kertaan aivan sukupuuton partaalle. Laji onneksi rauhoitettiin ensin vuosiksi 1938-1950 ja uudelleen vuonna 1974. Sittemmin lajikanta on elpynyt, eikä metsästämistä ole enää sallittu. Vuodesta 2015 alkaen saukko on luokiteltu elinvoimaiseksi ja Suomessa arvioidaan elävän reilut 2 500 saukkoa. Yksistään metsästyksen loppuminen ei selitä saukkokannan elpymistä, vaan elpymistä on auttanut vahvasti myös vesistöjen puhdistuminen. 

Tällä hetkellä saukon pahimpana uhkana pidetään lajin ekologiaan liittyviä ongelmia. Usein esimerkiksi vesistön säännöstely tai rannan perkaaminen karkottavat saukon. Ravintoketjun ylimpänä petona saukko on myös erityisen altis ympäristömyrkkyjen haitallisille vaikutuksille.

Surullista on myös se, että liikenneonnettomuuksien jälkeen kalanpyydyksiin hukkuminen on saukon yleisin tapaturmainen kuolinsyy. Kalasaaliit houkuttelevat saukkoja pyydyksiin. Tyypillisimmin saukko hukkuu rysään tai katiskaan, mutta yhtä lailla saukkoja on hukkunut verkkoihinkin. Olen itse nähnyt Houtsalan Norskatassa rannalle kuin varoittavaksi esimerkiksi nostetun katiskan, johon oli jäänyt saukko vangiksi. Ei mikään kaunis näky.

Kalastetaanhan me kaikki saariston ystävät aina vastuullisesti, eikä koskaan hylätä vanhoja kalapyydyksiä veteen. Mukavaahan näiden saukkojen temmeltämistä on katsoa, eikä lajimäärä ole niin suuri, että kenenkään tarvitsisi huolestua oman kalareviirinsä puolesta. Eletään siis jatkossa rinta rinnan, toisillemme tilaa antaen ja toisiamme arvostaen.

Toivottavasti postauksestani oli sinulle iloa. Kirjoitan tähän blogiin juttuja Turunmaan saaristossa liikkuville etenkin täältä Houtskarin saariston näkökulmasta. Pysythän siis kuulolla!

Löydät minut nettisivujen lisäksi Facebookista: Saaristossa suhisee ja Instagramista: Saaristossa suhisee. Käythän kurkkaamassa!

Saukko syömässä

Saariston hylkeet

  • Kuvituskuva

Tällä kertaa haluan kertoa teille hieman saariston hylkeistä, noista suloisista möllyköistä, joita voi nähdä luodoilla pötköttelemässä tai vaikkapa pulpahtamassa pintaan veneen kulkua seuraamaan. Lisäksi annan pari omiin kokemuksiini pohjautuvaa vinkkiä siitä, missä hylkeitä voi nähdä.

Suomen merialueilla tavataan vakituisesti harmaahylkeitä eli halleja (ruots.
gråsäl) sekä itämerennorppia (ruots. östersjövikare). Kerron teille aluksi hieman tuntomerkkejä, joiden avulla hallin ja norpan erottaa toisistaan.

ITÄMERENNORPPA

Itämerennorpat muistuttavat hyvin paljon saimaannorppia, mutta toisin kuin sisävesillä viihtyvät serkkunsa, itämerennorpat asustavat avomerellä ja ulkosaaristossa joko yksikseen tai parinsa kanssa. Itämerennorppa on pienehkö ja tanakka. Pituutta sillä voi olla piskuisesta 100 sentistä aina 160 senttiin ja paino vaihtelee 50 – 90 kilon tietämillä. Itämerennorpan kuono on lyhyt ja norpan väritys vaihtelee aina vaalean harmaasta aivan mustaan. Lisäksi itämerennorpan turkissa on kiehkuraisia kuvioita, jotka muodostuvat yksilöllisesti vähän samaan tapaan kuin ihmisen sormenjäljet.

Tällä hetkellä koko Itämerellä arvioidaan elävän noin 20 000 yksilöä, mutta esimerkiksi Saaristomerellä itämerennorppia on enää jäljellä vain noin 200-300 yksilöä. Suomenlahdellakin norppia on enää vain noin 100. Alueellisesti itämerennorpan voidaankin sanoa olevan uhanalainen. Eniten suomalaisia itämerennorppia tavataan Perämerellä, jossa niitä saa myös metsästää. Kokonaisuudessaan laji on luokiteltu silmällä pidettäväksi. Kuitenkin esimerkiksi WWF käy taistoa siitä, että alueelliset norppakannat Suomen eteläisillä merialueilla julistettaisiin virallisesti uhanalaisiksi.

Itämerennorpat synnyttävät poikasensa merijään päälle rakennettuun lumiluolaan. Ilmaston lämpenemisen estäminen onkin tärkeää kaikille norppakannoille, sillä missään päin maailmaa ei ole havaittu norppien elävän sellaisilla vesialueilla, joilla ei ole talvisin kunnollista jääpeitettä. Lauhtuneet talvet uhkaavat siten vakavasti saaristonkin norppakantoja.

Tämä on itämerennorppa Pullervo. Käy lukemassa erittäin mielenkiintoinen YLE:n itämerenhyljeartikkeli klikkaamalla kuvaa. Kuva: Mari Lehmonen / Lehtikuva

HARMAAHYLJE

Suomen merialueilla arvioidaan elävän noin 10 000 harmaahyljettä eli hallia. Hallin erottaa itämerennorpasta helpoiten koonsa puolesta. Isoimmat hallit kasvavat yli kaksi metrisiksi ja voivat painaa jopa 300 kiloa. Itämerennorppaan verrattuna hallin kuono on pitkä, minkä lisäksi sen väritys on aina harmaankirjava. Siinä missä norppa viihtyy yksikseen tai parinsa kanssa, harmaahylje viihtyy ympäri vuoden isohkoissa laumoissa ollen siten laumaeläin. Harmaahylkeen poikanen, kuutti, on syntyessään täysin valkoinen.

Halli ei nirsoile kalalajien kanssa, vaan sille kelpaa mitä saatavilla on. Aikuinen halli tarvitsee ravinnokseen huikeat 7 kiloa kalaa päivässä. Hallin sukellussyvyys on keskimäärin noin 25 metriä ja keskiverron sukelluksen kesto on hieman alle 10 minuuttia. On kuitenkin todistettu harmaahylkeen sukeltaneen jopa 100 metrin syvyyteen.


Nuori halli. Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan YLE:n kiinnostavan artikkelin harmaahylkeistä. Kuva: Risto Salovaara/Yle 

VINKIT HYLJEBONGAUKSEEN

Oman kokemukseni mukaan hylkeiden parhaita bongauspaikkoja Saariston rengastien varrella on etenkin Korppoo – Houtskari lauttamatkan varrella näkyvät pienet luodot ja esimerkiksi Kivimon lossin (Roslax – Kivimo) ympäristö sekä ylipäätään koko Houtskarin ympäristö. Välillä hylje pulahtaa pintaan veneen vierellä tai peräaalloissa. Tuntuu kuin hylkeet olisivat uteliaita. Välillä hylkeen voi nähdä uivan selällään verkkaiseen tahtiin samalla kun se pitelee evillään kiinni kalasta, jota on syömässä. Omituisinta on kuitenkin hylkeiden rohkeus, sillä olen useamman kerran nähnyt hylkeen syömässä kalaa Suomen lyhintä lossimatkaa, 169m, ajavan Kivimon lossin vieressä.

Kerran yksi naapuri kertoi, että oli istuskellut kaikessa rauhassa huussissa ja kuullut ulkoa outoa aivastelua. Isäntä oli sitten avannut huussinoven jalalla ja yllättynyt, kun hylje tuijotti häntä mökkirannan vedessä. Kumpi lie yllättyneempi.

HYLKEENMETSÄSTYS

Hylkeillä on historiallinen merkitys saariston asukkaille. Esimerkiksi Ahvenanmaan ensimmäiset asukkaat olivat nimenomaan hylkeenpyytäjiä. Hylkeenmetsästys periytyy jo esihistoriallisilta ajoilta, mutta nykyään hylkeiden metsästyksen syy on lähinnä se, että hyljekannat kasvavat paikoitellen niin suuriksi, että ne haittaavat ammattikalastajien ja kalankasvattajien elinkeinon hankkimista. Hylkeet syövät paljon kaloja ja viihtyvät siksi samoilla apajilla kalastajien kanssa. Saalistaessaan kaloja hylkeet rikkovat kalastajien pyydyksiä, syövät saaliita ja pienentävät kalakantoja. Pelkkä hylkeiden läsnäolokin pelottaa kalaparvet muualle. Varsinaisesti ongelmia eivät tuota pienet itämerennorpat vaan suuret harmaahylkeet.

Esimerkiksi vuonna 2020 harmaahylkeistä maksettiin Maa- ja metsätalousministeriön taholta 500 euron ns. tapporahaa (250 euroa tappamisesta, 100 euroa kuljettamisesta ja 150 euroa hautaamisesta). Tapporaha perustuu siihen, että hylkeenpyynti on ensinnäkin hyvin vaikeaa ja vaativaa, toisekseen se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Hyljetuotteiden myynti on Suomessa nimittäin täysin kiellettyä. Harmaahylkeen pyyntiin ei kuitenkaan tarvita lupaa, vaan se on niin sanotun kiintiömetsästyksen piirissä, jolloin riittää pelkkä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Vuonna 2021 koko Suomen (sisältäen Ahvenanmaan) kannanhoidollinen metsästyskiintiö on 1050 yksilöä. On kuitenkin tavanomaista, että vuosittaisesta kiintiöstä täyttyy vain noin viidesosa.

Hallia metsästettiin 1900 -luvun alussa niin taljan, lihan kuin rasvankin eli traanin takia. Harmaahylkeiden kanta kuitenkin romahti pahasti 1970 -luvulla ympäristömyrkkyjen ja liiallisen metsästämisen vuoksi. Tällä hetkellä hallikanta on elinvoimainen, mutta vielä vuosituhannen vaihtuessa kanta oli silmälläpidettävä.

Kalastajat ja hylkeet ovat aina eläneet rinnakkain, joten toivottavasti tämä on mahdollista myös tulevaisuudessa. Tasapainon löytäminen ei vain aina ole helppoa.

 

Harmaahylje on laumaeläin toisin kuin itämerennorppa

HYLKEIDEN SUOJELEMINEN

Hylkeiden suojelemiseksi on perustettu erillisiä hylkeiden suojelualueita Metsähallituksen toimesta. Esimerkiksi Paraisten Korppoossa Grimsörar ja Nauvossa Mastbådan sekä Kustavissa Södra Sandbäckin hylkeidensuojelualue ovat tällaisia alueita, jotka kuuluvat myös osana Natura 2000- verkostoon. Suojelualueiden sisällä on hyljeluotoja, eikä luodoille saa nousta maihin kuin rajoitetusti. Haluatko lukea ja tietää enemmän hylkeiden suojelualueista? Tutustu Metsähallituksen hylkeitä käsitteleviin sivuihin tästä linkistä.

LOPUKSI

Tällaisia hyljejuttuja halusin jakaa teidän kanssanne tällä kertaa. Olisi hauskaa, jos joku keksisi järjestää esimerkiksi hyljesafareita kaikille hylkeistä kiinnostuneille saariston ystäville. Houtskarissa en ainakaan itse ole tällaiseen palveluun koskaan törmännyt. Yhtä lailla tilausveneajot ja vaikkapa sightseeing -veneilyt voisivat olla Saariston rengastietä kiertävien suosiossa. Toivottavasti joku rohkea uskaltautuu joskus kokeilemaan tällaista bisnestä, joka tietenkin vaatii hyvän markkinoinnin. Kiitos koronan, rengastie on kuumempi kohde kuin koskaan ennen. Vink vink.  🙂

Onko sinulla ollut hauskoja kohtaamisia hylkeiden kanssa? Olisi hauska kuulla niistä! Minulle voit laittaa viestiä niin blogin kommenttikenttään, Facebookiin, Instagramiin kuin sähköpostiinkin (osoitteen löydät ylävalikosta Ota yhteyttä – kohdasta). Kuulisin myös mielelläni juttutoiveita. Otathan siis reippaasti yhteyttä. Seuraava postaus on jo mietinnässä.

Oletko muuten jo käynyt katsomassa saaristokuulumisiani kuvien muodossa Instagramissa Saaristossa suhisee tai Facebookissa Saaristossa suhisee? Teet minut iloiseksi liittymällä tykkääjien joukkoon.

Houtskarin kirkko ja saaristomuseo

Tänään ajattelin kertoa teille kauniista ja upealla paikalla meren rannalla sijaitsevasta Houtskarin kirkosta sekä kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta laajasta 10 rakennusta kattavasta Houtskarin saaristomuseosta. Houtskarin kirkko ja saaristomuseo ovat nimittäin oiva kesävierailukohde, jossa lapsetkin viihtyvät.

  • Muodoltaan Houtskarin kirkko on tasavartinen ristikirkko. Kirkko on rakennettu puusta ja se on maalattu kauniilla punamullalla. Kirkon kattona on aumattu paanukatto. Istumapaikkoja kirkossa on peräti 450. Pihalla kirkkoa ympäröi kaunis hautausmaa muistomerkkeineen ja aivan kirkon lähellä sijaitsee vanha vuonna 1860 rakennettu pappila.
    Houtskarin Neitsyt Marian kirkko. Kuva: Ulla Mattsson-Wiklen

HOUTSKARIN KIRKKO

Houtskarin kirkko on omistettu Neitsyt Marialle ja se rakennettiin vuosien 1703–1704 aikana. Lisäksi kirkonpihan tuntumassa on tapuli, jonka alaosa on rakennettu vuonna 1753 ja yläosa vuonna 1871. Itse kirkon rakentamisesta vastasi pohjalainen Erik Nilsson.

Muodoltaan Houtskarin kirkko on tasavartinen ristikirkko. Kirkko on rakennettu puusta ja se on maalattu kauniilla punamullalla. Kirkon kattona on aumattu paanukatto. Istumapaikkoja kirkossa on peräti 450. Pihalla kirkkoa ympäröi kaunis hautausmaa muistomerkkeineen ja aivan kirkon lähellä sijaitsee vanha vuonna 1860 rakennettu pappila.

Houtskarin kirkko vastaa tyyliltään varhaisimpia lounais-suomalaisia puisia ristikirkkoja. Sen sijainti paraatipaikalla meren rannalla on tyypillinen, sillä Turunmaan saaristossa kirkonkylät ovat perinteisesti sijoittuneet suuremmille saarille merkittävien vesireittien varrelle.

Museovirasto on määritellyt Houtskarin kirkkoympäristön, johon kirkon ohella kuuluu muun muassa pappila ja vanha pitäjäntupa, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

HOUTSKARIN KIRKKO NYT

Houtskarin kirkko on edelleen aktiivisessa käytössä ja jumalanpalveluksia järjestetään melkeinpä joka sunnuntai. Lisäksi kirkossa järjestetään muun seurakuntatoiminnan ohella esimerkiksi konsertteja, häitä ja hautajaisia. Yksi vuoden kohokohdista on ihastuttava Lucian päivän hartaus (13.12.) sädehtivine valontuojineen, jolloin kirkko täyttyy kaiken ikäisistä kävijöistä. Lucian päivän viettäminen kuuluu perinteisesti etenkin ruotsinkieliseen kulttuuriin. Houtskarissa valitaan joka vuosi oma Lucia -neitonsa, joka Lucia -kulkueen kanssa tuo valoa talven pimeyteen.

TAITEILIJA VICTOR WESTERHOLM

Houtskarin kirkossa on vuodelta 1887 peräisin oleva alttaritaulu, jonka on maalannut tunnettu taidemaalari Victor Westerholm (1860-1919), jonka sukujuuret ovat Nauvossa. Houtskarin kirkon alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa ja kerrotaan, että taulun enkelillä on Westerholmin vaimon, Hilma Alanderin, kasvot.

Aloitellessaan uraansa Westerholm opiskeli arvostetuissa kouluissa niin Turussa, Düsseldorfissa kuin Pariisissakin. Parhaiten taiteilija-professori tuli tunnetuksi muun muassa siitä, että hän toimi usean vuosikymmenen ajan Suomen Taiteilijayhdistyksen piirustuskoulun johtajana Turussa. Lisäksi hän toimi Turun taidemuseon ensimmäisenä johtajana 1891-1919 sekä perusti Önningebyn kuuluisan taiteilijasiirtokunnan Ahvenanmaalle. Westerholm sai uransa aikana useita palkintoja ja huomionosoituksia. Saaristolaisesta näkökulmasta erityisen kiinnostavaa on, että Nauvossa Westerholmin kunniaksi on nimetty viihtyisä kulttuuri- ja luontopolku eli Westerholminpolku. Polku sopii hyvin kaiken ikäisille ja pituutta polulla on 2,8km. Mikäli Westerholmin kaunis tuotanto kiinnostaa enemmän, Westerholmin teoksia on nähtävillä mm. Ateneumissa, Amos Rex- taidemuseossa, Serlachiuksen taidemuseossa ja Turun, Hämeenlinnan ja Lahden taidemuseoissa.

  • Houtskarin kirkossa on vuodelta 1887 peräisin oleva alttaritaulu, jonka on maalannut tunnettu Victor Westerholm, jonka juuret ovat Nauvossa. Alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa ja kerrotaan, että taulun enkelillä on Westerholmin tulevan vaimon kasvot.
    Houtskarin kirkon alttaritaulun on maalannut Victor Westerholm vuonna 1887.
    Alttaritaulun nimi on Jeesus Getsemanessa

HOUTSKARIN SAARISTOMUSEO

Houtskarin kirkon pihapiirissä ja välittömässä läheisyydessä toimii myös Houtskarin saaristomuseo eli Houtskärs Skärgårdsmuseum. Museo on laaja ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Museo koostuu kymmenestä rakennuksesta kuten mm. vuonna 1885 rakennetussa pitäjäntuvassa sijaitsevasta kotiseutumuseosta, Norrbackan torpasta, moottorimuseosta, venemuseosta, venevajasta, veneveistämöstä, kivinäyttelystä, aitoista ja tuulimyllystä. Pääsymaksu, joka sisältää kaikki edellä mainitut museot ja näyttelyt, on edullinen ja pienimmät lapset (alle 12v) pääsevät sisään ilmaiseksi. Museossa on myös myynnissä erilaisia paikallisia tuotteita. Shoppailua ja sisäänpääsymaksun maksamista helpottaa se, että pankkikortti käy maksuvälineenä. Museon aukioloaikana paikalla on opas kertomassa museosta ja paikallisesta historiasta. Aukioloajat kannattaa kuitenkin aina tarkistaa erikseen netistä esimerkiksi Visit Houtskär – sivuilta täältä tai Facebookista Houtskärs Skärgårdsmuseum -sivulta.

  • Houtskarin kirkon pihapiirissä ja välittömässä läheisyydessä toimii myös Houtskarin saaristomuseo eli Houtskärs Skärgårdsmuseum. Museo on laaja ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Museo koostuu kymmenestä rakennuksesta kuten mm. vuonna 1885 rakennetussa pitäjäntuvassa sijaitsevasta kotiseutumuseosta, Norrbackan torpasta, moottorimuseosta, venemuseosta, venevajasta, veneveistämöstä, kivinäyttelystä, aitoista ja tuulimyllystä.
    Houtskarin saaristomuseo on laaja ja koostuu peräti 10 rakennuksesta. Saaristomuseo sijaitsee Houtskarin keskustassa kirkon ja vierasvenesataman välittömässä tuntumassa.

Tämänlaisia käyntivinkkejä halusin tarjoilla teille tällä kertaa. Houtskarin kirkko ja saaristomuseo samoin kuin Nauvon Westerholminpolku, ovat oivia vierailukohteita, joissa lapsetkin viihtyvät. Kirkosta olen aikanaan kirjoittanut myös Houtskärin info -mappiin. Nautitaan suvesta ja suositaan kotimaanmatkailua. Kuullaan taas pian!

Tervetuloa kulttuuriretkelle Houtskariin!

Taidetta Houtskarissa: Haahka -veistos

Kuusi vinkkiä onnistuneeseen autoreissuun Saariston rengastiellä

Saariston rengastie 2020 – Rakastu Houtskariin!

Mikä ihmeen Fläsk och Päron -iltama?

  • Houtskarin kirkon pihapiirissä ja välittömässä läheisyydessä toimii myös Houtskarin saaristomuseo eli Houtskärs Skärgårdsmuseum. Museo on laaja ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Museo koostuu kymmenestä rakennuksesta kuten mm. vuonna 1885 rakennetussa pitäjäntuvassa sijaitsevasta kotiseutumuseosta, Norrbackan torpasta, moottorimuseosta, venemuseosta, venevajasta, veneveistämöstä, kivinäyttelystä, aitoista ja tuulimyllystä.
    Houtskarin saaristomuseon museorakennuksia
  • Houtskarin kirkon pihapiirissä ja välittömässä läheisyydessä toimii myös Houtskarin saaristomuseo eli Houtskärs Skärgårdsmuseum. Museo on laaja ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Museo koostuu kymmenestä rakennuksesta kuten mm. vuonna 1885 rakennetussa pitäjäntuvassa sijaitsevasta kotiseutumuseosta, Norrbackan torpasta, moottorimuseosta, venemuseosta, venevajasta, veneveistämöstä, kivinäyttelystä, aitoista ja tuulimyllystä.
    Houtskarin saaristomuseoon kuuluu mm. vuonna 1885 rakennettu pitäjäntupa